Kuusamolainen taksiyrittäjä Maarit Korpua, 48, kertoo näin omasta kokemuksestaan asioiden hoitamisesta omaisen kuoleman jälkeen:
”Mieheni kuoli 40-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen kymmenen vuotta sitten. Lapset olivat tuolloin 9-, 16- ja 18-vuotiaita. En ollut koskaan ajatellut, että joutuisimme yhtäkkiä valitsemaan heidän isälleen arkkua.
Meillä oli kuitenkin aina puhuttu raha-asioista ja riskeistä avoimesti, ja se auttoi, kun asioita piti alkaa järjestellä surun keskellä. Oli henkivakuutukset, lainaturvat sekä molemmilla omat käyttötilit, joilta olimme siirtäneet rahaa yhteiselle tilille juoksevia asioita varten.
Halusin hoitaa asiat nopeasti. Mieheni kuoli perjantaina, ja maanantaina kävin jo hautaustoimistossa ja pankissa. Käytin yhteistä tiliämme kuten ennenkin, mutta miehelle tulleet ja hautajaisiin liittyvät laskut vein pankkiin, ja ne maksettiin hänen tililtään. Asunto- ja autolainan lyhennykset pistettiin heti tauolle vakuutuskorvauksia odottamaan.
Melko pian aloin myös hoitaa perunkirjoitusta. Valitsemani asianajaja kehotti heti hakemaan verottajalta lisäaikaa, ja sain häneltä myös selkeän listan hoidettavista asioista. Hautaustoimiston virkailija puolestaan vinkkasi mieheni työpaikan ryhmähenkivakuutuksesta, jonka korvausta oli tajuttava hakea itse.”
Appiukon tärkeät paperit löytyivät mapista
”Pankkiasioissa tärkein kontaktini oli henkilökohtainen pankkineuvojani. Hänen kanssaan selvitin myös ainoan hankalan raha-asian. Olimme jossain vaiheessa yhdistäneet kaksi asuntolainaa, ja siinä kohtaa sopimuksesta oli tipahtanut ylimääräisen lainaturvan edunsaajien, siis minun ja mieheni, nimet. Tilalle oli tullut ’omaiset’, joita ovat myös lapsemme. Tämä monimutkaisti asioiden hoitoa. Nykyään tarkistan sopimukset entistä tarkemmin.
Mieheni kuolemasta seurasi myös se, että minusta tuli alaikäisten lasteni edunvalvoja, mikä tarkoitti jonkin verran raportointityötä.
”Tärkein kontaktini oli henkilökohtainen pankkineuvojani.”
Pari vuotta sitten olin juuri vapautumassa siitä, kun nykyisen mieheni isä kuoli yllättäen. Mieheni valtuutti minut asianhoitajaksi.
Appi oli järjestelmällisenä miehenä esitellyt meille mapin, johon hän oli koonnut kaikki tärkeimmät sopimukset, ja sillä pääsin hyvään alkuun. Pankkiasiat osoittautuivat kuitenkin hankaliksi, koska laskut olivat tulleet e-laskuina.
Lopulta sain pankin avustuksella muutettua laskut paperilaskuiksi, ja pystyin lähettämään niitä maksupalveluun. Eiväthän ne kaikki kerenneet ihan ajoissa, mutta laskuttajat kyllä ymmärsivät.
Surun keskellä, uudessa tilanteessa ja vieläpä vieraassa pankissa olisi suuri apu, jos henkilökohtainen tapaaminen pankkineuvojan kanssa järjestyisi helposti.”
