Tätä ei moni tiedä ADHD:sta – Liittyy muihinkin häiriöihin

Iida Sivosella on ADHD, mutta se ei ole koko totuus. Monihäiriöisyys on ADHD:ssa yleisempää kuin moni tietää.

Nainen heiluttaa päätään.
Nainen heiluttaa päätään.
Teksti: Maarit Rasi
Kuvat: Getty Images
28.8.2025 | Päivitetty 1.9.2025

Unohtelua, tarkkaamattomuutta ja levotonta mieltä. Hektisessä nykyajassa moni miettii, voisiko oireiden takana olla aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD.

Diagnoosi on mahdollinen, mutta oireiden takana voi olla moni muukin syy. Lisäksi monihäiriöisyys on ADHD-oireisilla yleistä. Arviolta 60–80 prosentilla ADHD-oireisista on jokin muu häiriö kuin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö. Tyypillisimmillään eri diagnooseja on kahdesta kolmeen.

"Reagoin äidin mukaan jo vauvana herkästi kaikkeen."

HUS:n pyskiatrian linjanjohtaja Jan-Henry Stenberg kertoo, että ADHD-lapsilla monihäiriöisyys painottuu oppimisvaikeuksiin, käytöshäiriöihin ja ahdistuneisuushäiriöön, masennukseen, tic-oireisiin ja autismin kirjon häiriöihin sekä nukkumisen vaikeuksiin.

"ADHD-aikuisilla yleisin on ahdistuneisuushäiriö tai masennus. Erittäin tavallisia ovat myös päihde- ja syömishäiriöt sekä nukkumisen vaikeudet. ADHD:n lisäksi yleisiä samanaikaissairauksia ovat myös epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö", Stenberg kertoo.

Helsinkiläiselle Iida Sivoselle, 26, haasteet ovat tuttuja, sillä hänellä on sekä epävakaa persoonallisuushäiriö, ADHD että kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Iidan on vaikea tietää, mistä mikäkin oire johtuu. Hän kärsii rutiinien ylläpitämisen vaikeuksista, hajamielisyydestä ja unohtelusta, hankaluuksista ihmissuhteissa, vahvasta hylätyksi tulemisen tunteesta ja tunnesäätelyn vaikeuksista. Oireet alkoivat pikkulapsena.

"Reagoin äidin mukaan jo vauvana herkästi kaikkeen. Kuvaavaa on sekin, kuinka suutuin lapsena silmittömästi isovanhemmilleni, kun he laittoivat iltapuuroon ensin voita ja sitten kanelisokeria. Se tuntui niin väärältä, että sain raivarin. Teini-iässä reagoin riitoihin kavereiden kanssa viiltelemällä itseäni."

Minäkuva heittelehtii

ADHD on oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen kehitykseen. Epävakaa persoonallisuus on monimuotoinen itsesäätelyn häiriö, jossa vaikeudet ilmenevät tunteiden, vuorovaikutuksen, käyttäytymisen ja minuuden kokemuksen alueilla.

Traumaattiset elämänkokemukset voivat vaikuttaa epävakaan persoonallisuushäiriön syntyyn, mutta Terveyskirjaston mukaan tämänhetkinen käsitys on, että toisille voi kehittyä epävakaa persoonallisuus pitkälti äärimmäisten temperamenttipiirteiden pohjalta.

Iida kuvailee lapsuuttaan onnelliseksi ja perhettään todella läheiseksi. Koulukiusaamisen uhriksi hän kuitenkin joutui.

Perheessä riitoja ei ollut. Vanhemmat erosivat, kun Iida oli 13. Lapsen mielestä oli vain mukavaa, kun perheessä vietettiin eron jälkeen kahta joulua. Perhe-elämä siis sujui, mutta Iida arvelee tulleensa lapsena lellityksi. Hän oli suvun kauan kaivattu tyttö. Myöhemmin Iida sai sisaruksia.

"Oli aivoilleni varmasti hämmentävä kokemus, kun perheeseen tuli lisää lapsia, eikä kaikki huomio ollut enää minussa."

Ongelmat kärjistyivät koulussa. Muut lapset kiusasivat Iidaa ammattikoulussa. Perhe asui hetken aikaa myös ulkomailla, jossa kaverisuhteet olivat mutkattomia.

"Suomeen palatessa sopeutumisvaikeudet olivat isoja. Minulla oli masennusta, enkä tullut kenenkään kanssa luokallani toimeen. Lempinimeni oli Hyi v****.

Epävakaudelle tyypillinen ominaisuus on heittelevä minäkuva: yhtenä hetkenä henkilö kokee olevansa pätevä, ainutlaatuinen ja vahva, toisena hetkenä epävarma, riittämätön ja epäonnistunut. Samanlainen kahtiajakoisuus on näkynyt myös Iidassa. Hän on toisaalta ollut aina herkkä, mutta myös kovapäinen ja kärkäs sanomaan, jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi.

