Satoja kiloja muikkua
Kala ei ui lähikauppaan itsekseen, vaan siihen tarvitaan ammattilaisia. Yksi heistä on kalastaja Lauri Halonen, joka on pyytänyt maivaa eli merimuikkua Hätälälle jo pitkään. Saaliina nousee myös silakkaa, kuoretta ja siikaa.
Halonen on myös Perämeren rannikon kalatalousryhmän puheenjohtaja. Siinä roolissa hän seuraa elinkeinoa tarkkaan ja on mukana myös erilaisissa tuotekehityshankkeissa.
Suomessa on kymmenen alueellista kalatalousryhmää. Niiden tehtävänä on kehittää oman alueensa kalataloutta, parantaa toimijoiden yhteistyötä ja edistää lähellä tuotetun kalan käyttöä.
Halonen kalastaa enimmäkseen Hailuodon pohjoispuolella kohtuumatkan päässä Kellon Kiviniemen kalasatamasta. Murtoveden kalana maiva viihtyy seuduilla, missä suolainen ja makea vesi sekoittuvat.
Jotta pyynti kannattaisi, saalista on saatava muutama sata kiloa kerrallaan. Nuotta-aikaan riittää vähempikin.
”Hailuodon seudulla on jo monen vuoden ajan ollut erittäin hyvä muikkukanta, vastaavaa en muistakaan. Kannan kasvuun saattaa vaikuttaa, että veden suolapitoisuus on laskenut. Ennen kalastimme maivaa Kemiä myöten.”
Kalastajat tekevät työtään ympäri vuoden. Talvella Halosen nuottaparina on kalastaja Hannu Paso ja avoveden aikaan hän troolaa kalastaja Aleksi Vehkaperän kanssa.
Jäiden lähdettyä muikun pyyntiin tulee silakankudun mittainen tauko. Heinäkuusta alkaen muikkua troolataan rospuuttoon saakka.
Kun kalastajat troolaavat kahdella aluksella, se tarkoittaa suurempia saaliita, mutta myös suurempia kuluja.
Jotta pyynti kannattaisi, saalista on saatava muutama sata kiloa kerrallaan. Nuotta-aikaan riittää vähempikin.
Halonen ei romantisoi työtään, jossa työpäivät venyvät toisinaan lähes kellon ympäri, eikä saaliistakaan ole takuita.
Mutta aina keväisin käy sama juttu: kun kytö avovesille iskee, se on menoa se. Parastaan meri antaa, kun vähän tuuleksii ja pyydykset painavat.