Tulevaisuudentutkija Perttu Pölönen on kirjoittanut ja luennoinut sivu- ja tuntikaupalla siitä, miten ihmiskunnan pitäisi muuttaa kulutuskäyttäytymistään. Hänen mielestään kaikki lähtee siitä, että omistamisen sijaan siirrytään jakamaan.
”Oli kyse porakoneesta, suksiboksista tai tila-autosta, monet tavaramme ovat käytössä naurettavan pienen osan ajasta. Onko meillä silloin mitään tarvetta omistaa niitä yksin?” Pölönen kysyy.
Hän on itse muuttanut erityisesti työmatkaliikkumistaan. Vaikka hänellä on toista sataa keikkaa vuodessa eri puolilla Suomea, hän kulkee nykyään aina julkisilla. Jos ilmaantuu välttämätön tarve henkilöautolle, hän vuokraa sellaisen yksityiseltä autonomistajalta naapurista. Pölönen toteaa tällaisten tekojen olevan jakamistaloutta parhaimmillaan ja kannustaa muitakin samanlaisiin ratkaisuihin.
Pölösen mielestä omistajuus on kulttuurissamme lähinnä statuskysymys. Jakamalla ja kierrättämällä on mahdollista käyttää resursseja järkevämmin, jotta ylikulutusta voisi hillitä.
”Monet tavaramme ovat käytössä naurettavan pienen osan ajasta.”
Pölönen huomauttaa, että omaisuus-ajattelun juuret ovat syvällä. Ne versovat jopa vuosituhansien takaa, kun ihmiskunta keksi piirtää maahan rajoja, jotka ilmaisevat henkilön tai hallinnon omistamia alueita.
”Oma on pyhää, mutta muiden omasta emme välitä. Siksi erityisesti meri ja ilma ovat pulassa, koska niihin emme ole piirtäneet rajoja. Nyt meidän on opittava ymmärtämään, että koko maapallo on yhteistä omaisuuttamme ja meidän vastuullamme.”
Jos haluamme, että 50 vuoden päästä olemme välttämättömissä ilmastotavoitteissa, ihmisen täytyy tehdä ratkaisuja jo ennen kuin ongelmat näkyvät omassa kotipihassa.
”Meillä Suomessa on joskus vaikea nähdä tilanteen kiireellisyyttä. Mutta jos Australiassa riehuu metsäpalo, myös meidän on siihen reagoitava.”
Perttu Pölönen on yksi Suomen tunnetuimmista tulevaisuusasiantuntijoista. Hän vihkiytyi tulevaisuudentutkimukseen käytyään Piilaaksossa Singularity Universityn järjestämän koulutuksen, jossa opetettiin tulevaisuuden teknologioita. Nykyisin hän työskentelee luennoitsijana ja kirjoittajana.
Vaikka Pölönen on titteliltään futuristi, hän ei haaveile utopistisesta tulevaisuudesta, vaan yksinkertaisista kehitysaskeleista kestävämpään suuntaan.
Kynnyskysymykset liittyvät arkisiin asioihin, kuten liikenteeseen, ruokaan ja energiankäyttöön. Niistä hänellä on konkreettisia esimerkkejä.
Helppona askeleena ruokakulttuurin muuttamisessa kestävämpään suuntaan Pölönen mainitsee annoskokojen kohtuullistamisen. Vaikka tarjolla on buffet, syömisen tavoitteena ei tarvitse olla tuskainen ähky.
Energiankäytössä avain on teknologiaan panostaminen.
”Auringon ja tuulen hyödyntäminen entistä pidemmälle on välttämätöntä, jotta ihmiskunta voi vapautua fossiilisista polttoaineista. Tuulivoima tekeekin jo hurjaa nousua.”
Etätöiden lisääntyminen on saanut ihmiset kyseenalaistamaan tekemiensä matkojen tarpeellisuutta.
”Tulevaisuudessa turha liikennöinti vähenee todennäköisesti entisestään.”
