Melontaretkellä Laatokalla oli ihmisenkorkuiset aallot, ja matkatoveri näytti välillä häviävän meren pohjaan. Kerran suopöllö hyökkäsi kohti, ja piti paeta telttaan. Talvimyrskyssä saattaa nähdä vain oman suksensa kärjet, ei muuta.
Minna Jakosuolla on jännittäviä tarinoita vaikka kuinka paljon. Kerrottavaa kertyy, kun nukkuu jopa sata yötä vuodesta luonnossa. Jakosuo vaeltaa erämaissa ja kansallispuistoissa, yöpyy järven jäällä teltassa tai tunturin kupeessa.
"Ensimmäinen vaellus Lappiin oli käänteentekevä. Ihastuin älyttömästi niihin avotunturimaisemiin."
Vaelluksen täydentää huolellisesti valmisteltu ruoka, sillä ulkoilu saa makaronilaatikonkin maistumaan gourmet-herkulta. Jakosuon lähtökohta on se, että retkellä voi syödä yhtä monipuolisesti kuin arkisin. Rinkassa ei kuitenkaan voi raahata maitotölkkejä tai banaaniterttuja. Tähän Jakosuolla on ratkaisu:
"Mitä vain, missä ei ole rasvaa, voi kuivata. Olen kuivannut esimerkiksi rasvatonta jogurttia. Kun siihen lisää vettä, saa tortilloille hyvän kastikkeen. Kaupan kuivat pata-ainekset ovat myös hyviä."
Koko retken voi rakentaa ruoan ympärille. Esimerkiksi sieniaikaan kerätään tietysti täytettä sienipizzaan. Tai jos kalaonni on myötä, voi retkellä kokata vaikkapa Jakosuon kehittelemän oranssin lohikeiton. Retkikeittimellä voi paistaa keiton lisukkeeksi focaccian suljettavassa pussissa kuljetetusta valmiista taikinasta. Focaccian päälle kerätään villiyrttejä luonnosta.
Minna Jakosuo tunnetaan etenkin Kuukausi yksin erämaassa -blogistaan. Jakosuo kävi 35-vuotiaana eräopaskoulun, jossa tehtiin aluksi muutaman päivän retkiä, sitten pidempiä vaelluksia. Välillä vaellusseurana on koira tai ihmisiä, välillä ei ketään. Hän on patikoinut yksin muun muassa Kaldoaivin ja Paistunturin erämaissa.