Minulla ei ole miljoonaa euroa – Poikani on siitä tyytyväinen

”Äiti, mihin me muutetaan, jos me joskus muutetaan?” kysyi seitsemänvuotias poikani, kun ajoimme tuttua tietä kotiin.

”Jos meillä olisi miljoona, voitaisiin ostaa tuolta rannasta sellainen talo, jossa on isot ikkunat suoraan merelle”, vastasin. Niin pitkään kuin muistan olen nimittäin haaveillut kodista, jossa saa herätä ja nukahtaa merta katsellen.

”En todellakaan suostu!” lapsi kimpaantui. ”Sitten mulla ei enää olisi mun omaa huonetta! Enkä mä suostu luopumaan pojista!”

Hämmennyin. En tajunnutkaan, kuinka herkkään kohtaan osuin. Lapsi ei vaihtaisi liian täynnä pehmoleluja ja Legoja olevaa huonettaan mihinkään. Eikä varsinkaan ”poikia” eli naapurissa asuvia vekkuleita kaksosia, joiden kanssa jaetaan koulumatkat, pihafutikset ja talkoohommat.

Poikani purkaus sai minut katsomaan kotiamme uusin silmin. Jos ei haikailisikaan komeampia neliöitä, vaan huomaisi kaikki ne tunteet ja muistot, joita juuri nämä seinät kätkevät syliinsä.

Muistan, miltä tuntui saada työlään remontin jälkeen kotimme täyteen ystäviämme tupaantuliaisissa. Ja tuossa, keskellä olohuoneen lattiaa, kesken tervetuliaispuheensa mieheni yllättäen polvistui ja pyysi vaimokseen.

Yläkerran suuren ikkunan tarjoilemassa heikossa joulukuun valossa tyttäreni aikoinaan ihmettelivät vastasyntynyttä pikkuveljeään. Poika nukkui, tytöt höpöttelivät ja minä tallensin syvälle sisääni tuosta hetkestä onnen, jollaista en ollut koskaan tuntenut.

Pikkuruisella pihallamme järjestin aina juhlia ystävilleni, mutta korona-aikaan uskalsi kokoontua vain muutaman rakkaimman kanssa kuplivan ääreen toteamaan maailman olevan kaikesta huolimatta paikoillaan.

Tätä me, 120-vuotias Yhteishyvä, toivomme suomalaisille tänä vuonna: lisää hetkiä yhdessä. Kotien perhejuhlissa, ystäväporukoiden dinnereillä, spontaaneina kahvitteluina vaikka pieruverkkareissa sohvannurkissa.

Minä jatkan toki haaveilua merenrantatalosta. Mutta poikaani lohduttanee, että miljoonan euron sijaan keskityn keräämään lisää hetkiä kotimme muistopankkiin.