Elämää vanhassa osuuskaupassa: Kuperkeikka kodiksi

Luonnonvalo tulvii sisään kolmesta ilman-suunnasta. Vanhalla Raumalla ikkunoista avautuu näkymä idylliselle Kalatorille. Vaaleanruskeassa puutalossa Sulo-koiranpentu tassuttelee Riikka ja Jani Selinin jaloissa ja kaipaa rapsutuksia. 9-vuotias Matias istuu pöydän ääressä ja leikkii legoilla.

Keittiön ja neljän huoneen keskellä on komea tulisija. Vino lattia ja katon vanhat sisälaudoitukset kertovat menneistä ajoista, mutta ulkopuolinen ei voisi arvata yksityiskohdista, että samassa tilassa on joskus toiminut kauppa. Juuri tähän Rauman Osuuskauppa perusti ensimmäisen liikkeensä huhtikuussa 1904.

Talo sai nykyisen muotonsa 1990-luvulla. Rauman Osuuskauppa puolestaan on muuttunut Osuuskauppa Keulaksi.

"Olemme asuneet tässä viisi vuotta vuokralla ja viihtyneet erittäin hyvin. Sijainti on loistava, ja iäkkäässä puutalossa on miellyttävä tunnelma", Selinit kertovat.

Toive aikamatkasta 

Asunnon historia ei ole vaikuttanut Selinien elämään. Ihmetystä on aiheuttanut lähinnä eteistilan outo, korkea kynnys.

"Se saattaa olla peräisin ajalta, jolloin asunto on ollut liiketilana. Vielä vuosien jälkeenkin siihen onnistuu kompastumaan", Jani Selin sanoo.

Talon remontin suunnitteli vuonna 1992 arkkitehti Jukka Koivula. Hänen mieleensä on jäänyt erityisesti se, että asunnosta löytyi remontin yhteydessä vanha puupanelointi.

"Yleensä tuon ajan asunnoissa on tapetti, mutta panelointia käytettiin kaupoissa, koska sitä pidettiin hygieenisempänä", Koivula kertoo.

Selinit miettivät silloin tällöin, mitä kaikkea heidän kotinsa on ehtinyt nähdä vuosisatojen varrella.

"Olisi ihanaa päästä ajassa taakse ja nähdä, millaista tässä on ollut."

Kuuluisat kulmaportaat

Historiankirjoista selviää ainakin sen verran, että reilut sata vuotta sitten tilassa hyöri myymälänhoitaja Otto Palén. Tiskin takana seisoi myös nuori neitonen Elsa Sivén, jonka Palén palkkasi ensimmäiseksi myyjättäreksi Raittiusliikkeen kuorosta.

Öljylamput roikkuivat puodin katosta, sokeria myytiin laatikoista, ja jauhosäkit oli aseteltu lattialle riviin. Kauppa kävi vuonna 1904 hyvin, jopa paremmin kuin oli osattu odottaa.

Vanhaan osuuskauppaan kuljettiin Kalatorin kulmasta jyrkkiä portaita pitkin. Sivén ja muut myyjättäret saivatkin varoa, etteivät kompastuneet mekkojensa pitkiin helmoihin.

Nykyisin samassa kohdassa sijaitseva kulmahuone on 11-vuotiaan Lotan valtakuntaa, ja sitä hallitsee vaaleanpunainen väri. Kulmaportaat ja näyteikkunat purettiin ilmeisesti jo vuonna 1966.

Pimeää viinaa ikkunasta

Osuuskauppa viihtyi talossa vain pari vuotta, vuoteen 1906 saakka. Vuokratila kävi kasvavalle kaupalle liian ahtaaksi, joten se osti oman talon naapurikorttelista. Ennen osuuskauppaa talossa oli toiminut viinatislaamo ja leipomo. Kolme tulipaloakin oli ehtinyt syttyä.

Kerran Selinit pitivät pihallaan kirpputoria Rauman pitsiviikon aikaan, ja paikalliset innostuivat muistelemaan talon historiaa.

"Meidän pihallamme on kuulemma pidetty aikanaan lehmiä. Suuri city, lehmät keskustassa", Riikka Selin sanoo ja nauraa päälle.

Osuuskaupan muutettua pois talo jatkoi villillä tiellä. Raumalla kiertää huhu, jonka mukaan Selinien keittiön ikkunasta myytiin kieltolain aikaan pimeitä viinapulloja. Talossa kerrotaan samoihin aikoihin olleen myös salakapakka nimeltä Kuperkeikka.

"Salakapakan nimen sanotaan olevan peräisin kiemuraisista portaista, joissa moni juopunut heitti kuperkeikkaa. Siitä ei kuitenkaan ole selvyyttä, sijaitsiko salakapakka talon ylä- vai alakerrassa", Selinit kertovat.

Kuperkeikka jäi elämään

Selinien kodin alapuolella sijaitsevan kellarin ikkunat on peitetty mustilla verhoilla. On hämärää.

Huoneen kulmassa on pieni lava, jolle Jani Selin nousee. Hän on teatterialan sekatyöläinen.

"Tervetuloa teatteri Kuperkeikk'aan hyvät naiset ja herrat. Tänään on luvassa musiikillinen revyy, jossa keskitytään naisten ja miesten erilaisuuteen", hän aloittaa.

Näyttelijät Riikka Selin, Monica Kiilo ja Sari Immonen esittelevät, kuinka naiset valmistautuvat tyttöjen iltaan kahden viikon ajan laittamalla ruokaa, käymällä kampaajalla ja luomalla teatteritason maskin kasvoilleen. Katsojat tirskahtelevat.

Osuuskaupan alapuolella sijainnut kellari elää uutta elämää Rauman Iltanäyttelijöiden kellariteatterina. Tilan pienuus tuo esitykseen sopivasti intensiivisyyttä ja jännitettä.

"Haluaisimme tänne pienen kahvilan, jotta paikka tulisi raumalaisille tutummaksi", Selinit haaveilevat.