Piispa Teemu Laajasalo: "On ihmeellistä, kuinka voimakas on kysymys: miten sinä jaksat?"

Ihminen on lohduton silloin, kun hänellä on huolia. Kun on huolissaan, ilo loppuu, hapensaanti heikentyy ja toivo häviää. Kuorma tuntuu olkapäillä. Onneksi meihin on rakennettu kyky tunnistaa toisen huolia riippumatta siitä, mikä huolen kohde on. Se on suuri, inhimillinen ihmeellisyys.

Lempijoululauluni on Arkihuolesi kaikki heitä juuri siksi, että siinä tunnistetaan ihmisen huolet. Laulu antaa häpeämättömän kehotuksen: heitä kaikki huolesi! Laulussa huoli on ymmärretty oikein.

Huolen heittäminen ei tarkoita sitä, että ollaan vastuuttomia. Se tarkoittaa, että on olemassa joku, jonka varaan huolet voi hetkeksi heittää. Joululaulussa se toinen tarkoittaa Jumalaa, mutta voimme jakaa huoliamme myös toisille ihmisille vaikka kävelylenkillä tai saunassa. Murhe kevenee, kun kantajia on enemmän.

Toisen taakan kantaminen on sekä ihmisen kyky että tehtävä. Yhteiskunnassamme on paljon ihmisiä, jotka kokevat yksinäisyyttä. He ajattelevat, ettei heidän surunsa ole kannettavissa, koska lähipiirissä ei ole ketään, joka voisi siinä tukea.

Vaikeina aikoina on tärkeää, että olemme kaikki samalla puolella ja yhdessä. Oli suorastaan hämmentävää nähdä, miten merkittävää se oli koronapandemian alkuvaiheessa. Kysyimme naapureilta, kuka heille tuo ruokaa ja ovatko he kunnossa.

On ihmeellistä, kuinka voimakas on yksi kysymys: miten sinä jaksat? Kysymys on ollut suureksi lohduksi elämäni vaikeissa hetkissä. Pelkkä toisen esittämä kysymys on tuonut minulle tunteen, että olen toisen ihmisen mielessä ja hän kantaa osan murheistani.

Ihmisen tehtävä on yrittää elää viisaasti: kantaa vastuuta, varautua monenlaisiin yllätyksiin ja löytää ratkaisuja ongelmiin. Hallinnan tunne on yksi ihmisen tärkeimpiä voimavaroja. Sen menettäessään kokee, ettei millään ole enää väliä. Silloin syntyy halu luovuttaa. Siksi on tärkeää yrittää vaikuttaa myös kriisien keskellä niihin asioihin, joihin voi.

Yksi osa hallinnan tunnetta on katsoa riittävän pitkälle. Vaikka varautuminen asioihin ei taaksepäin katsottuna olisi ollut riittävää, voi tehdä suunnitelmia eteenpäin ja varautua pienin askelin seuraaviin vaikeisiin käänteisiin. On myös hyväksyttävä, että kaikissa tilanteissa hallinnan tunnetta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa.

Ihmisellä on ihmeellinen kyky nähdä toivoa silloinkin, kun sitä ei tosiasiallisesti ole. Vaikka tilanne näyttäisi tiedollisella tasolla toivottomalta ja tunteen tasolla toiveikkuutta ei olisi jäljellä, meillä on kyky pohtia, voisiko joskus ollakin paremmin. Toivo antaa mahdollisuuden ajatella, että kaikesta selvitään.

Kristitylle toivo on lahjatavaraa taivaasta. Se on Jumalan meille lahjoittamaa levollisuutta ja rauhaa. Aikuiselle ihmiselle toivo antaa saman lohdun kokemuksen kuin minkä pikkulapsi saa vanhempansa sylissä.

Vanhempina meidän tehtävämme on myös pitää yllä lastemme toiveikkuutta. Kertoa, että maailmassa on ollut aiemminkin vaikeita vaiheita, elämä on yllättänyt ja ihmisiä on painettu polvilleen. Siitä huolimatta on selvitty, ja selviämme nykyisistäkin haasteista.

Kun menee huonosti, näkee helposti sen, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin. Jos olisin tehnyt toisenlaisen sähkösopimuksen, jos olisin vaihtanut työpaikkaa, jos olisin kyennyt puhumaan perheenjäsenille erilaisella äänensävyllä.

Itsesyytösten voima on hirvittävä, kun joutuu tekemään isoja päätöksiä ja luopumaan itselle arvokkaista asioista.

Romahdusten keskellä pitää olla tilaa myös armahdukselle. Jossain vaiheessa on lopetettava menneisyydessä tehtyjen virheiden ajattelu ja käännettävä uusi, puhdas sivu. Muita tai itseään syyttämättä voi alkaa rakentaa uudenlaista elämää.

Armo antaa mahdollisuuden uusiin alkuihin. Ne alut voivat olla pieniä ja sellaisissa paikoissa, joita ei olisi toivonut. Mutta ne ovat kuitenkin alkuja.