"Olin 40 vuotta sähkötöissä. Sen jälkeen jäin lähes päätoimiseksi lintuharrastajaksi.
Opettelin jo lapsena maatalon töiden ohella tuntemaan linnut, ja rengastusta olen harrastanut 1960-luvun alusta asti. Avustan Helsingin yliopistoa tutkimuksessa. Sinne tehdään havainnoista äärimmäisen tarkat lomakkeet, eikä mitään virheitä saa olla.
Vaikka linnut lentävät talveksi Afrikkaan, ne palaavat usein samaan paikkaan. Ennätys oli, kun 1990-luvulla samalla pienellä alueella kävi kahdeksan vuotta peräkkäin sama kirjosieppo, jonka olin jo pesäpoikasena rengastanut. Kyllä sitä jo odotti kovasti, että tuleeko se vielä ensi vuonna.
Linnuilla on aika paljon inhimillisiä piirteitä ja omia tapoja. Niihin pitää ensin vähän tutustua, lepytellä ja rauhoitella. Ne oppivat, keneen voi luottaa ja keneen ei.
1980-luvulla kiipesin kerran kotkanpesälle poikasia rengastamaan vanhaan kolmiomittaustorniin, josta näki kaikkien puiden yli. Alkumatka piti mennä käppäämällä, kun ei ollut tikkaita. Oli sateinen, tuulinen ja hyvin kylmä sää. Täytyy myöntää, että pelotti.
Seuraavana syksynä se torni sitten kaatuikin myrskyssä, koska oli jo niin laho. Jos sen olisin tiennyt, tuskin olisin lähtenyt. Korkeissa puissa kiipeilen kyllä edelleen. Se on hyvää liikuntaa."