Kahvilassa kokoontuvat äitiyslomalaiset ja opiskelijat. Siellä käydään treffeillä, tehdään töitä tai katsellaan ohikulkijoita. Se on olohuone, johon kuka tahansa voi astua sisään.
Kahvilassa tilattu kahvi taas on asuste, joka kertoo juojastaan. Jos haluat näyttää rennolta ja nuorekkaalta, tilaat kylmäuutetun maitokahvin makusiirapilla. Jos haluat antaa itsestäsi intellektuellin vaikutelman, keskustelet kahvilaaduista, paahtoasteista ja maaperän vaikutuksesta kahvin makuun.
"Ihmiset jopa profiloivat itsensä kahvin ja kahvilan kautta", tutkija ja tietokirjailija Satu Jaatinen väittää.
"Uskaltaako kukaan myöntää tiskillä, ettei ymmärrä kahvitermeistä mitään?"
Ennen sivistykseen kuului perustietämys viineistä, nyt kahveista.
"Uskaltaako kukaan myöntää tiskillä, ettei ymmärrä kahvitermeistä mitään?"
Jaatinen kirjoitti kymmenen vuotta sitten Kahvilan pöydässä -nimisen kirjan ja on siitä asti seurannut kulttuurin kehitystä ja luennoinut aiheesta.
Mallia Pariisista ja Frendeistä
Suomen ensimmäiset nykymuotoiset kahvilat perustettiin 1800-luvulla Helsinkiin. Kappeli ja muut ranskalaistyyppiset kahvilat ottivat mallia Pariisista. Niissä tarjottiin liköörejä ja konjakkia ja ne olivat myöhään auki. Saksalaistyyppiset kahvilat taas olivat auki vain päiväsaikaan, eikä niistä saanut alkoholia.
Sitten alkoi 1990-luku ja Suomen hinku eurooppalaistua. Helsinkiin alkoi ilmestyä uusia mannermaisia kahviloita kuten Café Strindberg ja Café Esplanad. Niissä tärkeää oli tulla nähdyksi.
Kahvila on Tinder-treffien suosikkipaikka.
Vuosikymmenen loppupuolella saapuivat amerikkalaistyyliset kahvilat. Asiakasta houkuttelivat wieniläistuolien ja leivosten sijasta upottavat sohvat, jättimuffinit ja kämmenen kokoiset browniet. Tv-sarja Frendeistä opittiin, että kahvilaan ei mennä ensisijaisesti juomaan kahvia vaan viihtymään.
"Kupponen ei ollut enää porvarillinen kuppi ja tassi vaan iso rento muki", Satu Jaatinen kuvailee.
Noin kymmenen vuotta sitten Helsinkiin ilmestyivät latteäidit, arvioi Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.
Lattemammoilla viitattiin äiteihin, jotka tapaavat toisiaan mieluummin kahvilassa maitokahvin äärellä kuin leikkipuistossa. Mäkelä huomauttaa, että Ruotsissa puhutaan lattepapoista eikä -mammoista. Länsinaapurissa osa vanhempainvapaista on korvamerkitty isille, mikä on lisännyt lastenvaunuja työntäviä isiä katukuvassa ja kahviloissa.
Samoihin aikoihin kahviloista tuli ensitreffien suosikkipaikka. Parinetsintäsovellus Tinderissä jopa arvotetaan kahviloita sen mukaan, mikä soveltuu parhaiten Tinder-treffeille.
"En tosin tiedä, millä kriteereillä valinta tehdään. Vaikuttaako vaikka uloskäyntien määrä", Satu Jaatinen nauraa.
Tulevaisuuden kahvilat?
Mutta millaisia ovat tulevaisuuden kahvilat? Jaatisen mielestä me suomalaiset voisimme rakentaa kahvilakulttuuriaan rohkeammin oman erityislaatuisuutemme ympärille.
"Odotan kahvilaa, jossa olisi pitsiliinat ja räsymatot, ja jossa pannukahvi tarjottaisiin kuparipannusta kahvikupin tassille. Tietysti kahvi pitäisi osata ryystää tassilta sokeripala hampaiden välissä."
Professori Mäkelä taas veikkaa, että tulevaisuuden kahvitrendit tulevat sieltä, mistä kahvin tarina alkoi.
Seuraava hitti voisi olla etiopialainen kahviseremonia.
"Ehkä seuraavaksi keskitytään kahvin lisäksi seremonioihin. Seuraava hitti voisi olla etiopialainen kahviseremonia."
Etiopialaisessa seremoniassa kahvi valmistetaan papujen avotulella paahtamisesta lähtien kahvila-asiakkaan silmien edessä. Seremoniaan kuuluu myös kukkia, suitsukkeita ja popcornia.