Myötätunto
Myötätuntoa pidetään tärkeänä, mutta on hyvä muistaa, että silläkin on rajansa. Olen kasvanut rikkinäisessä perheessä päihdeongelmaisen isän kanssa, ja opin tuntemaan ja aistimaan toisten tunteita liikaakin.
Olen päätynyt tekemään työtä vaikeiden asioiden ja ihmiskohtaloiden parissa. Rakennan yhteyttä toiseen, mutta seison tukevasti omissa saappaissani enkä mene mukaan toisen tunteisiin. Voin kuulla, nähdä ja kannatella itseäni, toista ja koko asiaa olemalla myötätuntoinen, mutta samalla säilytän kunnioittavan etäisyyden toisen ihmisen kokemukseen. Se on tervettä myötätuntoa.
”Myötätunnollakin on rajansa.”
Pahat teot
Teen työtä ihmisten kanssa, joiden on virallisesti todettu tehneen pahaa eli rikoksia. Kaikki pahat teot eivät kuitenkaan ole rikoksia. Kukaan meistä ei pysty elämään niin, ettei koskaan loukkaisi ketään tai satuttaisi toista – tiedostamatta tai tiedostaen.
Voimme myös tehdä asioita, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkit ilman, että meitä rangaistaan. Kuinka moni meistä on esimerkiksi levittänyt ikäviä juoruja tai rikkonut liikennesääntöjä? Pahojen tekojen maailma on sakea. Voimme nähdä jonkun toisen pahat teot tuomittavina, mutta katsomme, että omiin pahoihin tekoihimme on syynsä.
Olen itsekin tehnyt paljon sellaista, jonka olisin voinut jättää tekemättä. Olen ollut epäkypsä tai taitamaton, tai minulla on ollut väärät motiivit. Pitää uskaltaa kohdata omat tekonsa. Sitä kautta voimme ymmärtää toistenkin pahoja tekoja paremmin.
Anteeksianto
Yksi elämän tärkeimpiä oppeja on antaa anteeksi. Vanhemmat, jotka kasvattavat meidät, vaikuttavat perusrakenteisiimme. Kannamme kokemaamme mukanamme. Aikuisuuden yksi merkkipaalu on se, että annamme anteeksi edellisen polven teot.
Merkillistä on, että kaikki riipat roikkuvat meissä siihen asti, kunnes pystymme antamaan anteeksi. Ymmärrän, että tapahtuu myös sellaisia asioita, joita tuntuu mahdottomalta antaa anteeksi. Silloin ihminen tarvitsee apua. Mutta aika monessa asiassa saa rauhan, kun pystyy antamaan anteeksi.
Ymmärtäminen
Joudun usein tilanteeseen, jonka ymmärrän, mutta jota en hyväksy. Ymmärtämisen ja hyväksymisen kanssa eläminen kiteyttää inhimillisyyttä ja elämän monimutkaisuutta.
Ymmärtäminen on voimavara. Ymmärrän, mitä ihminen on tehnyt tai miksi hän on ajautunut äärimmäisiin tekoihin. Ymmärtäminen ei kuitenkaan ole synonyymi hyväksymiselle. Rikoksentekijät ovat usein kokeneet paljon ikäviä asioita ennen kuin he ovat syyllistyneet rikokseen. En kuitenkaan hyväksy sitä, että joku päätyy surmaamaan toisen ihmisen, vaikka hän olisi sitä ennen kokenut itse väkivaltaa.
”Joudun usein tilanteeseen, jonka ymmärrän mutta jota en hyväksy.”
