Mervi Kaartoaho ei halunnut aluksi kutsua syöpää syöväksi, vaan antoi sille nimen Taavi.
”Syöpä-sana tuntui niin pahalta ja pelottavalta”, hän muistelee kotonaan Iitissä.
Kaartoahon elämä mullistui täysin neljä vuotta sitten, 55-vuotiaana. Hän työskenteli tuohon aikaan lääkäriasemalla vastaanottohoitajana.
”Kyllähän sinä Mervi tiedät, että jos ulosteessa on verta, niin lääkäriin pitää mennä”, sanoi tuttu hoitaja, jolle hän oli ihmetellyt oireitaan. Kaartoaho oli jo parin vuoden ajan pannut merkille, että ulosteet olivat välillä papanoita ja välillä ripulia, mutta havainnot olivat jääneet kiireiden varjoon.
Hän oli sulkenut syövän mahdollisuuden mielestään, mutta tutkimuksissa erikoislääkärin ilme kertoi heti, että tilanne oli vakava. Kyseessä oli peräsuolisyöpä, ja ohjelma olisi seuraavanlainen: viiden kerran sädehoito, leikkaus, väliaikainen avanne ja sytostaattihoidot.
”Onko kysyttävää”, lääkäri kysyi lopuksi. Kaarto-aholla ei ollut.
Illalla kotona hän itki sylikkäin Jari-puolisonsa kanssa. Tieto oli järkytys myös perheen aikuisille tyttärille, läheisille sekä työkavereille.
