Raitiovaunut kalkattivat iloisesti pitkin Turun katuja. 1920-luku oli ollut kupliva vuosikymmen, ja kuin sen huipennukseksi Turku sai uuden hotellin vuonna 1928.
Seurahuone. Oi millainen hotelli se olikaan!
Ulkoa jykevä, vakaa ja klassistinen, sisältä osin suorastaan eksoottinen.
Hotellin sisustukseen oli tuotu väreillä ja koristemaalauksilla kaukomaiden tunnelmaa. Ehkä syynä oli se, että tuohon aikaan ulkomaille pääsi harva. Kotimaan matkailu eli kultakauttaan, joten suomalaisille matkailijoille haluttiin tarjota rajat ylittäviä ajatuksia ja kokemuksia.
Hotellin sisustukseen oli tuotu väreillä ja koristemaalauksilla kaukomaiden tunnelmaa.
Seurahuoneen arkkitehteina toimineet Erik Bryggman ja Ilmari Ahonen olivat tietoisia trendeistä, ja Seurahuoneen sisustusta innoittivat esimerkiksi antiikin seinämaalaukset. Egypti antoi sisustajille siivet, ja tuloksena oli violettia, sinistä ja kultaa.
Ravintolasalin keskellä olleen pylväskatoksen tehtävänä oli luoda saliin vaikutelma yötaivaan alla olevasta temppelistä. Katoksen alla tanssittiin.
Seurahuoneen alkuperäiseen ravintolaan Bryggman ja Ahonen suunnittelivat myös upean kiiltäväksi maalatun sisäkaton, saman tyyppisen kuin Eduskuntatalossa on.
Muuten ravintolasali oli sisustettu sametilla, satiinilla ja punaisella silkillä, jota koristivat kiinalaiset kuva-aiheet.
Oliko siis ihme, että Seurahuoneen ravintolasalia ylistettiin ”suomalaisen klassistisen arkkitehtuurin loistavimmaksi interiööriksi”.
Ja juuri tuosta alkuperäisestä interiööristä kertoo luonnos nykyisen Seurahuoneen seinällä. Siihen arkkitehti Bryggman on luonnostellut ravintolasalin sisustusta ja tunnelmaa 1920-luvulla.