Sami Sykkö: Tämän asian tasavallan presidentti minulle opetti

Näin uuden vuoden aluksi tavataan tehdä lupauksia. Miten olisi lupaus muistaa – edes ajatuksen tasolla – niitä, jotka ovat meitä eri tavoin auttaneet?

Avunantajan kiittäminen muistuttaa siitä, ettei elämässä tarvitse pärjätä yksin. Ja että avun antaminen ja sen vastaanottaminen voivat viedä hyvinkin pitkälle. Ja voihan hyvä palata takaisinkin.

Sain tästä muistutuksen viime itsenäisyyspäivänä itseltään tasavallan presidentiltä. Kutsuttujen joukossa linnaan nimittäin asteli tällä kertaa vieras, joka auttoi presidenttiä tämän uran alussa.

Tuona talvena ja keväänä Helsingin Sanomissa julkaistiin pitkä kirjoitussarja EU:sta. Siinä muuan Alexander Stubb, Unionin virkamies, kertoi neuvotteluista, joissa sorvattiin uusiksi EU:n perussopimusta. Stubb kirjoitti, ja entinen sunnuntaitoimituksen esihenkilö Annukka Arjavirta editoi tekstit julkaisukuntoon. 

Pian kirjoitussarjan päätyttyä järjestettiin vaalit, ja Stubb, politiikan keltanokka, valittiin europarlamenttiin maan toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Kun Annukka jäi eläkkeelle, läksiäisjuhliin tuli Stubb, joka piti myös puheen. Hän kertoi, ettei olisi ulkoministerinä ilman Annukkaa. Siinä oli toki taitavan puhujan lennokkuutta, mutta minua, Annukan alaista, viesti kosketti. Ministeri kertoi pelkällä läsnäolollaan, että näkymättömällä apurilla oli merkitystä hänen uralleen.

Annukan saama kutsu Linnan juhliin kertoo jotain olennaista Stubbista: hän muistaa ne, jotka ovat auttaneet häntä matkalla huipulle. 

Stubbin ele innosti minuakin muistelemaan oman elämäni auttajia ja mahdollisuuksien luojia. Kuten naapuriamme Railia, entistä mallia, joka ehdotti minulle lapsimallin hommia ollessani 11-vuotias. Railin ansiosta päädyin muotimaailmaan, jossa olen tehnyt töitä koko elämäni.

Kun halusin lähteä lukion jälkeen seilaamaan maailman merille, minut auttoi matkaan vanha luistelututtuni Camilla. Elämäni mullistaneelle matkalle New Yorkiin minut lähetti Pipsa. Podcast-isännäksi päädyin, kun Baba sai idean Sami & Jorma -podcastista, ja Ulla myi idean Podimolle. Listaa voisi jatkaa pidempäänkin.

Jos en ole muistanut kiittää heitä kaikkia aiemmin, niin pahuuttani en ole sitä tehnyt. En ole koskaan ajatellut päässeeni eteenpäin omin voimin, vaan monesti olen tarvinnut risteyksessä tukea, apua ja tuuppausta.

Ei taida olla ollenkaan harvinaista, että ihmiset luulevat edenneensä omilla ansioillaan. Olisi pieni vaiva antaa kunnia sille, jolle se kuuluu – eikä kiittäminen edes maksa mitään.

Edetkäämme siis Stubbin viitoittamalla tiellä. Kuka on auttanut sinua?