Keskustelun edetessä Oskari hymyilee tai kurtistaa kulmiaan sen mukaan, millaisia tuntemuksia puhe herättää. Sanoja ei juuri tule. Se on yksi autismikirjoon liittyvistä piirteistä.
Oskari pitää siitä, että hänelle jutellaan ja ymmärtää hyvin puhetta ja äänensävyjä, mutta toisten on välillä hankalaa päästä selville hänen toiveistaan.
”On tosi vaikea kuvailla, miten me kommunikoimme”, Kirsi Laine sanoo.
Kommunikaatio on ilmeitä ja eleitä, joskus myös kuvia ja viittomia. Jos motivaatio on riittävän suuri, Oskari saattaa myös lausua ratkaisevan sanan. Kuten esimerkiksi silloin, kun erityisnuorten ryhmä oli puurtanut risusavotassa useita viikkoja.
”Ärsyttää”, puuskahti Oskari lopulta.
Harjoittelua pienin askelin
Varhaislapsuuden autismi varmistui, kun Oskari oli kolmevuotias.
Ensimmäiset vuodet olivat yhtä tutkimuksissa juoksemista. Oli puhe- ja toimintaterapiaa, kuntoutuksen suunnittelua ja päiväkotipalavereita.
Ammattilaisilla oli aluksi vanhempia pessimistisempi näkemys Oskari tulevaisuudesta.
”Meille esimerkiksi sanottiin, että hän tulisi aina olemaan vaipoissa. Niin ei tapahtunut”, Kirsi Laine sanoo.
Kun autismi varmistui, vanhemmat päättivät, että perhe eläisi silti niin tavallista arkea kuin suinkin mahdollista.
Muuttuvat, ennakoimattomat tilanteet ovat usein autismikirjon lapselle vaikeita, mutta Oskari on ollut mukana kaikkialla, missä isosisko ja pikkuvelikin: kylpyläreissuilla, huvipuistossa, ravintolassa ja kaupassa. Hammaslääkärin tai parturin kaltaiset asiat, jotka monelle ovat itsestään selviä, on pitänyt harjoitella pienin askelin. Supertuuletuksen aihe on vaikkapa se, että jokin uusi ruoka alkaa maistua.
Pahimmillaan Oskari ei suostunut syömään muuta kuin ruisleipää ja makaronia. Nyt maistuu jo monipuolinen ruoka: paistetut perunat, pizza, lihapullat. Keitot tosin ovat inhokkeja edelleen.
”Paitsi jos liemi siilataan pois”, vanhemmat sanovat nauraen.
Tämä kaikki on pitkän työn tulos.
”Hienosti menee”, sanoo äiti.
”Nykyään”, jatkaa isä.
Autismikirjoon liittyy sekin, että Oskarin on vaikea keksiä oma-aloitteisesti tekemistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän kaipaisi tekemistä.
”Osku tykkää hiihtää, luistella, ratsastaa ja piirtää. Uimista hän rakastaa yli kaiken”, vanhemmat kuvailevat.
Muiden lailla myös erityisnuori haluaa tehdä omiin vahvuuksiin sopivaa työtä. Peruskoulun jälkeen Oskari kävi Sylvia-kodin nuorisoasteen, jossa opeteltiin erilaisia taitoja ja kokeiltiin työtehtäviä.
"Osku ei välttämättä osaisi lopettaa ajoissa, vaan tekisi uupumiseen saakka."
Koska Oskari on järjestelmällinen, tunnollinen ja tarkka, esimerkiksi kaupan hyllytys- ja lajittelutyöt ovat hänelle juuri omiaan.
”Kun tavara loppuu, se on selkeä merkki tehtävän loppumisesta. Työn rajaaminen on tärkeää, sillä Osku ei välttämättä osaisi lopettaa ajoissa, vaan tekisi uupumiseen saakka”, Timo Laine sanoo.
