Tarja erosi ja osti menolipun Espanjaan – se muutti hänen elämänsä
Tarja Kalliokoski, 68, teki ison elämänmuutoksen. Tavallinen "mummon elämä" isossa omakotitalossa vaihtui ihan muuhun.
”Elämäni oli typistynyt sohvannurkan ja keittiön väliin”, Tarja Kalliokoski kuvailee aiempaa elämäänsä.
Kaksi vuotta sitten Tarja Kalliokoski asui puolisonsa kanssa 200-neliöisessä omakotitalossa keskellä peltoja Parikkalassa.
He olivat rakentaneet talon 1980-luvulla ja kasvattaneet siellä neljä lasta. Lapsista vanhin asui perheineen samassa pihapiirissä.
Mummolan ovi oli lapsenlapsille aina auki, ja sukulaisia kävi paljon kylässä. Elämässä oli paljon hyvää, mutta Tarja kaipasi muutosta.
”Elämäni oli typistynyt sohvannurkan ja keittiön väliin”, hän kuvailee.
Tarjaa ei huvittanut lähteä edes verhoilukursseille, joista hän oli ennen tykännyt.
Jo vuosia hän oli haaveillut lähtevänsä Espanjaan pidemmäksi aikaa, joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa. Hetki ei kuitenkaan ollut koskaan sopiva.
Syyskuussa 2024 Tarja viimein totesi, että nyt on aika ja tämä matka hänen täytyy tehdä yksin. Oli hyväksyttävä, että neljänkymmenen vuoden avioliitto oli tullut päätökseensä.
Puoliso vei hänet Parikkalan rautatieasemalle. Tarjalla oli mukanaan kaksi matkalaukkua, joissa oli vaatteiden lisäksi muistitikkuja täynnä valokuvia. Kaikki muu sai jäädä.
Tarja halasi puolisonsa kanssa viimeisen kerran. Sitten hän nousi Helsingin-junaan.
Taskussa oli menolippu Malagaan ja edessä uusi elämä.
Pois neljän seinän sisältä
Kun Tarja astui lentokoneesta Espanjassa, keskipäivän aurinko porotti.
”Oloni oli vapautunut, ja sydämeni oli pakahtua onnesta”, hän muistelee.
Tarja oli varannut kolmeksi yöksi majapaikan hostellista. Hän oli päättänyt, että siinä ajassa täytyy löytää vuokra-asunto.
”En arvannut, että asuntomarkkinat ovat pienet ja kalliit. Onnistuin kuitenkin löytämään kuukaudeksi sopivan asunnon.”
Se oli Suomelassa, joka on suuri suomalaisten yhteisö Fuengirolassa. Tarja pääsi purkamaan tavaransa laukuista kaappeihin.
Hän alkoi käydä keppijumpassa, tanssitunnilla ja espanjan kurssilla.
”Päätin, että en jää neljän seinän sisälle.”
Vanhasta elämästään Tarja kaipaa kaunista kotipaikkaa kukkulan laella, suvun vahvaa yhteisöllisyyttä ja sitä, kun lapsenlapset huutelevat ovelta mummoa.
Neljännellä viikolla Tarja aloitti uuden kodin etsimisen ja löysi vuokra-asunnon läheltä rantaa ja keskeltä kaikkea. Hän teki pitkiä kävelylenkkejä maaseudulle. Kuppiloissakin hän kävi, vaikkei ollut Suomessa koskaan mennyt baariin yksin.
Suomalaisten suosimissa ravintoloissa järjestettiin keikkoja ja pubivisoja. Elämä oli yhteisöllistä, ja Tarja tutustui nopeasti uusiin ihmisiin.
”Kun lähdin Espanjaan, lähdin opettelemaan hengittämistä ja espanjan kieltä sekä parantamaan englannin kielen osaamistani. En ollenkaan ajatellut, että uutta miestä sieltä etsisin.”
Mutta sellainen sieltä löytyi.
Riittävän kokoinen koti
Kuukaudet kuluivat, ja Tarja nautti elämästään. Kun hän eräänä marraskuisena iltana meni läheiseen suomalaisten suosimaan ravintolaan viinilasilliselle, samaan pöytään istahti karavaanari Somerolta.
”Meillä oli hirveän hauska ilta. Sovimme, että tapaamme toisenkin kerran, ja siitä se lähti.”
Tuolloin Tarja ajatteli, että karavaanielämä ei ole häntä varten ja että hän ei kyllä autossa ruokaa laittaisi. Nyt hän on asunut Jorman kanssa asuntoautossa yli vuoden, ja matkapakastimessa on kuusi litraa Tarjan keittämää vadelmahilloa.
”Olen oppinut kokkaamaan autossa, eikä se niin kamalaa olekaan. Tämä on oikein riittävän kokoinen koti.”
Kesäkuussa pariskunta ajeli Suomeen, ja matka kesti kuukauden. Jormalla on talo Somerolla, mutta he viihtyvät paremmin liikkuvassa kodissaan.
Jorma teki Tarjasta karavaanarin. "Vaihdoimme auton vasta. Tämä on automaattivaihteinen, sillä se on minulle helpompi käyttää”, Tarja kertoo.
Juhannuksen jälkeen he asettuivat kahdeksi kuukaudeksi Ruokkeen lomakylään Kesälahdelle. Sieltä Tarjalla oli lyhyt matka tapaamaan Parikkalassa asuvia lapsenlapsiaan.
Asuntoautossa on 14 neliötä, ja siihen mahtuu kaikki tarvittava: makuusoppi, keittiö, wc ja jopa suihkutila, joka toimii lähinnä varastona leirintäalueiden peseytymistilojen ansiosta.
Etupenkit kääntyvät sohvaryhmäksi, ja auton edustalla on pieni pöytäryhmä. Katolla on aurinkopaneelit, ja verkkovirtaa he tarvitsevat vain akkujen lataukseen.
Espanjassa lisätilaa tuo 12-neliöinen etuteltta, jossa he ruokailevat ja tekevät palapelejä.
Syyskuun loppupuolella pariskunta ajelee takaisin Espanjaan, samaan paikkaan, missä he viime talven viettivät. Camping Cabopino sijaitsee Fuengirolan ja Marbellan puolivälissä, puolen kilometrin päässä merestä. Siellä odottavat kaverit ja harrastukset.
”On niin kivaa, kun ei ole velvollisuuksia. Paitsi että pitää lähteä pelaamaan petanqueta”, Tarja sanoo.
Kokonaan uusi elämä
Tarja kertoo, että kukaan ei ole kauhistellut hänen elämänmuutostaan, mutta moni on sanonut hänen ratkaisuaan rohkeaksi.
”En itse koe, että olisin erityisemmin rohkea, mutta minusta on tullut avoimempi. Ei se niin haittaakaan, jos kerron itsestäni ihmisille”, hän miettii.
"Olen nyt hirveän onnellinen", Tarja kuvailee.
Entisestä elämästään Tarja kaipaa kaunista kotipaikkaa kukkulan laella, suvun vahvaa yhteisöllisyyttä ja sitä, kun lapsenlapset huutelevat ovelta mummoa.
”Kotimme eteinenkin oli suurempi kuin tämä auto”, Tarja kertoo.
”Mutta olen nyt hirveän onnellinen. Yksi kaverini sanoi, että nyt olet päättänyt elää itseäsi varten, ja minusta tuntuu, että olen saanut kokonaan uuden elämän.”
