Sami Sykkö: ”Olisiko aika alkaa rajoittaa ruokarajoitteita?”

Ruoka ei meinannut tulla millään. Juhlat olivat olleet hyvässä vauhdissa jo puolen iltaa, ja alkuruoan tarjoilu oli alkanut tunti sitten. Mutta sadat ihmiset odottivat yhä pöydissä nälkäisinä annoksiaan.

Silti henkilökunta näytti vain seilaavan ympäri suurta juhlatilaa kuin etsien jotain.

Kun tarjoilija-armeija lähestyi meidän pöytäämme, anelin erästä nuorta herraa antamaan minulle annoksen, sillä minun oli poistuttava juhlista pikapuoliin. Tarjoilija näytti hämmentyneeltä, mutta laittoi sitten lautasen eteeni.

Saman tien jostain ilmestyi hovimestari, joka nappasi lautasen pois ja kysyi: ”Eikö tänne ollut tilattu annos ilman raakaa sipulia!”

Totta tosiaan oli. Alkoi nolottaa, kun siinä samassa ymmärsin, miksi tarjoilu kesti. Syynä olin minä ja kaltaiseni ruokarajoitteiset.

Meitä on nimittäin yhä enemmän – noissa juhlissa arviolta kolmasosa vieraista. Ja eräässä toisessa tilaisuudessa järjestäjä lähetti etukäteen ravintolaan Excel-taulukon 120 vieraasta, joista 67 halusi erikoisruokavalion.

Kun menin 1990-luvun alussa kesätöihin ruotsinlaivoille, isoissa tilaisuuksissa oli tarjolla lähinnä lihaa tai kalaa. Kasvisruokaa alkoi ilmestyä menyille vuosia myöhemmin. Aterian lopuksi kaikille kaadettiin kahvia, ja jos joku erehtyi pyytämään teetä, hänelle tarjoiltiin kahvikuppiin kuumaa vettä ja asetille asetettiin teepussi.

Nyt on toisin.

Me nykyihmiset odotamme, että suurissakin juhlissa jokaisen henkilökohtaiset mieltymykset pystytään toteuttamaan. Meiltä ovat kuulemma alkaneet myös mennä sekaisin allergiat ja omat makumieltymykset. Kun ruokarajoitteista kysytään, vastaamme listaamalla asiat, joista emme pidä.

Monilla on oikeita allergioita: on vältettävä pähkinöitä, kalaa, maitoa, munia, äyriäisiä, selleriä, seesaminsiemeniä. Heidän, joilla on IBS eli ärtyvä paksusuoli, täytyy välttää tiettyjä ruoka-aineita. Ja keliaakikoille gluteenin välttäminen ei todellakaan ole makuasia. Eikä kukaan varmaankaan halua laittaa laktoosi-intorelantikkoa kärsimään.

Mutta heidän lisäkseen ovat esimerkiksi vapaaehtoisesti gluteenittomat ja lihattomat ruokailijat – ja me sipulittomat. Viime aikoina olemme alkaneet vaatia myös oliivitonta, korianteritonta, sienetöntä, paprikatonta, chilitöntä, persiljatonta, fenkolitonta ja sitrushedelmätöntä tarjoilua.

Ei ihme, että palvelu hidastuu ja vaikeutuu.

Tapahtumien järjestäjät ovat ratkaisseet palapelin alkamalla tilata catering-yrityksiltä ruokia, jotka sopivat kaikkiin mahdollisiin ruokavalioihin – maun ja monipuolisuuden hinnalla. Jos ei satu olemaan gluteeniton vegaani, voisi olla kiva syödä välillä vaikkapa lihaa, kalaa, kanaa ja jälkiruuaksi jotain herkullista ranskalaista juustoa.

Huippuravintoloihinkaan ei kuulemma enää mennä syömään keittiömestareiden kehittämiä annoksia, vaan ne halutaan muokata ja räätälöidä juuri itselle sopivaksi.

Se taas on erään kokin mukaan sama kuin jos asiakas menisi Prismaan ja alkaisi vaateosastolla vaatia, että legginsien pitää juuri hänelle olla 10 senttiä lyhyemmät ja vyötäröstä viisi senttiä leveämmät kuin myynnissä olevassa versiossa – toki samaan hintaan.

Miten sitten voitaisiin miellyttää sekä kokkeja että ruokaa odottavia nälkäisiä juhlavieraita?

No siten, että minä ja kaltaiseni toimisimme kuten joskus aikoinaan. Silloin isoissa tilaisuuksissa syötiin lautaselta se, mikä sopi omaan suuhun.

Ruokahävikki on sitten oman kolumninsa aihe.