Jouluinen, hieman rasvainen kynttilän tuoksu hiipii vähitellen nenään Riihimäen Kynttilätiellä sijaitsevassa tehdashallissa. Tuoksu voimistuu, mitä pidemmälle hallissa kulkee. Osa tehtaan kymmenestä kynttiläntekokoneesta säksättää parhaillaan tuotannossa, ja erikokoisia ja värisiä kynttilöitä syntyy liukuhihnalta satoja, jopa tuhansia tunnissa. Jossain nurkassa pieni tarrojen peittämä matkaradio on väännetty täysille, jotta sen ääni kuuluisi edes vähän.
Joulun alla Suomen suurimmassa kynttilätehtaassa eletään sesonkia. Tehtaanjohtaja Jarmo Hutri kertoo Havin kynttilätehtaan 40 hengen työntekijäjoukon kasvavan sesongin ajaksi noin kymmenellä, jotta suomalaisten joulun ympärille kietoutuva kynttilätarve saadaan tyydytettyä.
Suomalaiset kynttilät tehdään valtaosin joko steariinista, parafiinistä tai näiden seoksesta. Havin kruunukynttilöihin käytetään nykyisin vain sataprosenttista steariinia, joka soveltuu hyvin juuri kruunukynttilän kaltaiseen pitkään ja hoikkaan kynttilään.
"Vielä 1980-luvulla kruunukynttilässäkin käytettiin steariinin ja parafiinin seosta, koska puhtaan steariinikynttilän tekeminen oli liian hidasta. 1980–90-lukujen vaihteessa keksittiin tapa, joka nopeutti steariinin valamista. Lisäksi opimme tuntemaan eri steariinilaadut aiempaa paremmin. Steariinin käyttö kynttilöissä on lähinnä pohjoiseurooppalainen tapa", 30 vuotta kynttilätehtaalla työskennellyt Hutri kertoo.
Kruunukynttilöiden raaka-aineena on talipohjainen steariini, jota tuodaan Suomeen lähinnä muista Pohjoismaista tai muualta Pohjois-Euroopasta. Kotimaista raaka-ainetta ei ainakaan tällä hetkellä ole saatavissa.
"Pohjoismainen raaka-aine tulee yleensä Ruotsista. Silloin se peräisin suomalaisesta, ruotsalaisesta tai norjalaisesta lehmästä, josta on ensin otettu parhaat syötävät lihat ja jäljelle on jäänyt muuksi raaka-aineeksi käytettävä rasva", Hutri täydentää vielä raaka-aineen alkuperää.
Koska Havin kruunukynttilöillä on Joutsen-merkki, kaikkien valmistuksessa käytettävien aineiden tulee täyttää tarkat ympäristökriteerit. Siksi esimerkiksi plantaaseilta tulevaa palmuvahapohjaista steariinia ei tuotteen vaikean jäljitettävyyden takia käytetä raaka-aineeksi. Lisäksi tällaisen palmusteariinin kuljetuskustannukset lähinnä Malesiasta tai Indonesiasta nousisivat korkeiksi. Kun eurooppalaista steariinia voidaan kuljettaa nestemäisenä tankkiautoilla, kauempaa tuotava raaka-aine pitäisi ensin kovettaa kuljetusta varten ja perillä taas sulattaa tuotantoon.
Steariini on hyvin herkkä ylilämmittämiselle. Jos esimerkiksi kuljetuslämpötila on liian korkea, aine happamoituu ja pilaantuu.