"Aiemmin lähdin tällaisiin keskusteluihin sillä mielellä, että nyt lähdetään sotaan", Iida kuvailee.

"Olen aina ollut ylitulkitsija. Reagoin epänormaalin vahvasti muihin ihmisiin."

Tunneherkän lapsen vanhempia kehotetaankin välttämään kasvatuksessa ihannoinnin ja mitätöinnin äärimmäisiä vaihteluita. Tämä tarkoittaa kasvattamista vuoroin rankaisemalla, vuoroin ylitsevuotavasti kehuen. Samaa tyyliä käytetään psykoterapiassa, jos epävakaa hakeutuu hoidon piiriin.

Oireet ovat osittain samankaltaisia

Hämmentävää on, että osa ADHD:n ja epävakaan oireista on samankaltaisia. Kumpaankin liittyy impulsiivisuutta, toiminnanohjauksen ongelmia ja muistivaikeuksia.

Iida arvelee, että ADHD oireilee hänessä erityisesti hajamielisyytenä ja vaikeutena aloittaa asioita.

"En myöskään pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi koulussa minulla on kännykässä jokin simppeli palapeli, jota teen samalla kuin kuuntelen opetusta."

Epävakautta itsessään Iida uskoo olevan voimakas hylätyksi tulemisen tunne. Aiemmin hän saattoi ajatella oitis, että ystävä vihaa häntä, jos hän ei vastaa heti puhelimeen. Silloin hän saattoi reagoida hylkäämiskokemukseen saaden raivokohtauksen ja lähettämällä ystävälle ikäviä viestejä.

"Olen aina ollut ylitulkitsija. Reagoin epänormaalin vahvasti muihin ihmisiin. Olen kokenut pienetkin hylätyksi tulemisen tunteet tosi voimakkaasti ja nähnyt niitä siellä, missä niitä ei ole", Iida kertoo.

Iidalla on elämässään yleensä pari läheistä ihmistä.

"Vointini on riippuvainen siitä, miten lähipiirini kohtelee minua. Vointini voi romahtaa hetkessä."

"Epävakaan muistiongelmat liittyvät yleisimmin tunne-elämän heilahteluun ja sisäisesti muuttuviin kokemustiloihin."

Stenberg ei voi ottaa kantaa Iidan tapaukseen. Hän kuitenkin kertoo yleisllä tasolla, että esimerkiksi impulsiivisuus sekä toiminnanohjauksen ja muistin ongelmat ovat sekä epävakaassa persoonallisuushäiriössä että ADHD:ssa yleisiä. Erojakin on.

ADHD:ssa työmuistin ongelmat ovat jatkuvia. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä muistiongelmat ovat yleisiä etenkin silloin, kun voimakas tunnetila on päällä — voimakkaat tunteet siis vaikuttavat asioiden mieleen tallentamiseen. Käytännössä epävakaan voi olla miltei mahdotonta ottaa etäisyyttä tuskallisiin ajatuksiinsa keskittämällä fokustaan muuhun, sillä tunteet ovat niin voimakkaita ja hitaasti laantuvia. Murehtimistaipumus vaikuttaa myös tarkkaavaisuuteen.

"Epävakaan muistiongelmat liittyvät yleisimmin tunne-elämän heilahteluun ja sisäisesti muuttuviin kokemustiloihin", Stenberg sanoo.

Epävakaa on hyväennusteinen häiriö

Häiriöt vaikeuttavat sekä sairastavan että läheisten elämää, mutta positiivista on, että sekä ADHD:ta että epävakaata voidaan hoitaa. Duodecimin mukaan epävakaan persoonallisuuden hoito voi kestää vuosia, mutta se auttaa potilasta: yli puolella potilaista epävakaata persoonallisuushäiriötä ei voida enää diagnosoida yli viiden vuoden kuluttua.

Stenbergin mukaan nykyinen käsitys epävakaan persoonallisuuden hyvästä hoitovasteesta on mullistava, jos sitä vertaa aiempiin vuosikymmeniin. Hoidot ovat kehittyneet. Epävakaus on aika selkeästi hoidettava ja hyväennusteinen häiriö.

Epävakauteen ei ole olemassa lääkettä, mutta liitännäisoireisiin, kuten ahdistukseen, käytetään usein masennuslääkkeitä tai mielialan tasaajia. Tehokkainta on terapian, esimerkiksi dialektisen käyttäytymisterapian ja mahdollisen oireita helpottavan lääkeavun yhdistäminen.

Myös ADHD:n oireita voidaan auttaa monin eri keinoin. Oireyhtymään ei ole olemassa parantavaa lääkehoitoa, vaan lääkkeiden tarkoitus on vähentää oireita ja parantaa elämänlaatua.

Hoidon voi aloittaa vaikkapa tutustumalla Mielenterveystalo.fi-sivuston Omahoito-ohjelmiin, joissa on ohjetlmat sekä tunne-elämän epävakauteen että keskittymisen vaikeuksiin.

