Nyt alkaa uusi, rohkeampi vuosi! Kokeile harjoitusta, joka voi muuttaa elämäsi

Juhliin tekisi mieli laittaa päälle jotakin säväyttävää, mutta ajatus liiasta huomiosta hävettää.

Kahvipöydän päällepäsmärille olisi hyvä sanoa joskus vastaan, mutta kuka nyt epäsopua kaipaisi?

Tänä vuonna olisi aikaa toteuttaa unelma pitkästä irtiotosta. Mutta mitä siitäkin tulisi? Töihin ahertamaan jäävät kollegat paheksuisivat varmasti.

Tavassamme peilata itseämme muihin on jotakin perin inhimillistä. Hyväksynnän tarve on yksi perustarpeistamme.

Liiallisuuksiin mennessään muiden mielipiteiden pohtiminen voi kuitenkin olla vahingollista. Kun mietimme päät sauhuten, mitä naapurit, kollegat, ystävät tai sometutut meistä ajattelevat, alamme helposti elää toisia varten. Emme uskalla ilmaista mielipiteitämme tai toteuttaa unelmiamme. Saatamme jättää vaikutelman hieman persoonattomasta, kädenlämpöisestä tyypistä.

”Vaarana on elämä, jossa ihminen valitsee vaniljaa silloinkin, kun haluaisi rommirusinaa” , sosiaalipsykologi ja kirjailija Janne Viljamaa kuvailee.

Viljamaan mukaan on olemassa erityisesti yksi ihmistyyppi, joka sortuu miettimään liikaa sitä, mitä muut ajattelevat.

”Hyvin empaattinen ihminen voi elää koko elämänsä tuntosarvet koholla, toisten taajuudelle virittäytyen. Terveellä tavalla riippumaton ihminen uskaltaa olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä ja sanoa tarvittaessa vastaan silloin, kun on tarpeen”, Viljamaa sanoo.

Temperamentti sinänsä ei kerro miellyttämistarpeesta mitään. Muiden ihmisten mielipidettä liiallisuuksiin miettivä saattaa olla hyvinkin introvertti tarkkailijaluonne, mutta myös henkilö, jonka on vaikea hallita tunnereaktioitaan.

Esimerkiksi neurologiset ominaispiireet voivat vaikuttaa siihen, että tunteet viriävät nopeasti ja voimakkaasti, jolloin on helpompaa sulautua massaan kuin kestää tunnemyrskyä, jota mahdolliset ristiriitatilanteet aiheuttavat.

”Tunteiden intensiteetti saattaa olla suhteettoman kova tilanteeseen nähden.”

Tarpeeseen miettiä, mitä muut meistä ajattelevat, vaikuttaa myös tapamme kuvitella, että olisimme huomion keskipisteenä enemmän kuin tosiasiassa olemmekaan. Harha korostuu aikana, jolloin sosiaalinen media mahdollistaa esillä olon isoillekin yleisöille.

Muiden mielipiteet lupa ottaa huomioon

Toisten mielipiteiden liika miettiminen kytkeytyy siis inhimillisiin tarpeisiin ja miellyttämisenhaluun, jossa ei ole terveissä rajoissa vikaa. Päinvastoin. Olisi huolestuttavaa, jos ihminen ei ottaisi muiden ihmisten mielipiteitä huomioon, Viljamaa huomauttaa.

”On peräti ylimielistä, jos ei välitä muiden ihmisten mielipiteistä lainkaan. Tällainen käytös kytkeytyy narsismiin. Myös neurologiset piireet voivat vaikuttaa siihen, että aivojen peilisolut resonoivat niin, että he voivat sanoa toisista ihmisistä jotakin töksäyttävää. Muut sitten ihmettelevät vieressä, että et sä noin voi sanoa.”

Sosiaalipsykologi muistuttaa kirjassaan Hirveä häpeä filosofi Friedrich Nietzschestä, jonka mukaan pitää olla paholainen tai Jumala kestääkseen täydellistä yksinäisyyttä.

Ihminen on siis luotu yhteyteen muiden kanssa, ja yhteyden luomiseen kuuluu ryhmässä toimiminen.

Janne Viljamaa ei vaikuta olevan erityisen huolissaan siitä, että suomalaiset miettisivät liikaa, mitä muut ajattelevat. Nykyään on nimittäin yleistynyt päinvastainen ilmiö. Kaveria ei jätetä -ajattelun rinnalle on tullut kaverille ei jätetä -ajattelu, sosiaalipsykologi huomauttaa.

”Nykyisten kolmekymppisten elämä voi olla varsinaista minä-projektia. Kun suuret ikäluokat joutuivat pohtimaan, miten Suomea rakennetaan yhdessä, nykyään ihmisten egoilla on vaarana paisua”, sanoo Viljamaa.

Harjoittele jämäkkyyttä konsulentin kanssa

Muiden ihmisten mielipiteiden ajattelussa pätee sama sääntö kuin elämässä yleensäkin. Kohtuus on hyvästä.

Jos huomaa miettivänsä liikaa muiden mielipiteitä, Viljamaa suosittelee pohtimaan, kenen mielipiteistä kannattaa todella välittää ja kenen ei.

Itselleen kannattaa myös opetella nauramaan.

”Ihminen nousee lentoon, kun nauraa itselleen, eikä tarkkaile liian suurella intensiteetillä omia virheitään”, Viljamaa ehdottaa.

Muutos vaatii itsensä haastamista. Ihminen ei muutu hetkessä, mutta luonnettaan voi karaista. Aloittaa voi vaikkapa työpaikan kahvipöydästä. Kun suunsa avaa kerran päivässä ja osallistuu reippaasti keskusteluun, miellyttämisenhalu voi vähentyä ajan kanssa.

”Kannattaa opetella perustelemaan väitteensä ja olemaan tarvittaessa eri mieltä”, Viljamaa sanoo.

Sosiaalipsykologi suosittelee myös konsulenttiharjoitukseksi nimeämäänsä kikkaa.

Siinä astellaan kaupan maistiaistiskille, eikä käyttäydytä, kuten miellyttämisenhaluinen usein käyttäytyy.

Konsulenttharjoituksessa miellyttäjä jääkin maistiaistiskille ja ottaa ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannen ja neljännenkin maistiaisen – ja kävelee tämän päätteeksi tiskiltä ostamatta ilmaisnäytettä. Muiden mielipiteitä pohtiva olisi ottanut paketin mukaansa pelkästä miellyttämisenhalusta.

Tervettä itsekkyyttä voi opetella myös aikaa ottamalla. Jos lapsen vanhempainryhmässä pyydetään apua mokkapalojen leipomiseen, miellyttämiseen taipuvaisen voi olla vaikea kieltäytyä, vaikka aikaa tai halua auttaa ei olisi.

Toimiva kikka on palata asiaan vasta seuraavana päivänä. Silloin kieltäytyminen on helpompaa.

”Ja vastata kannattaa vaikkapa tekstiviestillä. Viestillä kieltäytyminen on nimittäin tosi helppoa”, Viljamaa sanoo.