Kimaltavat aarteet olivat käden ulottuvilla, mutta Mervi Pasasella ei ollut kukkarossaan yhtään käteistä.

Lahtelaisnainen oli osunut elokuisella työreissullaan Hollolan Vanhalle Kunnantuvalle, jossa myytiin käteisellä paikallisen kotiseutuyhdistyksen tuotteita. Historiallisen pukeutumisen asiantuntijana Pasanen tunnisti heti, että hopeoidut rannekorut oli valmistettu tuhatvuotisen mallin mukaisesti. Samanlaisia koruja oli kantanut emäntä, joka oli haudattu rautakaudella Hollolan Kirkkailan kalmistoon.

Hopeoidut rannekorut oli valmistettu tuhatvuotisen mallin mukaisesti.

Pasanen halusi hankkia kaksi rannekorua, mutta lähimmälle pankkiautomaatille oli matkaa kahdeksan kilometriä.

”Mikset nosta Salen kassalta rahaa?” tiedusteli Kunnantuvan henkilökunta.

”Voiko niin tehdä”, Pasanen hämmästyi.

Salen kassahenkilö vahvisti, että nosto onnistuu. Bonustilillä oli riittävästi katetta koruihin, jotka maksoivat 120 euroa.

Pasanen kertoo, ettei hän yleensä muista seurata Bonuksien kertymistä, joten tili tuottaa välillä mukavan yllätyksen.

”Kerran joulun alla löysin tililtä neljäsataa euroa. Se tuntui joululahjalta”, hän muistelee.

Satoja tunteja työtä yhteen vaatteeseen

Korujen hankkiminen oli hieno hetki, sillä ne täydentävät villaisen muinaisasun, jonka Pasanen on itse valmistanut arkeologisten kaivausraporttien pohjalta. Hän pukee korut hihojen päälle, kuten hollolalainen emäntäkin aikoinaan teki.

”Alkuperäisten korujen arvellaan olevan paikallista tekoa. Ne on tehnyt taitava koruseppä”, Pasanen kertoo.

Historiallisten tekniikoiden käsityömestarina ja tietokirjailijana Pasanen tietää tarkasti, mitä rautakaudella ja keskiajalla puettiin ylle. Hän omistaa vapaa-aikansa historian elävöittämiselle sekä yhteistyölle arkeologien kanssa. Koti pursuaa hänen valmistamiaan pukuja, joiden materiaalit ja tekniikat noudattavat tarkasti hautalöytöjen esikuvia. Pasasella on myös useita virallisia muinaispukuja, jotka ovat tiedeyhteisön vahvistamia rekonstruktioita tiettyjen rautakauden hautojen asuista.

Muinaisvaatteiden lumo piilee niiden upeissa materiaaleissa, koristeluissa ja yksityiskohdissa, mutta myös niihin uhratussa ajassa.

”Yhteen vaatekappaleeseen saattaa mennä kolmesataa työtuntia. Kun asu on yllä, tulee aivan eri tunne kuin nykyaikaisissa vaatteissa. Pää nousee pystyyn, ryhti oikenee”, Pasanen kuvailee.

”Kuin kantaisi timantteja.”