Kysyimme, minkä ikäiselle kummilapselle et osta enää lahjaa – Tulos yllätti

Kummilapselle lahjan ostaminen on monelle ilo – ja toisaalta velvollisuus.

Kummeja voi myös hämmentää, minkä ikäiselle lapselle voi jo jättää lahjan ostamatta. Vai onko joulu- ja synttärilahjoja tarkoitus ostella läpi elämän?

Me selvitimme! Kysyimme lukijoilta yhteishyva.fi:ssa julkaistussa kyselyssä, minkä ikäiselle kummilapselle et ole enää ostanut lahjoja.

Kaksi ikäryhmää nousi yli muiden: suuri osa vastasi, että lahjominen on loppunut kummilapsen rippijuhlien jälkeen. Toinen yleinen vastaus oli, että 18-vuotiaalle ei ole enää lahjoja osteltu.

Poikkeuksia toki oli. Yksi lukija kertoi, että ei ole ostanut lahjaa yli 10-vuotiaalle.

Toisaalta oli liuta niitäkin kummeja, jotka eivät aio lopettaa lahjojen ostamista. Ei, vaikka kummilapsi oli jo 60-vuotias, kuten eräällä vastaajalla oli!

Näin siis vastattiin ikäkysymykseen – mutta kyselyn kiinnostavinta antia oli ihan toinen asia. Nimittäin se, mitä ihmiset kertoivat tapahtuvan sen jälkeen, kun lahjojen ostaminen on lopetettu.

Lahjat jäävät, yhteydenpito ei

Vaikka kummit kertoivat lopettaneensa lahjojen ostamisen 15- tai 18-vuotiaalle, se ei suinkaan tarkoittanut, että yhteydenpito olisi lopetettu.

Tarkalleen ottaen lahjojakin yhä ostettiin, vaikka ei enää joka jouluna tai syntymäpäivänä. Moni kertoi, että ilman muuta lahjoja ostetaan, kun kummilapsi valmistuu tai menee vaikkapa naimisiin. Tai vaikkapa kun kummilapsi täyttää tasavuosia. Tästä vastaajat olivat varsin yksimielisiä!

Tärkeää oli myös muu yhteydenpito. Lukijat kertoivat lähettävänsä kortteja ja sopivansa tapaamisia. Muutama kirjoitti, miten tärkeää on muistaa teinejä – kyllä he lahjoista tykkäävät, vaikka eivät sitä aina niin osoita. Ja kahiseva lahja kiinnostanee aina kaikenikäisiä.

Näin lukijat kertoivat

Tässä kyselyyn vastanneiden lukijoiden ajatuksia siitä, minkä ikäiselle kummilapselle he eivät enää osta lahjaa.

”Pieni muistaminen kuuluu antaa aina. Vaikka mielikonvehteja, ei tarvitse olla kallista ja suurta."

”Itse olen lopettanut vuosittaisten lahjojen ostamisen rippijuhliin eli lapset olleet noin 15-vuotiaita. Ja olen sen myös kertonut heille suoraan. Lasten aikuistuessa on tärkeämpää olla muuten yhteyksissä ja tekemisissä."

”Minä olen muistanut kummilapsia jouluisin 18v. saakka, sillä kyllä teinitkin tykkäävät joululahjoista. Esim. 15€ lahjakortti pizzeriaan, leffalippu tms., jonka voi käyttää vaikka kavereiden kanssa. Synttäreitä en ole enää rippijuhlien jälkeen muistanut.”

”Annan lahjoja niin kauan ja vähän jälkeen kun olen perheen (eli äidin) kanssa tekemisissä. Eli toivottavasti hautaan asti lähetän ainakin kortin tai swaippaan mobilepaylla onnittelut."

”Nykyisin en osta joululahjoja kummilapsilleni. Kaikki kummilapseni tulevat keskiluokan perheistä, eli jokainen saa lahjoja ilman minun panostani. Alkuun hankin joululahjoja ahkerasti, mutta nopeasti huomasin ettei lahjoille ollut juurikaan toiveita. Lopulta päätin panostaa vain syntymäpäivälahjaan.”

”Lahja-automaattina olo ei ole se keskeinen, mutta erityinen aika lapsen kanssa, sen on huomattu olevan paljon arvokkaampaa kuin pelkät paketit. Jokainen kykyjensä ja aikansa mukaan. Huomioin kuitenkin, että täysi-ikäisen kummilapsen olettaisin osaavan sanan kiitos!”

”Sellaista kummilasta voi lahjoa loputtomiin, joka on elämässä mukana aktiivisesti aikuisenakin, mutta silloin se on vastavuoroista muutenkin.”

”Olen muistanut kummilasta joka vuosi joulu- ja synttärirahalla, vaikka olemme nähneet vain noin 5 kertaa. Jos olemme menneet katsomaan, hän on luvannut aina tulla meille kesällä ja lomilla, ei vain koskaan ole tullut! Nyt pääsi viime kesänä ripiltä, emmekä saaneet kutsua, en ajatellut siis enää muistaa!”

”Viimeinen joululahja ennen rippikoulua. Samoin synttärilahja. Täällä on vaan iskostunut sellainen tapa. Niin kaikki yleensä tekee. Toisaalta helpottaa kun ei tarvitse enää sen jälkeen miettiä mitä ostaa nuorelle. Nykyään se on vaikeampaa ostaa, koska ovat niin tietoisia mitä tarvitsevat ja haluavat. Toki pyyhkeitä tarvitsee läpi elämän.”

”Ainoa kummilapseni täyttää pian 40v. Muistan häntä jouluna ja syntymäpäivänä pienellä lahjalla. Edelleen, enkä koskaan lopeta. Silloin, kun hän oli pieni, ei minulla vaikean elämäntilanteeni vuoksi ollut antaa hänelle aikaa saati lahjoja. Mutta yhteyttä olen häneen pitänyt ja seurannut hänen elämänsä ja yrittänyt kannustaa ja sopia tapaamisia. Odotan ensi kesää, ja silloin tapaamme, asumme melko kaukana toisistamme.”