Suomalaisissa juhlissa on häiritsevä piirre

”Ai sinä et juo? Mikset?” ”Ai holiton vaihtoehto? No, vettä saa hanasta.”  

Jätin alkoholin lähes vuosikymmen sitten, ja sen jälkeen olen käynyt lukemattomia tällaisia keskusteluja. Olen niihin totaalisen kyllästynyt ja janoan kostoa.

Nyt haluan lähinnä sanoa: ”Ai sinä juot? No, juo sitten jossain muualla.” 

Suomalaisessa juhlakulttuurissa alkoholin asema on pyhä, ja ilmiö hyppää silmille erityisesti juhannusjuhlia järjestäessä. Olen pohtinut, onko minulla juhlien emäntänä velvollisuus tarjota alkoholia, vaikka en itse juo. 

Rehellisyyden nimissä mieleni tekee kysyä, voiko juhlien järjestäjä päättää pitää juhlat kokonaan alkoholittomana. Laadukkaita juomavaihtoehtoja löytyy holittomana nykyään niin laajasti, että usein kuultu “Juon alkoholijuomia mausta nautiskellen”, ei enää ole vesitiivis selitys.

Maksan mielelläni nautiskelusta ja vaikkapa osuvista juomaparituksista ruualle, mutta pelkän päihtymisen rahoittaminen ei kiinnosta minua pätkän vertaa.  

Jos puuttuisin muiden juomiseen samalla tavalla kuin muut puuttuvat omaan juomattomuuteeni, tulisin ehkä paljastaneeksi jotain ilmiön nurinkurisuudesta. 

Juhlissa juominen tuntuu olevan neutraali oletus, kun taas holittomat juhlat ovat vähintäänkin poikkeus, toisille suoranainen järkytys. Normi tuntuu olevan niin vahva, että sitä on vaikea havaita ilman, että astuu alkoholikulttuurin ulkopuolelle itse. 

Vaikka selvän elämäntavan kummastelu on vuosien saatossa vähentynyt, otan silti usein tarjotun skumppalasin käteeni – en juodakseni sitä, vaan saadakseni olla rauhassa ilman kysymyksiä ja keskusteluja aiheesta. 

Sober curious -trendistä huolimatta moni rientää tämänkin juhannuksen viettoon kaljakassit kilisten. Itsekin olen oksentanut punaviinipullon jälkeen mökkipihan puskaan ja kömpinyt telttaan nukkumaan ripsivärit poskella.  

Haluaisin kuitenkin nähdä enemmän myös päihteettömiä juhlia. Sellaisia tiloja, joissa en ole poikkeus, vaan kuulun joukkoon. 

Tanssilattialla saattaa olla hieman hiljaisempaa ja kännitarinat jäädä syntymättä, mutta olen utelias sen suhteen mitä saataisiin niiden tilalle. Oman kokemukseni mukaan ne kuuluisat lasin äärellä käydyt syvälliset keskustelutkaan eivät usein ole kovin syvällisiä, vaan enemmän kehää kiertävää ja itseään toistelevaa höpinää. 

Jos ajatus alkoholittomista juhlista ihmetyttää, on hyvä kysyä itseltään, miksi ihmiset lopulta kokoontuvat yhteen? Ollakseen yhdessä vai päihtyäkseen yhdessä? Totuus lienee, että näitä molempia, mutta joskus vanhoja tottumuksia on hyvä haastaa. 

Niinpä toivottelen hyvää ja turvallista juhannusta. Nauttikaa kirkkaasta mielestä, tai lempeästä humalasta! Minä nielen kostonhimoni.