Mikä maku tuo sinulle lapsuuden mieleen? Minulla se on paistorasva

”Ei, älä tiskaa sitä!” Nappaan mieheltäni paistinpannun, kaivan esiin palan leipää ja istun takaisin illallispöytään, josta kaikki muut ovat jo nousseet.

Dippaan leipää pannulle jääneeseen pihvien paistorasvaan ja palaan ajassa 35 vuotta taaksepäin, mummilan keittiöön.

Täydellisesti paistetun lihan pintamaku, öljy, suola ja valkosipuli loihtivat mieleeni mummin essuineen ja vaarin haukkaamassa ruisleipää ”pikkupihvien” kylkeen, tyytyväisenä hykerrellen. Minut valtaa tunne, että juuri nyt kaikki on hyvin, pehmeää ja lämmintä. Ja bebe-leivoksetkin odottavat!

Ruoka ei ole vain ravintoa, vaan – kuten mainoskin muistuttaa – elämää. Jutussamme Sara Sieppi kertoo, miten hän hemmottelee ystäviään juhlillaan, vaikka ei kaikkea alusta saakka kokkaakaan. Konsta ja Aami Hietanen valottavat, miten suurperheessä kaikki osallistuvat ruoanlaittoon ja juhlajärjestelyihin. Ja vuorikiipeilijä Anni Penttilä tietää, että jos tankkaus ei ole kunnossa, hengenlähtö voi olla lähellä.

Maut kantavat muistoja, tunteita ja yhdessä jaettuja hetkiä. On hifistelyä ja somen nostamia trendi-ilmiöitä. On aterioita, jotka haalitaan jostain kokoon, kun palkkapäivään on vielä aikaa. On ruokia, jotka tarttuvat surun kuristamaan kurkkuun, mutta pitävät pystyssä. On ruuhkavuosien jättimäisiä makaronilaatikoita, joiden loihtiminen sunnuntai-iltaisin on silkkaa elämänhallintaa.

Jo yli vuosikymmenen ajan lapseni ja veljeni lapset ovat viikoittain istahtaneet vanhempieni päivällispöytään. Vuorotellen he ovat saaneet valita, mitä syödään. Pastalla ja sushilla kasvaneet serkukset toivovat yleensä kanaviilokkia, stroganoffia tai vaarin lohikeittoa.

Äitini ei itse malta syödä, vaan touhuaa ja ihastelee, miten ruoka ja seura maistuvat aina. Päivällisen verukkeella hän on saanut viikoittain seurata lasten kasvua päiväkodista yläasteelle ja vanhimpien jo lukioon. Lapset eivät ole äitini juonta tajunneet. Heille mammalapäivä on osa lapsuuden arkea. Mutta olen varma, että vuosikymmentenkin päästä mammalasta tutut maut loihtivat heidän mieleensä noiden arkisten hetkien lämmön ja huolettomuuden.