Vihaatko välillä puolisoasi? Se on tärkeä viesti, sanoo asiantuntija

Roskat ovat viemättä, ja syyttävä sormi osoittaa puolisoon. Suusta tulee pari kiivasta sanaa. Hetkittäin tuntuu, että puoliso ärsyttää vihaan asti.

Pitääkö hävetä?

Kirjailija ja parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow toppuuttelee.

"Viha kuuluu rakkauteen, sillä se kuuluu ihmisyyteen. Turvallisessa suhteessa siitä voi kertoa ilman selittelyä, puolustelua tai häpeää", Stolbow kertoo.

Väite tuntuu radikaalilta suomalaisessa tunneympäristössä, jossa tunteiden sanoittamiseen ei ole aiemmin kannustettu.

"Suhde on hyvä silloin, jos kumppani hyväksytään kokonaisena, eikä vihan tunteita mitätöidä tai tuomita", Stolbow selittää.

Miksi viha on tärkeä tunne?

Suomessa vihan ilmaisemista sanallisesti on vältetty, koska kulttuurissamme on pitkään arvostettu rauhallisuutta, itsehillintää ja yhteisön sopua. Myös luterilainen perintö on vahvistanut käsitystä, että tunteiden hallinta on hyve.

Nykyään viha ymmärretään yhä useammin tärkeäksi tunteeksi, joka kertoo rajoista ja tarpeista, kun se ilmaistaan rakentavasti.

Stolbow selittää, että viha asuu sisällämme. Se ei siis tule meihin ulkoapäin, eli emme suutu siksi, että joku tekee tai sanoo jotain. Suutumme, kun ihminen osuu johonkin meissä sanoillaan tai teoillaan.

Parisuhdekouluttaja korjaakin toimittajan kysymyksenasettelua "negatiivisista tunteista".

"Tunteita ei yleensä arvoteta, joten en tiedä, mikä on negatiivinen tunne", Stolbow sanoo.

Tunteet ovat tunteita, ja kaikki – niin negatiivisina pidetyt suru ja vihakin – ovat meille tärkeitä. Jos oma kumppani siis aiheuttaa närää, on tunnetta tutkittava. Se on viesti, ja sinänsä arvokas.

"Viha on turvanamme, jotta osaamme suojata itseämme ja jotta havaitsemme, milloin meidän on huono olla. Viha informoi meitä tilanteissa, joissa on syytä olla itsensä puolella, tai silloin, kun on aika suojata läheisiämme. Viha siis havahduttaa meidät tekemään korjausliikkeen", Stolbow kertoo.

Parisuhteessa konfliktitilanne on parisuhteelle lottovoitto, sillä se tarjoaa mahdollisuuden kehittyä. Riidan avulla meillä on mahdollisuus kertoa toiselle, keitä me olemme ja mitä me pohjimmiltaan pelkäämme.

Täysin riidattomissa parisuhteissa kumppanit voivatkin olla täysin vieraita toisilleen.

"On hirveän paljon pariskuntia, jotka eivät oikeasti tunne toisiaan. Kun vaikeita asioita ei koskaan oteta puheeksi, voi käydä niin, että joku päivä toinen vain lähtee."

Näin purat tunteen rakentavasti

Viha ei ole vain huutoa, vaan nälvimistä, tiuskimista tai vaikkapa ylenpalttista siivoamista. Ihmiset riitelevät hyvin paljon myös vaikenemalla ja lopettamalla fyysisen hyvänäpidon.

"Työpaikoilla on erittäin tyypillistä, että oikeita asioita ei nosteta keskusteluun, vaan suljetaan ihminen pois. Parisuhteessa on tavallista, että vihaa ilmaistaan lopettamalla toisen koskettaminen", Stolbow sanoo.

Rakentavinta olisikin opetella kypsiä vihan ilmaisutapoja. Vihaa ilmaistessa ketään ei saa pelottaa, eikä ketään saa häpäistä tai nolata. Syytösten sijaan tulisi kertoa ainoastaan, miltä itsestä tilanteissa tuntuu.

"Jos ihminen valittaa, ettei kumppani puhu mistään, kannattaa miettiä, onko itse sellainen ihminen, jolle on helppo puhua mistä vain."

Mikäli toinen menee mielestäsi vihan ilmaisussaan liian pitkälle, tulee sekin sanoa.

"Toiselle voi sanoa: 'Kun sanoit noin, tunsin itseni vääränlaiseksi, huonoksi ja merkityksettömäksi. Se pelotti minua.'"

Lopulta on hyvä muistaa, että kaikkien riitojemme ydin on usein sama.

Riidellessämme pohdimme, olenko minä sinulle tärkeä eli olenko tässä suhteessa turvassa?

Terveeseen parisuhteeseen kuuluvat siis kaikki tunteet. Siksi vihakin on sallittua. Sitä paitsi, milloin muuten olisimme enemmän turvassa kuin silloin, kun meillä on vihan tunteita ja voimme kertoa niistä kumppanille ilman, että meidät hylätään?