Uskomattoman kallista! Mari Karppinen kertoo lastenkutsuista New Yorkissa
Mari Karppinen on joutunut New Yorkissa pohtimaan, onko pihi. Muut vanhemmat kun ajoittain käyttävät rahaa varsin eri tavalla kuin hän.


Kolumni
Mari Karppinen on New Yorkissa asuva toimittaja.
2-vuotias Almamme on oppinut New Yorkin päiväkodissa luettelemaan kuukausia. Huhtikuu tarkoittaa Alman syntymäpäivää, ja Alma osaa näyttää tulevan ikänsä myös sormilla, 3 vuotta.
Emme olleet vielä ehtineet kunnolla jutella vaimoni Shoshin kanssa Alman syntymäpäiväjuhlien järjestelyistä, kun eräs sunnuntaiaamu Alman kaveri Cleo saapui isänsä kanssa leikkipuistoon pienen saippuakuplakoneen kanssa. Lapset olivat riemuissaan ja juoksivat tuulen mukana lentelevien kuplien perässä. Me vanhemmat pystyimme jopa keskustelemaan.
Juuri kun ajattelin, että pitäisikö meidän lainata saippuakuplakonetta Alman syntymäpäiville, se lakkasi toimimasta. Saippua oli loppu, ja siitä tuli osalle lapsista paha mieli.
Kotona aloimme tutkia vaimoni Shoshin kanssa vaihtoehtoja. Tiesimme, että olimme myöhässä liikkeellä, sillä syntymäpäivä olisi vain parin viikon kuluttua, mutta uutistyö, Alman pikkusisko eli kaksikuukautinen Liia ja uhmaikäinen Alma olivat pitäneet kiireisenä. Päiväkodissa Alma juhlisi kavereiden kanssa, se on päiväkodin perinne, mutta entäs muut kaverit.
Aiemmat Alman syntymäpäivät oli järjestetty meillä kotona, mutta pienen asunnon ja liian suuren vierasmäärän vuoksi on ollut kieltämättä vähän ahdasta.
Olemme olleet Alman päiväkotikavereiden syntymäpäivillä, joita varten vanhemmat ovat vuokranneet sisäleikkipuiston. Sisäleikkipuistoissa lapset voivat leikkiä säällä kuin säällä pallomeressä ja hyppiä trampoliinilla. Yleensä erillisalueelle voi tilata lisähinnasta kakun tai tuoda sen itse. Hinnat ovat yleensä noin tuhannen dollarin luokkaa, ilman juhlaherkkuja.
New Yorkissa lapsille voi myös vuokrata käyttöön kokonaisen karusellin, mutta sinne pitäisi raahata itse pöydät ja tarjottavat. Näen jo silmissäni lapset yrjöämässä kuppikakkunsa karusellin hevosen pyöriessä kymmenettä kertaa.
Kyse ei ole siitä, ettemmekö me voisi maksaa tonnia pikkulapsemme syntymäpäivistä, mutta tarvitseeko Alma kokonaista sisäleikkipuistoa itselleen? Voisiko Alma olla aivan yhtä onnellinen halvemmasta juhlapaikasta, samalla tavalla kuin hän on usein iloisempi lahjapakettilaatikosta kuin itse lahjasta?
Leikkipuistoon pystytettävät syntymäpäivät on myös yksi suosittu vaihtoehto New Yorkissa, mutta yleensä lapset hajaantuvat eri puolille: yksi kiikkuun, toinen liukumäkeen ja lasten mukana myös vanhemmat. Vesisade saattaa myös pilata juhlatunnelman.
New Yorkin varakkaimmat saattavat järjestää kymmeniä tuhansia dollareita maksavia lasten synttäreitä, osa on jopa vuokrannut Manhattanin yhdestä kalleimmasta hotellista Plazasta sviitin. Brooklynin vanhemmat -sähköpostiryhmässä tiedustellaan välillä juhlasuunnittelijaa tai taikuria 1-vuotiaan juhliin. Joskus mietin, ovatko juhlat sittenkin enemmän toisille vanhemmille.
Muistelin omia lapsuuteni syntymäpäiviä Suomessa. Syntymäpäiväni on heinäkuussa, mikä tarkoitti sitä, että suurin osa koulukavereista oli kesälomareissuilla eivätkä he päässeet paikalle. Äiti leipoi aina mansikkakakun, ei ollut karusellia, mutta oli serpentiiniä ja ilmapallo.
Päätinkin kysyä Almalta, keitä hän haluaisi juhliinsa kutsua.
Äidin, Alma vastasi ja minua hymyilytti.
"Etkö ketään muita?" kysyin.
Mommyn ja Liian, Alma jatkoi.
Ehkä emme tarvitsekaan sisäleikkipuistoa tai sviittiä. Perhe ja lähimmät Alman ystävät riittävät. Täytyy vain pitää huoli, että meiltä löytyy tarpeeksi saippuaa saippuakuplakoneeseen.