Näin onnistut oluen ja ruoan yhdistämisessä: hae vastapareja tai myötäsukaista harmoniaa

Olut on pohjimmiltaan ruokajuoma. Sitä on pantu satoja vuosia maalaistalojen ja luostareiden keittiöissä rinnakkain aterioiden, leipien ja juustojen valmistuksen kanssa. Ruokaoluen valintaan voikin suhtautua vähän kuin leipään. Vaalea vehnäleipä on helppo kaveri mille tahansa aterialle, ja se puhdistaa makuaistin ruokapalojen välillä. Mitä voimakkaampi tai maustetumpi leipä, sitä tarkemmin rajautuvat ruoat, joiden vierelle se sopii.

Oluen voi siis valita puhtaasti suun raikastajaksi. Useimmissa oluttyyleissä hiilidioksidi antaa aromeille raikkaan nosteen. Oluttyyppien hapokkuus vaihtelee matalahappoisista tammikypsytetyistä aleista samppanjamaisesti poreileviin vehnäoluihin.

Hapokkaimmat oluet, kuten vaaleisiin lagereihin kuuluva saksalainen helles tai belgialaistyyppinen vehnäolut, sopivat mainiosti esimerkiksi kananmunaruoille brunssilla tai rasvaisten kalojen kumppaniksi. Näissä tilanteissa olut toimii ruoan virkistävänä vastaparina ja tasapainottaa ateriaa.

Oluen voimakkuus muodostuu sen makeudesta, maltaisuudesta, katkeruudesta, paahteisuudesta, alkoholisuudesta, hiilihappoisuudesta ja toisinaan myös happamuudesta. Kevyille ruoille kannattaakin valita kaikilta ominaisuksiltaan kepeitä oluita, tuhdeille taas piirteiltään vahvempia. Kun tästä perussäännöstä pääsee kärryille, käy oluen intensiteetin valinta yhtä sujuvasti kuin oikean äänenvoimakkuuden säätäminen musiikille.

Oluen katkeruus on sen voimakkuuden keskeinen tekijä. Suosituista ipa-oluista vankimmin katkerohumaloidut ipat vaativat ruoalta ronskeja ja rotevia makuja. Grillattu liha tai vaikkapa tuhdit grilliburgerit, joissa on juustoa ja pekonia, ovat näiden oluiden parhaita kavereita.

Ruoan valmistustapa vaikuttaa oluen valintaan. Maltainen, hieman karamellisoitunut olut kannattaa valita silloin, kun ruoassa, vaikkapa lihassa, on hyvä, ruskea paistopinta. Mieti myös ruoan kastiketta. Se sitoo annoksen elementit yhteen, joten kastikkeen ja oluen yhteensopivuus luo mahtavia makuelämyksiä.

Olut on juuston paras kumppani. Erilaisia juustoja yhdistää yleensä voimakas rasvaisuus ja suolaisuus. Oluen maltaan pienikin makeus muodostaa hyvän parin juuston suolaisuudelle. Siksi esimerkiksi pizza ja olut maistuvat niin hyvältä yhdessä. Juustotarjottimen ääreen mainioita oluita ovat tummat ja maltaiset ale-oluet. Kokeile vaikkapa punertavia red aleja tai meripihkanvärisiä amber aleja cheddarin ja goudan kanssa. Ipoista miedompaan tyyliin humaloidut versiot sopivat erinomaisesti voimakkaiden juustojen pariksi. Sopivana vastinparina vahvoille juustoille voi kokeilla myös kirpeitä hapanoluita tai hedelmäistä vehnäolutta.

Suklaajälkiruoan klassinen kumppani on tummanpuhuva stout tai portteri. Yhdistelmä on sekä myötä- että vastapari: paahdetut maltaat komppaavat suklaata, mutta olut myös raikastaa suun, jolloin seuraava lusikallinen maistuu jälleen uudelta. Yleisolueksi juustoille ja jälkiruoille käy tumma ale. Monet näistä oluista vastaavat maultaan karamellista ja maltaista digestiivikeksiä, mikä tekee niistä aterian loppupään moniottelijoita.

Oluen ja ruoan yhdistäminen on pikemminkin taiteenlaji kuin kokoelma sääntöjä. Tärkeintä on nautiskelu ja hauskanpito ruokapöydässä. Vinkkejä kaipaavalle kuitenkin vielä pari suositusta. Jos epäröit, valitse aterialle jokin perinteisistä oluttyyleistä. Kevyet versiot vaaleista ja tummista lagereista, vehnäoluista sekä tummista ale-oluista toimivat todennäköisimmin. Niitä on helppo yhdistää monenlaisiin ruokiin, ja ne osuvat useimpien ihmisten makumieltymyksiin.