Sara Sieppi osaa järjestää hyviä juhlia. Pääsimme hänen kotiinsa seuraamaan, miten hän sen oikein tekee.
Nyt kyläillään!
Yhteishyvä täyttää tänä vuonna 120. Sen kunniaksi kyläilemme kiinnostavien suomalaisten luona.
Katse on ystävällinen ja nauru heleä.
Tunnelma Sara Siepin, 34, kotona on vapautunut. Entisestä Miss Suomesta ei näy ripaustakaan siitä varautuneisuudesta, josta hänen kohdallaan joskus puhutaan. Ilo suorastaan läikkyy ympärille, kun Sara pilkkoo hymyssä suin porkkanoita ja kurkkuja.
Ehkä hyväntuulisuus kumpuaa siitä, että Sara on kotia laittaessaan vahvuusalueellaan.
Olemme Saran ja Pyry Soirin, 30, asunnolla Helsingin kantakaupungissa. Pariskunnalla on koti myös Kreikan Ateenassa, jossa Pyry pelaa jalkapalloa ammatikseen.
Tänään Sara valmistaa kuvauksia varten kattauksen, jonka kuvaaja ikuistaa Yhteishyvän lukijoiden iloksi. Miss Suomi vuodelta 2011 kuvailee, kuinka kauniit kattaukset ja koti antavat hänelle mielenrauhaa. Vaikka kaupungilla odottaisi mikä tahansa härdelli, järjestyksessä olevasta kodista siirtyy jotakin hänen sisäiseen maailmaansa.
Siisteyden lisäksi Saralla on silmää estetiikalle. Useampi ruoka-alan ammattilainen kuvailee hänen kykyjään taidokkaiksi. Kattauksissaan Sara yhdistelee vintagelautasia, kynttelikköjä ja samaa sävyä olevia kynttilöitä, pöytäliinoja ja hedelmiä kauniiksi muodostelmaksi.
Tänään kattauksen teemaväri on vihreä. Sinne tänne ripotellut limet piristävät kokonaisuutta. Kultareunaiset lautaset ovat kirpputorilta.
”Etsin usein astioita kirpputoreilta, sillä rakastan niillä kiertelyä”, Sara kertoo.
Rakkaus juhliin syntyi aikaisin
Saran rakkaus juhliin syttyi jo lapsuudessa, jossa syntymäpäivien vietto oli itsestäänselvyys. Teini-iässä tyttö oli innokas oppilaskunnan edustaja. Torniossa nuorille ei ollut paljon tekemistä, joten kotibileisiin kokoontui parhaimmillaan useita kymmeniä ihmisiä.
”Kyllä juhlat tietyssä kohtaa lähtivät käsistä, mutta eikö niin käy kaikille nuorille? Se kuuluu nuoruuteen.”
Aiemmin Sara rakasti bilettämistä, mutta nykyään hän on, jos ei nyt aivan seestynyt, niin oppinut nauttimaan rauhallisemmasta menosta.
Vuoden mittaan kalenteriin mahtuu ainakin kahdet juhlat, jotka hän suunnittelee itse alusta loppuun. Joulu, jonka hän järjesti viimeksi mökillään Torniossa, on perheen juhla. Kavereilleen Sara järjestää ikimuistoisia synttäribileitä, joko eri juhlapaikoissa Helsingissä tai kotonaan.
Kotibileporukka on usein sama. Yhteisen pöydän ääreen kokoontuu noin kymmenen hengen kaveriporukka.
Jos tunnelma lopahtaa, Saralla on salainen ase
Kun Sara järjestää juhlat kotonaan, juhlajärjestelyt alkavat edellisenä päivänä. Silloin juhlien emäntä kattaa pöydän, pilkkoo vihanneksia ja tekee ruokatilaukset.
”Käytän kotiinkuljetuspalvelua, eli tilaan ilmapallot kaupasta ja leivonnaisia leipomosta. En tuhlaa juhlapäivänä aikaa leipomiseen, sillä siitä tulee vain ahdistus ja paniikki”, hän sanoo.
Juhlapäivänä emäntä häärää keittiössä noin tunnin. Vieraat saapuvat paikalle seitsemän maissa, jolloin Sara kohottaa maljan. Samassa hetkessä kiire jää sille sijoilleen.
Kirjoittamaton sääntö on, että Saran juhlissa ei selata puhelimia. Usein juhlavieraat nappaavat kattauksesta kuvan ja sujauttavat kännykän takaisin laukkuun.
