Anne on sairastanut kaksi rintasyöpää, ja tytärkin kantaa geenivirhettä – ”Teen kaikkeni, että kolmatta kertaa ei tulisi” | Yhteishyvä
Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.
Anne ja Tiitulotta Villman ovat mukana vuoden 2020 Roosa nauha -keräyksessä.

Anne ja Tiitulotta Villman ovat mukana tämän vuoden Roosa nauha -keräyksessä. ”Haluamme painottaa, miten tärkeää syöpätutkimus on”, toteaa Anne.

Anne on sairastanut kaksi rintasyöpää, ja tytärkin kantaa geenivirhettä – ”Teen kaikkeni, että kolmatta kertaa ei tulisi”

Teksti:
Anna-Liisa Hämäläinen
Kuvat:
Meeri Utti
Julkaistu: 22.9.2020
Muokattu: 22.9.2020
Anne Villman ja hänen tyttärensä Tiitulotta ovat Roosa nauha -kampanjan kasvoina, koska he haluavat jakaa tietoa perinnöllisestä rintasyövästä. Molemmat kantavat BRCA2-geenivirhettä, joka lisää sairastumisriskiä.

Tiitulotta Villmanin, 19, käsivarressa on tatuointi Faith, usko. Hänen äitinsä Anne Villmanin, 53, käteen on tulossa Hope, toivo. Tatuoinnit symboloivat sitä, että kummallakin on perinnöllistä syöpää aiheuttava geenivirhe, BRCA2. Tytär otti tatuoinnin päivänä, jona hän kävi verikokeessa.

Kun äiti ja tytär puhuvat ja katsovat toisiinsa, kyyneleet pyrkivät silmiin. Syöpä muutti kertaheitolla tiiviin kaksikon elämän. Syksyllä 2014 Annen silloinen kumppani huomasi, että tämän oikeassa rinnassa oli patti.

”Hän pelasti henkeni. Kasvain oli niin pieni, ettei sitä olisi ehkä muuten huomattu ajoissa.”

Oikeaan rintaan tehtiin osapoisto, ja kainalosta löytyi etäpesäke. Anne kävi läpi sytostaatti- ja sädehoidot.

”Kun hiukseni alkoivat putoilla, tyttäreni leikkasi ne.”

Anne ajatteli kuolevansa hoitoihin. Hän turposi, vatsa ei toiminut, hän oli kalju eikä nukkunut. Koska äiti oli hoitojen ajan kotona, Tiitu näki kaiken.

”Kun hiukseni alkoivat putoilla, tyttäreni leikkasi ne. Nauroimme ja itkimme yhtä aikaa. Hän meikkasi minut kauniisti, kun silmäripset ja kulmakarvat lähtivät. Nyt hän on kosmetologi”, Anne muistelee.

Tiitu kertoo, että äidin sairastaessa hän sai voimaa ystävistä ja perheestä. Hänellä on kolme isoveljeä Joensuussa, missä perhe asui aiemmin. Hän ei kaihtanut kutsua ystäviä kotiin. Näin oli sovittu äidin kanssa.

”Totta kai pelkäsin menettäväni äidin. Yritin kaikin keinoin auttaa häntä.”

”Uskoin, että minuun syöpä ei osu”

Anne on koulutukseltaan perushoitaja ja ensihoitaja. Työssään hän on hoitanut myös syöpäpotilaita. Omassa suvussa on esiintynyt syöpiä. Raskainta oli, kun hän saattohoiti isänsä Päivi-siskon. Tämä menehtyi rintasyöpään 34-vuotiaana 1999. Anne uskoo, että nykyisin Päiville olisi voitu syöpätutkimuksen ansiosta antaa enemmän elinpäiviä.

”Minulla oli kuitenkin voimakas usko siihen, että minuun syöpä ei koskaan osu.”

Syöpädiagnoosin syksynä Anne oli serkkunsa kanssa hakeutunut geenitutkimuksiin. Keväällä 2015 hän sai tietää BRCA2-geenivirheestä. Sen jälkeen hänen rintansa on magneettikuvattu joka vuosi, ja niin tehdään Tiitullekin jatkossa.

Vuonna 2017 magneettikuvissa näkyi kasvain vasemmassa rinnassa. Leikkaus riitti, eikä sytostaatteja ja sädehoitoa tarvittu.

”Kun geenivirhe oli tiedossa, poistatin myös edellisessä leikkauksessa osapoistetun oikean rinnan. Teen kaikkeni, ettei syöpä tulisi kolmatta kertaa.”

Seuranta takaa hyvän hoidon

Annelta on geenivirheen takia poistettu myös munasarjat. Sama on edessä Tiitullakin.

”Perhe pitää hankkia sitä ennen. Rinnat ja munasarjat saavat hoitaa tehtävänsä, ja sitten ne poistetaan. Syöpäriski alkaa selvästi suurentua, kun täytän 35 vuotta”, Tiitu kertoo rauhallisesti.

