Mari Karppisen lapsi esitti huvittavan kysymyksen Suomen kesästä

New Yorkissa asuva 3-vuotias Almamme on puhunut Suomeen matkustamisesta useita kuukausia. Alma haaveili lentokoneen lisäksi mummulasta, mökistä, serkkujen kanssa uimisesta, metsäkävelyistä ja saunamökin jyrkistä portaista.

Kun vihdoin saavuimme juhannuksen viettoon mökin pihaan, Alma kysyi: "Onko nyt talvi?"

Minua nauratti. Kylmän tuulen vuoksi vapisin itsekin mökin ovea avatessani.

Kun lähdimme New Yorkista, mittari näytti siellä +35 astetta. Pohjois-Suomen olinpaikassamme lämpötila romahti reiluun kymmeneen, ja olimme jälleen pakanneet liian kevyitä takkeja mukaan.

Se ei lopulta kauheasti Alman menoa haitannut, koska ikiliikkujalla on aina lämmin. Almalle löytyi mökiltä krokettipeli, hiekkaämpärit ja ne hänen kaipaamansa jyrkät saunamökin portaat.

Puusauna lämmitettiin. Kun olimme menossa sisään, Alma kirkaisi. Hän ei uskaltanutkaan tulla pimeään saunaan. Ihmettelin, koska Alma oli jo ollut onnellisena Oulun mummulan sähkösaunassa. Ehkä se on valoisampi ja turvallisemman oloinen, mietin. Järvessä uimisesta ei myöskään tullut mitään, kun Alma kirkaisi kylmyyttä selvästi järkyttyneenä.

Edellinen oli kuitenkin pientä siihen verrattuna, kun Alma huomasi Suomen ötökät. Hän huusi kuin pakokauhun vallassa hämähäkkien, sääskien ja kärpästen vuoksi.

Yritin selittää, että ne eivät ole vaarallisia ja hyttysmyrkyllä pidetään puremat poissa. Alma heilutti käsiä hysteerisesti kirkuen, ja minä mietin tilanteen älyttömyyttä: sama lapsi oli lähtenyt New Yorkista Suomen-lennolle iso hyttysenpurema keskellä kasvoja. Pureman hän oli saanut oman newyorkilaisen päiväkodin pihalta, sillä kyllä – myös New Yorkissa on hyttysiä.

Sääskien säestämästä yöttömästä yöstäkään ei meinannut tulla mitään. Joskus yhden ja kolmen välillä yöllä Alma osoitti pimennysverhojen raosta ulos ja sanoi, että on aamu. Yritä siinä sitten selittää 3-vuotiaalle, että Suomen kesässä on yöttömät yöt.

Unettomassa yössä mietin lopulta itsekseni, miksi minua häiritsee, jos lapseni ei tykkää hyttysistä, kylmästä järvestä tai hämärästä saunasta. Olinhan itsekin rääkäissyt kylmässä järvessä, mutta ei se tee minusta vähemmän suomalaista. Miksi suomalaisena pitää aina vain pärjätä eikä koskaan saa valittaa?

Sitten saapuivat serkut! Ötökät unohtuivat kun 4- ja 2-vuotiaiden serkkujen kanssa juostiin avojaloin nurmikolla ja käytiin huvipuistossa. Lämpötilan noustessa myös uimapuvut vedettiin uudelleen niskaan.

Puusaunasta Alma ei ole vieläkään innoissaan, mutta Almalla on muita suomalaisia suosikkeja. Hänet saa selvästi kesäfiilikseen papan auttaminen saunan polttopuiden lajittelemisessa ja pehmeä tuore lakritsi. Niitä ja ruisleipää Alma syö aina mielellään, olkoon lämpötila mikä tahansa.