Susanna Halme asettaa valkoisen kepin nojaamaan ravintolan penkkiä vasten. Opaskoira Muusa käy tottuneesti makuulle emäntänsä jalkoihin.

”Muusa pitää rapsutuksista, mutta nyt, kun sillä on valjaat, se tietää olevansa töissä.”

Halme on saapunut Ison Omenan Rossoon testaamaan pistekirjoitettua ruokalistaa.

Kun Halme käy ravintolassa, on seurueessa yleensä ainakin yksi näkevä tai vähintään heikkonäköinen, joka saa ja joutuu toimimaan menun lukijana. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Halme voi itse valita oman annoksen omalta listaltaan.

Sormet kulkevat keskittyneesti näkevälle tyhjien valkoisten sivujen halki, joista erottuu ainoastaan röpelöinen pinta.

”Voin silmäillä listaa, palata takaisin ja hyppiä annosten yli ihan niin kuin minua huvittaa”, Halme kuvailee tyytyväisenä.

Lista itsessään on vaikuttava 46-sivuinen kirjanen, koska pistekirjoitus vie tilaa. Halme kiitteleekin sisällysluetteloa, joka helpottaa valitsemista.

Nykyään näkövammaisten apuna on monenlaisia apuvälineitä, kuten koneääni, joka voi lukea ääneen kännykän tai tietokoneen näytön tekstiä. Susannalla on käytössään myös pistekirjoitusnäyttö, joka muuttaa näytöllä olevan tekstin pistekirjoitukseksi.

Ilman näitä apuvälineitä opiskelu yliopistossa olisi mahdotonta.

Mukavaa pärjätä omin avuin

Ruokalistaa Halme kuitenkin lukisi kaikkein mieluiten juuri näin pisteillä, koska vain silloin hän kokee olevansa tasavertainen näkevien ruokailijoiden kanssa.

”Pasta Pollo oli todella hyvää, ja koko kokemus oli mukava, kun ei tarvinnut pyytää ystävän tai tarjoilijan apua”, Halme kiittelee syönnin jälkeen.

Rosson ketjupäällikkö Merja Helistö oli Rossossa ravintolapäällikkönä 1990-luvun lopulla, kun idea pistekirjoitetuista listoista virisi.

”Meillä oli näkövammaisia asiakkaita, jotka esittivät toiveen omista ruokalistoista. Me halusimme vastata aitoon tarpeeseen.”

Siitä alkoi Rosson ja Näkövammaisten liiton yhteistyö, joka jatkuu edelleen. Listat painetaan keskellä Helsinkiä Näkövammaisten liiton Iiris-keskuksen yhteydessä toimivassa kirjapainossa.