"Naisille pitää saada paikka pöydistä, joissa asioita päätetään", sanoo rauhantyötä tekevä Laura Hendry

”Riidat ovat luonnollisia ja arkipäiväisiä. Meillä kaikilla on joskus erimielisyyksiä perheen tai ystävien kanssa. Olennaista on, miten ne ratkotaan.

Kaikki haluavat elää ihmisarvoista elämää eli arkea, jossa perustarpeet on täytetty. Jokaisella on oikeus unelmoida ja toteuttaa itseään, mutta monille se ei ole mahdollista. Sodat vievät yhteiskunnallista kehitystä taaksepäin.

Rauha on aina kompromissi, jossa jokainen osapuoli joutuu joustamaan, mutta lopulta kaikkien elämä helpottuu. Siksi rauha vaatii rohkeutta. Kestävää rauhaa ei saavuteta aseilla vaan neuvottelemalla, kuten Afganistanin tilanne taas osoitti.

Rauhan solmimisesta työ vasta alkaa. Niin kauan kun ihmiset kokevat osattomuutta tai epäoikeudenmukaisuutta, konfliktit kytevät ja voivat leimahtaa uudelleen.”

”Sodassa vastapuolesta on riisuttu kaikki inhimillisyys. Erimielisyydet on mahdollista voittaa, kun osapuolet kykenevät asettumaan toistensa asemaan. Ilman avoimuutta ja empatiaa rauhaa ei synny.

Meidän tulee vaalia Martti Ahtisaaren perintöä ja Suomen mainetta rauhan rakentajana. Suomen tarina köyhästä maasta maailman onnellisimmaksi on uskomattoman hieno, mutta asiat eivät mene automaattisesti kohti parempaa.

”Rauhaa edistämällä takaamme sen myös itsellemme.”

Konflikteilla on aina kerrannaisvaikutuksia. Rauhaa edistämällä takaamme sen myös itsellemme. Mitä enemmän maailmassa on rauhaa, sitä enemmän sitä on myös meillä.

Emme saisi unohtaa, että myös meitä on autettu. Nyt meillä on mahdollisuus auttaa, joten se täytyy tehdä. Se on velvollisuutemme.”

”Naisille pitää saada paikka pöydistä, joissa asioita päätetään. Esimerkiksi Palestiinassa olemme tehneet pitkään töitä sen eteen, että naisten ääni kuuluisi politiikassa. Epätasa-arvo on monen kiistan juurisyy.

Rauhanneuvottelijoista murto-osa on naisia. Sodan syitä tulee kysyä myös naisilta eikä vain poliitikoilta, jotka ovat useimmiten miehiä. Naisetkin ovat sotien osapuolia, jotka voivat toiminnallaan tukea sotaa.

”Rauha kestää todennäköisemmin, kun sen rakentamiseen on osallistettu myös naiset.”

Rauha kestää todennäköisemmin, kun sen rakentamiseen on osallistettu myös naiset. Monissa kulttuureissa naisilla on auktoriteettia omissa yhteisöissään. Kun naiset tuodaan mukaan rauhanprosesseihin, niiden agenda laajenee.”

”Kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin syttyi historiantunneilla. Kansainvälisen politiikan opinnoissa havahduin siihen, että maailmassa tapahtuu muutakin kuin se, mistä me länsimaissa uutisissa kuulemme.

Konfliktien sovittelu on tiedonhankintaa ja analysointia, rahoituksen hakemista ja yhteydenpitoa. Uutiskuvat rauhanneuvotteluista ovat vain jäävuoren huippu. Prosessit ovat pitkiä, eikä tulosta aina synny. Rauhantyö on myös arkista. Jonkun täytyy buukata lennot ja varata hotellit.

Maailmaa voi silti muuttaa toisillakin tavoilla. Yhteisten asioiden hoitaminen taloyhtiön hallituksessa tai päiväkodin johtokunnassa on ajan antamista yhteiseen hyvään – ja lopulta hyvä palautuu takaisin.”

”Olen ikuinen optimisti. Kärjistyvissä kriiseissä on aina myös se mahdollisuus, että asiat alkavat vihdoin kääntyä parempaan. Maailmantuska antaa voimaa maailman muuttamiseen.

Tässä työssä edistyminen voi olla hyvin pientä. Eräissä rauhanneuvotteluissa minut palkitsi se, kun vastentahtoinen osallistuja totesi kaikkien edessä, että yhteisistä keskusteluista oli hyötyä.

Martti Ahtisaari jaksoi uskoa rauhaan, kuunteli väsymättömästi kaikkia osapuolia eikä piiloutunut statuksensa taakse. Hänen inhimillisyytensä välittyi kaikesta, myös tavasta, jolla hän opasti astianpesukoneen täyttämiseen toimistolla käydessään.”