Syyllisyys omista ruokavalinnoista kalvaa monia. Ilmastoahdistus painaa ruokaostoksilla. Mitä voi enää syödä, jos ei halua kuormittaa ympäristöä. Onko väärin syödä lihaa? Pitääkö juusto jättää ostamatta?
Vastaus löytyy kokonaisuuksien ymmärtämisestä ja siitä ponnistavista teoista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Saarinen.
”Keskustelu ruoan ilmastovaikutuksista on välillä melko kiivasta. Liiallinen tunnepitoisuus saattaa jopa haitata ratkaisujen löytymistä. Asioita ei kannata tarkastella hillittömän syyllisyyden kautta”, Saarinen sanoo.
Merja Saarinen on toiminut ympäristönsuojelun parissa 30 vuotta, joista erityisesti ruokaan liittyen noin 20. Hän esitti viime vuoden lopulla väitöstutkimuksessaan, että ruoan ympäristövaikutusten arvioinnissa otettaisiin huomioon myös ruoan ravintoainesisältö ja sen kytkös ravitsemustarpeisiin.
Kuluttajalle valintojen tekeminen olisi helpompaa, jos tietoa olisi tarjolla yhtä aikaa sekä ruoan terveellisyydestä että ympäristövaikutuksista.
Tällä hetkellä tuollaista tietoa ei ole saatavilla. Näitä asioita ei ole Saarisen mukaan tutkittu tarpeeksi.
”Terveellinen syöminen tarkoittaa kuitenkin yleensä ympäristön kannalta järkevää syömistä.”
Saarinen muistuttaa, että myös ruoan jalostamisella on osuutta sen ympäristövaikutuksiin, ei pelkästään raaka-aineella. Perusteellinenkin muutos suomalaisten syömistavoissa pienentäisi parhaimmillaan koko kulutuksemme ilmastovaikutusta vain noin kymmenen prosenttia.
Tässä Saarisen kolme teesiä, joissa hän ottaa kantaa ruoan ympäristövaikutusten arviointiin.
1. Ympäristö tykkää, kun syöt vain tarpeeseen
”Ilmastonmuutoksen voi ottaa parhaiten huomioon syömällä tarpeen mukaisesti. Se tarkoittaa ravitsevaa ruokaa sekä turhan ja terveydelle haitallisen syömisen välttämistä. Tarve toki vaihtelee ihmisen ja elämänvaiheen mukaan, eikä terveellisyyskään tarkoita kaikille aina samaa.
Välillä minulta kysytään, podenko huonoa omatuntoa syömisteni ympäristövaikutuksista. Nykyään en oikeastaan pode. Toki olen sitä mieltä, että meidän pitää ratkaista ilmasto-ongelma. Mutta meneekö se kaiken muun edelle joka asiassa? Ympäristön kannaltahan paras vaihtoehto olisi, että emme söisi mitään. Ruoan tärkein funktio on kuitenkin ravitsemus.
Syön periaatteessa kaikkea, mutta yhä enemmän kasvipohjaista ruokaa. Broileria olen pyrkinyt välttämään sen jälkeen, kun nuorimmaiseni kanssa olemme pohtineet eläinsuojeluasioita. Broilerin tuotanto on aika paljon enemmän tehotuotantoa kuin esimerkiksi naudanlihan tuotanto. Nauta on myös hyvin imeytyvän raudan ja sinkin lähde.
Kala on mainio ruoka sekä terveellisyyden että ympäristön näkökulmasta.
Jos syön lihaa, se on useimmiten märehtijän lihaa eli nautaa tai lammasta. Kala, erityisesti luonnonkala, on mainio ruoka sekä terveellisyyden että ympäristön näkökulmasta, vaikka toki siihenkin liittyy eettisiä kysymyksiä. Käytän jonkin verran maitotuotteita mutta myös kaurapohjaisia, maitoa korvaavia tuotteita.”