”Olen siis nyt saanut lupauksen lastenlapsista”, Anne kommentoi hymyillen.

Anne toivoi luonnollisesti, että tyttärellä ei olisi geenivirhettä.

”Mutta kun Tiitu istui sohvalla ja kertoi sen, tajusin, että seurannan takia hän saa maailman parasta hoitoa.”

Tiitulle äidiltä saatu tieto on tuonut levollisuutta.

”Tiedän olevani hyvissä käsissä.”

Ei taistelija, vaan selviytyjä

Anne korostaa,että syöpä ei ole vain fyysinen sairaus, vaan siihen liittyy henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia asioita. Se vaikuttaa perheeseen ja parisuhteeseen. Kaikki eivät voi olla poissa työstä hoitojen vaatimaa aikaa, joka voi olla hyvinkin pitkä.

”Minun työnantajani sanoi, että paraneminen oli senhetkinen työni”, kertoo Anne, joka työskentelee SuPerin sopimusasiantuntijana.

”Kirjoitin päiväkirjaani jopa hautajaisteni laulut. En pelkää kuolemaa.”

Syövän myötä Anne näkee ja kokee itsensä uudella tavalla. Keho on erilainen, eikä hän esimerkiksi voi käyttää samanlaisia vaatteita kuin aiemmin. Sisällä on kuitenkin entinen Anne.

”Joskus kysytään, mitä syöpä on opettanut minulle. Ei syöpä ole opin paikka, eikä kukaan halua tällaista opetusta.”

Ajatusta taistelijasta Anne karsastaa. Hän ei voinut syövälle mitään.

”Tunnen itseni selviytyjäksi. Onneksi en ole ollut yksin, vaan ystävät ja läheiset ovat auttaneet matkallani. Ja ilman maailman parasta terveydenhuoltoa en olisi tässä.”

Ensimmäisen syöpädiagnoosin saatuaan Anne kävi läpi oman kuolemansa.

”Kirjoitin päiväkirjaani jopa hautajaisteni laulut. En pelkää kuolemaa.”

Aiempaa rehellisempiä tunteita

Anne sanoo, että syöpä on tehnyt hänestä tunteissaan rehellisemmän.

”Uskallan sanoittaa kipeitäkin asioita. En jätä asioita puolitiehen. Välillä kitisen ja kiukuttelen. Pidän sitä merkkinä siitä, että en mieti syöpää koko ajan.”

Anne herää jokaiseen aamuun pääsääntöisesti tyytyväisenä. Elämä olisi voinut päättyä äkkiä, ja hän olisi voinut sairastua nuorempana.

Anne istahtaa kauniilla parvekkeellaan valkoiseen keinuun. Hän osti itselleen keväällä syntymäpäivälahjaksi sen ja deittisivuston jäsenyyden. Kohta hän lähtee treffeille. Hän on kertonut miehelle syövästä etukäteen.

”On tehnyt kipeää, kun joillekin miehille rinnattomuuteni on ollut ongelma. Kuin menettäisin naiseuteni rintojen mukana. En minäkään pyydä miestä lupaamaan, ettei hän huomenna sairastu eturauhassyöpään.”

”On tehnyt kipeää, kun joillekin miehille rinnattomuuteni on ollut ongelma.

Treffeilleen Anne lähtee rakkaan harrastuksensa, vaelluksen, merkeissä. Suunnitelmissa on myös pyhiinvaellusmatka Båtsfjordiin, Jäämeren rannalle, syöpään menehtyneen ystävän muistoksi. Muutenkin Anne pakkaa joka viikonloppu reppunsa ja suuntaa luontoon yksin tai ystävien kanssa.

”Veden äärelle menen mielelläni. Vesi rauhoittaa minua, tulisieluista oinasta.”

Geneettinen virhe on harvinainen

Noin joka kymmenes Suomessa todettava rintasyöpä on perinnöllinen. Se tarkoittaa noin 500 tapausta vuodessa.

Perinnöllistä rinta- ja munasarjasyöpää aiheuttavista suuren riskin geeneistä tunnetaan parhaiten BRCA1- ja BRCA2-geenit. Geenivirhe BRCA1- tai BRCA2-geenissä lisää riskiä sairastua rintasyöpään nuorena.

Terveen naisen, jolla on todettu BRCA1- tai BRCA2-geenivirhe, elinikäinen rintasyövän riski on noin 60–80 prosenttia.

Jos asia huolestuttaa, ole yhteydessä Syöpäjärjestöjen maksuttomaan neuvontaan.

Roosa Nauha

Roosa nauha -keräys sai alkunsa USA:ssa 1990-luvun alkupuolella. Suomessa se on järjestetty vuodesta 2003.

Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä tuetaan kotimaista syöpätutkimusta. Roosa nauha -päivää vietetään 9.10.2020.

Roosa nauhaa myydään S-ryhmän kaupoissa.

Lisää tietoa: roosanauha.fi

Lue myös

Lisää aiheesta