Viisi alastonta suomalaismiestä juoksemassa takapuolet vilkkuen hulmuavassa ruispellossa.
Tunnetuin kuva isokyröläisestä Kyrö Distillery Companysta on levinnyt jo lähes kolmeenkymmeneen maahan. Kuva herättää useimmissa saman ajatuksen: tuossa ovat ne tyypit, joiden ruistislaamon gini on valittu maailman parhaaksi.
Kun kuva otettiin viisi vuotta sitten, tislaamoa ei vielä ollut. Oli vain kaveriporukka, joka päätti saunan lauteilla istuessaan, että suomalaisesta rukiista pitäisi alkaa valmistaa alkoholijuomia.
”Emme tienneet bisneksestä mitään, ja tuotannostakin hyvin vähän. Viimeiset viisi vuotta ovat osoitus siitä, että kun joku asia tempaa mukaansa, siitä voi aika nopeasti oppia uuden ammatin”, aiemmin lääketeollisuudessa työskennellyt toimitusjohtaja Miika Lipiäinen sanoo.
Viskiä odotellessa mielikuvitus on vienyt pitkälle.
Alussa oli idea viskistä. Jo kehitysvaiheessa sen rinnalle nousi kuitenkin selkeästi mukaan myös gini, ja nykyään yrityksen juomaperheeseen kuuluu myös pari katkeroa, lonkero ja kermalikööri.
”Viskiä odotellessa mielikuvitus on vienyt pitkälle. Giniin päädyimme, koska sen saa tehtyä ruispohjalle ja sen rakentamisessa voi käyttää hienoja suomalaisia marjoja ja yrttejä. Ja koska toimimme Oltermannin vanhassa meijerissä, päätimme tempaista myös kermaliköörin pöytään”, Lipiäinen naurahtaa.
Kansainvälisiä palkintoja ovat niittäneet sekä Napue- että Koskue-ginit. Menestystarina ei Lipiäisen mukaan ole vielä valmis.
”Parin vuoden sisällä teemme uuden avauksen maailmalle suomalaisella ruisviskillä.”



