2. Vegaaninen ruokavalio saattaisi puolittaa syömisen ilmastovaikutuksen
”Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen olisi hyvä sekä ravitsemuksen että ympäristön kannalta. Erityisesti lihavalmisteiden välttäminen sekä suolaisten ja rasvaisten juustojen kohtuullinen käyttö olisi oikea suunta. Samoin kasvisten ja marjojen lisääminen sekä viljojen vaihtaminen kokojyväviljoiksi.
Suomessa syömisen ilmastovaikutuksen on laskettu olevan noin 20–30 prosenttia kaikesta kulutuksesta. Teoreettisesti ajatellen, jos koko kansa ryhtyisi vegaaniksi, se saattaisi ehkä puolittaa syömisen ilmastovaikutuksen. Vaikutus kulutuksen ilmastovaikutukseen olisi siis kymmenisen prosenttia.
Toisaalta niin suuri muutos kulutuksessa vaikuttaisi myös maatalouden tuotantosuuntiin ja -tapoihin. Se puolestaan vaikuttaisi maatalouden ja luonnon vuorovaikutukseen ja sitä kautta ilmastopäästöihin.
Lanta ja nurmet ovat tärkeitä hiilen syötteitä maahan.
Esimerkiksi eläintilojen peltojen maaperän hiilivaranto voisi mahdollisesti pienentyä, kun niille ei enää levitettäisi lantaa. Nautatiloilla ei ehkä enää kasvatettaisi nurmea. Lanta ja nurmet ovat nykyisessä maatalouden järjestelmässä tärkeitä hiilen syötteitä maahan. Jos tuota syötettä ei enää olisi, maaperän hiilivaranto todennäköisesti pienenisi. Samalla hiilidioksidipäästöt ilmaan lisääntyisivät.”
3. Ravitsemus mukaan ilmastovaikutusten arviointiin
”Ilmastovaikutuksia pohdittaessa puhutaan yleensä ruoan raaka-aineista, jalostamisen vaikutuksista puhutaan vähemmän. Alkutuotannolla onkin suurin vaikutus ympäristöön suuren volyymin tuotteissa. Välillä nämä suhteet saattavat mennä sekaisin.
Esimerkiksi maidon ilmastovaikutuksista alkutuotannon osuus on yli 90 prosenttia, kaurajuoman kohdalla se voi olla alle puolet.
Mitä pidemmälle jalostettu tuote, sitä suurempi merkitys tuotantoketjun loppupuolella on. Tällöin tuotantoketjussa tehtävät ratkaisut, kuten energiavalinnat, saavat enemmän painoarvoa. Niinpä uusien kasvipohjaisten tuotteiden ilmastovaikutuksista tarvitaan lisää tutkimusta, jossa huomioidaan tuotteen koko elinkaari.
Ravitsemuksellisesti kaurapohjaiset tuotteet eivät ole maidonkaltaisia tuotteita.
Kaurapohjaiset tuotteet ovat nykyisin suosittuja maidon korvikkeita. Näiden tuotteiden ilmastovaikutuksista puhutaan ehkä enemmän kuin niiden ravintoainesisällöistä.
Ravitsemuksellisesti kaurapohjaiset tuotteet eivät ole maidonkaltaisia tuotteita. Kaurapohjaisten tuotteiden rasvahappokoostumus on yleisesti ottaen parempi kuin maitotuotteiden, lukuun ottamatta rasvattomia maitotuotteita.
Esimerkiksi kaurajuomassa on keskimäärin lehmänmaitoa enemmän hiilihydraatteja, kuitua, sakkaroosia, rautaa, karotenoideja ja E-vitamiinia. Kaurajuoma on kuitenkin pääsääntöisesti lehmänmaitoa köyhempää proteiinin ja muiden kuin edellä mainittujen suojaravinteiden suhteen.
Olisikin hyvä, jos myös ravitsemus otettaisiin huomioon ruokatuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnissa.”