”En tuhlaa juhlapäivänä aikaa leipomiseen, sillä siitä tulee vain ahdistus ja paniikki.”
Kuvattavaa kyllä riittää. Tällä kertaa inspiraatio koristeluun löytyi Pinterestistä, ja porkkanakakku sai vihreän mintunlehtipeitteen. Myös kukka-asetelmat syntyvät Saran käsissään kuin itsestään. Hänellä on tapana hakea marketista useampi kukkakimppu, joista saa koottua mieleisiä kokonaisuuksia.
”Kukkakaupat tekevät ihanaa työtä, mutta tällä tavalla voi tehdä itse. Ja tuleehan se halvemmaksi.”
Tarjoiltavat ovat helppoja. On suolaisia, sormilla syötäviä herkkuja, kuten ruissipsejä tuorejuustotäytteillä tai kätevästi nautittavia tortillapaloja. Juomat ovat tyypillisesti italialaisia spritzereitä, valkoviiniä tai Saran lempijuomaa samppanjaa.
”Ennen alkoholi kuului juhliin vähän isommin, mutta nykyään satsaamme ennemminkin nautintoon kuin äkkinäiseen humaltumiseen.”
Alkoholi ei kuitenkaan ole kirosana, sillä jos tunnelma jostain syystä lopahtaa, Sara kaivaa esille juomapelin. Ajatuksena on, että osuessaan pallolla lasiin, kaveri joutuu tai pikemminkin saa juoda siemauksen.
”Sehän on vähän rohkeaa, kun kyseessä on samppanja. Mutta vieraillani on ollut tätä pelatessa sairaan hauskaa.”
Juhliminen ei ole turhaa
Juhlien järjestäminen ei ole Saralle vain hauskanpitoa – se on keino pitää kiinni ilosta, myös silloin kun elämä tuntuu raskaalta.
”Saa tapahtua jotakin tosi dramaattista, että perun juhlat.”
Hän on järjestänyt joulujuhlat ihmissuhdekriisin keskellä ja ilmestynyt ystävän luo, vaikka taustalla on ollut oma kriisi. Sulkeutuminen ei ole tuntunut oikealta vaihtoehdolta.
Sara pohtii, että levon lisäksi ihmisten olisi hyvä ymmärtää hakeutua toisten seuraan silloin, kun on vaikeaa. Surressa ihmisen mieli sulkeutuu, mutta sopiva määrä sosiaalisuutta tekee hyvää, vaikka yksinlo olisi itselle mielekästä.
”Saa tapahtua jotakin tosi dramaattista, että perun juhlat.”
Kohtaamisissa toki auttaa, jos saa olla ystävänsä seurassa aito itsensä.
”Näin on meilläkin. Ja vaikka elämässä olisi kiirettä ja ahdistusta, ystäviä tavatessa on aina hauskaa.”
Seuran lisäksi myös estetiikka voi tuottaa ihmisille kaivattua kohotusta. Sara tunnistaa ajatuksen siitä, että kauniit asiat ympärillämme voivat vaikuttaa mielialaamme ja jopa sisäiseen tasapainoomme.
Kenties samasta syystä hän kattaa pöydän kauniisti myös niinä viikonloppuaamuina, kun puoliso ei ole kotona. Viehtymys esteettisyyteen on ehkä perua lapsuudenkodista.
”Siellä ei ollut kasoja missään. Siisteys tuo mukanaan turvan tunnun.”
Tämä on merkki onnistuneista juhlista
Hyvä tapa testata, olivatko kekkerit onnistuneet, on avata kännykkä seuraavana päivänä. Jos Whatsappissa vilisee vieraiden hassuja kommelluksia ja yhteistä huumoria, voi edellisen illan julistaa menestykseksi, Sara toteaa.
Kesäkuussa hän sai taas koota ystävät yhteen, sillä silloin edessä oli 34-vuotissyntymäpäivä. Pöytä oli jälleen upeasti katettu kynttilöillä, leikkovihreillä ja kauniilla astioilla.
Ilon tuottaminen muille sujuu häneltä niin luontevasti, että hänet voisi hyvin kuvitella ammattijärjestäjän rooliin. Ajatus saa nauramaan, mutta lopulta hän myöntää, että ainakin säntillisyyttä siihen työhön löytyisi. Hänen juhlansahan alkavat nimittäin aina ajallaan.
”En ole koskaan myöhässä. En koskaan.”