"Se on ihan ensimmäinen ja järkevin paikka tutustua aiheeseen", Stenberg kertoo.

Näin Iida sai apua

Iida on saanut apua epävakauteensa ja ADHD:n hoitoon lääkkeistä, terapiasta ja vertaistuesta. Häntä on auttanut myös laajempi kaveripiiri. Kun asioita ei tarvitse pitää itsellään, olo helpottuu.

Iida myöntää, että sekä epävakaus että ADHD näkyvät yhä hänen elämässään. Hänen on vaikea saada pidettyä kotiaan siistinä, muistaa tylsinä pitämiään asioita tai pidättäytyä tunnekuohuista.

ADHD:n hoidossa häntä on auttanut metyylifenidaatti, joka auttaa häntä keskittymään tiukan paikan tullen. Hän käyttää lääkettä erityisesti tehdessään koulutehtäviä.

Epävakautensa hoidossa Iida on edistynyt viimeisten vuosien aikana valtavasti.

"Tunne-elämäni on yhä yhtä myrskyisää kuin ennen, mutta se mikä olisi ennen kestänyt viikkoja, kestää enää kolme tuntia. Se on sillä ohi", Iida kertoo.

Tämä onnistuu, sillä hän on opettanut itseään pois haitallisista käyttäytymismalleista. Nykyään hän ei ala stressitilanteessa panikoida välittömästi. Hän on opetellut siirtämään ajatuksia muualle. Jos ystävä ei vastaa, hän pyrkii vaikkapa ajattelemaan, että ystävä nukkuu.

Iida uskaltaa ottaa myös vaikeat asiat ystäviensä kanssa puheeksi aiempaa rakentavampaan tyyliin. Aiemmin hän saattoi ratkaista riidat katkaisemalla välit ystäviin.

"Tunne-elämäni on yhä yhtä myrskyisää kuin ennen, mutta se mikä olisi ennen kestänyt viikkoja, kestää enää kolme tuntia."

Iidan tulevaisuus näyttää valosalta. Itseluottamus on parantunut hyvin menneiden opintojen myötä. Viime vuonna hän valmistui ravintola-alalta ja sai stipendin. Tällä hetkellä hän opiskelee kulttuurintuottajaksi.

Elämään tuo iloa myös kokemusasiantuntijuus ADHD-liitossa. Vertaistukea Iida antaa muille ADHD:ta ja epävakaata sairastaville.

Muille samoista ongelmista kärsiville hänellä on vahva viesti.

"Hyvällä hoidolla ADHD:sta ja epävakaasta voi tulla aika lailla oireeton", hän sanoo.

Lisää tietoa aiheesta: ADHD-liitto

Yhteishyvä on nähnyt Iidan diagnoosien lääkärilausunnot.

Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi uudistuu – painopiste siirtyy arjen toimivuuteen

Persoonallisuushäiriöiden sairausluokitus on muuttumassa. Maailman terveysjärjestön uusi ICD-11-luokitus tuo mukanaan yksinkertaisemman tavan ymmärtää persoonallisuushäiriöitä. Jatkossa ei enää puhuta erillisistä häiriötyypeistä, vaan yhdestä yleisestä persoonallisuushäiriöstä, jonka vaikeusaste vaihtelee.

Poikkeuksena on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka säilyy omana diagnoosinaan. Muutoin diagnoosissa korostuu se, kuinka paljon persoonallisuuden piirteet haittaavat arkea ja ihmissuhteita – ei niinkään tarkka luokittelu.

"Meissä kaikissa on liukujanamaisesti joitakin näitä piirteitä. Uudistuksen tavoitteena on vähentää kategorista ajattelua", HUS:n pyskiatrian linjanjohtaja Jan-Henry Stenberg.

Apua kannattaa hakea ajoissa – ei vasta diagnoosin jälkeen

Stenbergin mukaan diagnoosikeskeisyydestä luopuminen voi vähentää persoonallisuushäiriöihin liittyvää stigmaa ja epärealistisia odotuksia hoidon suhteen.

Diagnoosikeskeisyydestä tinkiminen voi tehdä hyvää myös ADHD:n hoidossa.

"Liian moni odottaa diagnoosia uskoen, että lääke ratkaisisi kaiken. Näin ei kuitenkaan useinkaan käy. Toimintakyvyn vajauksiin kannattaa hakea apua heti", Stenberg painottaa.

Hänen viestinsä koskee niin epävakaista persoonallisuudesta kärsiviä kuin ADHD-oireisia. Molemmissa tapauksissa kyse on usein impulssikontrollin häiriöistä.

Stenberg viittaa havaintoihin, joissa ADHD-tutkimusjonoon tulleet ihmiset ovat saaneet psykologista hoitoa jo ennen diagnoosia – ja jopa puolet heistä on jättänyt tutkimukset kesken, koska oireet helpottivat hoidon myötä.

"Kun apua saa nopeasti, ongelmat eivät ehdi kasaantua", hän summaa.