Viisi alastonta suomalaismiestä juoksemassa takapuolet vilkkuen hulmuavassa ruispellossa.
Tunnetuin kuva isokyröläisestä Kyrö Distillery Companysta on levinnyt jo lähes kolmeenkymmeneen maahan. Kuva herättää useimmissa saman ajatuksen: tuossa ovat ne tyypit, joiden ruistislaamon gini on valittu maailman parhaaksi.
Kun kuva otettiin viisi vuotta sitten, tislaamoa ei vielä ollut. Oli vain kaveriporukka, joka päätti saunan lauteilla istuessaan, että suomalaisesta rukiista pitäisi alkaa valmistaa alkoholijuomia.
”Emme tienneet bisneksestä mitään, ja tuotannostakin hyvin vähän. Viimeiset viisi vuotta ovat osoitus siitä, että kun joku asia tempaa mukaansa, siitä voi aika nopeasti oppia uuden ammatin”, aiemmin lääketeollisuudessa työskennellyt toimitusjohtaja Miika Lipiäinen sanoo.
Viskiä odotellessa mielikuvitus on vienyt pitkälle.
Alussa oli idea viskistä. Jo kehitysvaiheessa sen rinnalle nousi kuitenkin selkeästi mukaan myös gini, ja nykyään yrityksen juomaperheeseen kuuluu myös pari katkeroa, lonkero ja kermalikööri.
”Viskiä odotellessa mielikuvitus on vienyt pitkälle. Giniin päädyimme, koska sen saa tehtyä ruispohjalle ja sen rakentamisessa voi käyttää hienoja suomalaisia marjoja ja yrttejä. Ja koska toimimme Oltermannin vanhassa meijerissä, päätimme tempaista myös kermaliköörin pöytään”, Lipiäinen naurahtaa.
Kansainvälisiä palkintoja ovat niittäneet sekä Napue- että Koskue-ginit. Menestystarina ei Lipiäisen mukaan ole vielä valmis.
”Parin vuoden sisällä teemme uuden avauksen maailmalle suomalaisella ruisviskillä.”
Kaikki kotimaisesta rukiista
Tislaamo sijaitsee vanhassa osuusmeijerissä Isossakyrössä. Aivan haasteetonta juomien valmistus ei ole ollut, sillä ruis on Lipiäisen sanoin temperamenttisin vilja tislata. Se vaahtoaa, tahmaa ja jähmettyy paikkoihin, joihin sen ei pitäisi jähmettyä.
Rukiista myös puuttuu samanlainen kuoresosa kuin esimerkiksi ohrassa on. Siksi viskin tislauksessa ei suodateta mitään, vaan koko kiinteä aines matkustaa mukana ensimmäiseen tislaukseen asti.
”Se auttaa saamaan rukiista makua irti. Makuun vaikuttaa myös se, että pystymme tilaamaan paikallisilta viljelijöiltä niitä ruislajikkeita, joita haluamme. Esimerkiksi Liperin Myllyltä tulee perinteistä riihiruista, jossa on mukavasti leppäsavua mukana.”
Olemme lähteneet rohkeasti katsomaan, mihin asti suomalainen ruis taipuu.
Alusta asti on ollut tärkeää, että kaikki tehdään kotimaisesta rukiista. Niin raaka-aineen puhtaudesta ei tarvitse huolehtia vaan voi keskittyä makuun.
”Olemme lähteneet rohkeasti katsomaan, mihin asti suomalainen ruis taipuu.”
Myyntiä auton takakontista
Kyrö Distilleryn tyyli on kannattanut. Kun kaverukset yrityksen ensimmäisenä vuonna vasta opettelivat bisnestä, Lipiäinen myi vuoden aikana yhteensä neljä ginipulloa Skodansa takakontista.
Viime vuonna maailmalle lähti tislaamosta noin puoli miljoonaa pulloa.
Asioille ei tarvitse keksiä mitään maagista käsikirjoitusta.
Lipiäinen uskoo, että monella suomalaisyrityksellä on jo tarina, jota ei vain osata hyödyntää ulkomaille saakka.
”Asioille ei tarvitse keksiä mitään maagista käsikirjoitusta. Meidän oma suomalainen historiamme ja arkinen elämämme riittää. Muutkin toitottavat ulkomailla omaa tarinaansa. Ne meidän suomalaiset tarinammekin pitää vain kertoa.”
Jokainen voi olla suomalaisten tuotteiden lähettiläs
Yrityksen giniä nautitaan joka päivä muun muassa lontoolaisilla ja hongkongilaisilla baaritiskeillä. Sen yritys tietää, sillä 30 työntekijän porukkaan kuuluu myös brändin lähettiläitä, jotka kiertävät maailmalla kertomassa tuotteista ja laatimassa tuotteiden ympärille menuja baarien omistajien kanssa.
”Jos haluaa menestyä, työ brändin kanssa on tehtävä loppuun saakka. Tämä on meidän tapamme olla läsnä meille tärkeissä paikoissa jatkuvasti. Ketju on pitkä talon sisäisesti, aina rukiin ostamisesta baaritiskille saakka”, Lipiäinen kuvaa.
Työ brändin kanssa on tehtävä loppuun saakka.
Hän lisää, että jokainen voi omalla panoksellaan olla suomalaisten tuotteiden lähettiläs. Kaikkea kannattaa viedä rohkeasti tuliaisiksi maailmalle.
”Mekin olemme hyötyneet paljon siitä, että pullojamme viedään maihin, joista normi kansalainen voi muutenkin niitä ostaa. Olen kuullut, että juomiamme on mennyt myös YK:n pääsihteerille ja Vladimir Putinille.”