"Isä ei painostanut minua yrittäjäksi. Jotenkin vain kasvoin siihen. Armeijan jälkeen oli jo selvää, että jatkan isän yritystä.
Firma oli siis valmiina, mutta muuten mikään ei tullut helpolla. Tulin 1990-luvulla koulunpenkiltä suoraan laman ytimeen. Sen jälkeen on ollut pikkuhiljaa tasaista nousua.
Tulin 1990-luvulla koulunpenkiltä suoraan laman ytimeen.
Tuomme maahan komponentteja teollisuuden käyttöön. Suurin muutos vuosien varrella on ollut se, että enää ei ole niin paljon tarvetta ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Asioiden hoito on siirtynyt nettiin.
Matkustaminenkin väheni, kun meille tuli lapsia, nyt 10- ja 8-vuotiaat pojat. Mutta se vaihe meni jotenkin yksi yhteen sen kanssa, kun kaikki muutenkin muuttui digitaaliseksi.
Oma rauha, luonnon läheisyys ja meri ovat minulle tärkeitä.
Olen kasvanut ja käynyt koulut Helsingissä, mutta muuttanut aina vain enemmän ja enemmän maalle. Tämä on minulle sopivampi elämäntapa. Sen verran metsässä asumme, ettei keinovalaistusta ole. Oma rauha, luonnon läheisyys ja meri ovat minulle tärkeitä.
Kun täytin viisikymmentä, toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja pakenin perheen kanssa Etelä-Saksan Alpeille patikoimaan. En ole suurten juhlien mies."
