Heitätkö suotta vaatteita pois? Näin niitä voi korjata

Niko Lindgrenin kotoa Helsingistä löytyy yhdelle asialle pyhitetty kaappi.

Siellä Niko säilyttää kangaspakkojaan, neulojaan ja lankojaan. Ne kulkevat näppärästi mukana pyörällisessä matkalaukussa, kun hän menee vetämään ilmaisia, vertaisoppimiseen perustuvia korjaustyöpajoja eri puolille Helsinkiä.

Instagramissa mending_neko-nimellä sisältöä tekevä korjausaktivisti Niko on Korjauskaupunki-yhteisön jäsen. Hän vetää työpajoja, joiden tarkoitus on opettaa niitäkin ihmisiä, jotka eivät Nikon lailla ole oppineet käden taitoja pienestä pitäen. Kuka tahansa on tervetullut mukaan.

”Haluan opettaa, ettei vanhaa tarvitse heittää pois, vaan asioita voi uudistaa ja korjata. Kasvatustieteen ja käsityöläisyyden rajapinta – se, että voin auttaa ihmisiä näkemään toisin – on minun juttuni”, Niko summaa.

Maailma kaipaa korjausta

Vaatteiden muokkaamisen Niko aloitti lapsena äidin ompelukoneella.

Jo varhain hän muistaa ommelleensa esimerkiksi hobittiviittoja liveroolipeliin. Harrastus jatkui koulun tekstiilityön tunneilla, joilla ei Nikon lisäksi montaa poikaa näkynyt.

”Käsillä tekeminen on iso osa identiteettiäni.”

Nykyään miehellä on useampi tutkinto: Niko on sekä varhaiskasvatuksen opettaja, valokuvaaja että artesaani-puuseppä. Kaikki taitoja, joista on hyötyä sekä Instagramissa että elämässä.

Korjauskahviloista hän kiinnostui opiskellessaan 2010-luvun taitteessa Britanniassa. Hän alkoi seurata somessa erityisesti japanilaisen sashiko-paikkaamisen osaajia. Instatilin hän perusti vähän ennen koronapandemiaa.

”Ydinajatukseni on, että liikakuluttamisen ja kertakäyttökulttuurin takia maailma on rikki. Onneksi sitä on mahdollista korjata yhdessä. Siitä syntyy myös jaettua iloa.”

Niko näkee nykyisen kulutuskulttuurin vain lyhyenä vaiheena ihmiskunnan historiassa. Hän muistuttaa, että ajatus, että on halvempi heittää vanha pois ja ostaa uusi tilalle kuin kunnostaa asioita, yleistyi vasta 1980- ja 1990-luvuilla.

”Korjaamisen ja tuunaamisen taidot sen sijaan ovat ikiaikaisia. Niiden elvyttäminen on mahdollista”, Niko sanoo.

”Käytetty ei ole jätettä, vaan mahdollisuus. Yhdessä pystymme rakentamaan vaihtoehtoisen huomisen. Se olisi tärkeää myös tulevien sukupolvien kannalta.”

Kaappi ei tahdo riittää

Uusien vaatteiden ostaminen omaan kaappiin harmittaa Niko Lindgreniä.

”Periaatteeni on käyttää asiat ihan loppuun. Omia ja perheeni vaatteita uudistan niin pitkään kuin se suinkin mahdollista on. Lähtökohtaisesti en korjaa muille, mutta opetan taitoja, kuten pykäpistojen ja etupistojen tekemistä, somessa ja vetämissäni korjauspajoissa”, Niko sanoo.

”Toivoisin, ettei esimerkiksi tekstiilien korjaamista miellettäisi naistyypilliseksi työksi. Kuka tahansa voi tarttua neulaan ja lankaan.”

Puolison ja puolitoistavuotiaan lapsen ansiosta korjattava ei itähelsinkiläiseltä perheenisältä ihan heti lopu. Kiire on Nikolle tuttu juttu.

Hän viimeistelee pedagogisia opintojaan, tekee päivätyötä aikuiskasvatushankkeen tutkimusavustajana ja tuunaa sekä vaatteita että esimerkiksi vanhoja polkupyöriä. Niitä taloudessa on useampi.

”Sähkölaitteita haluaisin oppia korjaamaan paremmin. Myös huonekalujen fiksaaminen kiinnostaisi.”

Paitsi ajan löytäminen korjaamiselle, myös tilankäyttö kotona haastaa Nikoa toisinaan. Projektit olisi näppärä pitää esillä yllättäen iskevää inspiraatiota varten, mutta lapsiperheen arjen ahtaissa kaupunkineliöissä pitäisi silti mahtua pyörimään.

”Kaikki korjaamiseen liittyvä ei millään tahdo mahtua siihen yhteen, asialle pyhitettyyn kaappiin.”