Ihana valmisruoka! Julia Thurén kertoo, miksi tykkää siitä niin paljon
Jos vertailussa olisi kaupan valmis lohilaatikko ja Julia Thurénin valmistama, kumpi olisi parempi? Thurénilla on veikkaus.


Somen ammattilainen ja suosittu podcastaaja Julia Thurén suuntaa huomionsa mieluummin vaikkapa sijoittamiseen, kestävään kulutukseen ja tasa-arvoon kuin kodinhoitoon.
Arkiruokailun ratkaiseminen eineksillä ei tuota hänelle omantunnon tuskia – päinvastoin, arjen helpottajille pitäisi hänen mielestään suoda niiden ansaitsema arvostus. Thurén kertoo seuraavaksi tarkemmin arjen ruokailuun liittyvistä oivalluksistaan.
Valmisruoka pitää normalisoida
”Olen aivan ehdottomasti valmisruoan ystävä. Meidän perheessä syödään tosi paljon valmisruokaa: lohilaatikkoa, pinaattilettuja, porkkanalettuja, porkkanalaatikkoa sekä kalapuikkoja joko perunamuusin kanssa tai tortilloissa.
Einekset ovat tosi hyviä nykyään. Reseptejä hiotaan ja laatua testataan loputtomiin, lukuisten ammattilaisten tuotekehitystiimeissä. Tulee mieleen, miten minun ruoanlaittotaitoni edes voisikaan ylittää valmiin lohilaatikon. Valmisruokien käyttö pitää normalisoida. On ihan ok syödä niitä. Esikoisen kohdalla saattoi vielä tuntua pahalta, kun joku sanoi, että tekee kaiken itse eikä anna lapselleen koskaan purkkiruokaa.
Nykyään kolmen lapsen kanssa tuollaiset kommentit eivät tunnu missään. Arkiruoassa helppous on tärkeintä.
En ole ravintohifistelijä, mutta olen ymmärtänyt, että monissa valmisruoissa on aika paljon suolaa. Eineksistä voi kuitenkin valita terveelliset ja käyttää niitä. Lapsi saa esimerkiksi lohilaatikosta terveellistä kalaa. En näe tällaisessa ruoanlaiton ulkoistamisessa mitään ongelmaa.
Ruoanlaitto tai kodin ylläpito ei muutenkaan ole mikään maailman tärkein asia. Kirjoitin ystäväni Merja Mähkän kanssa kirjan Rikas, rakas, köyhä, varas – Rahanjako parisuhteessa, joka ilmestyi toukokuussa. Merjan kanssa aina puhumme, että varsinkaan tyttöjä ei kannata opettaa siivoamaan. Että sitten ne vaan siivoavat eivätkä sijoita rahojaan. Ajatuksia voi suunnata muuallekin kuin kodin hoitamiseen.”
Julia Thurénin perheessä syödään paljon valmisruokaa, mutta myös tuoreita hedelmiä ja kasviksia.
Halvasta ruoasta saa kiksejä
”Perheellämme menee ruokakauppaan 700 euroa kuukaudessa. Sen päälle tulee ulkona syöminen, esimerkiksi oma lounaani joka päivä.
Hedelmiä ja kasviksia pitää kotona aina olla, ja niihin laitamme rahaa. Yritämme tuupata lapsiin välipalahedelmiä ja porkkanatikkuja, jotta he saisivat edes jotain vitamiineja.
Lapsemme ovat todella kranttuja eivätkä suostu maistamaan mitään uutta, vaikka yritämme kaikkemme. Muutamien valmisruokien lisäksi he suostuvat syömään soijamakaronilaatikkoa ja -lasagnea sekä linssikeittoa. Niitä teemme usein ison satsin, ja ne ovat edullista ruokaa. Syömme vain kala- ja kasvisruokia.
Hedelmiä ja kasviksia pitää kotona aina olla, ja niihin laitamme rahaa.
Valmisruokaan menee tietysti enemmän rahaa kuin itse laitettuun, mutta yhdestä valmiista lohilaatikostakin syö melkein koko perhe. Saamme joskus kiksejä, kun mietimme ruokapöydässä, miten vähän tämäkin ruoka maksoi annosta kohden.
Säästöä tulee myös leivänpäällisistä: emme käytä juustoa tai leikkeleitä. Tähän on ihan taloudellinen syy. Leivän päälle laitetaan margariinia, kesällä lisäksi tomaattia ja talvella kurkkua.
Yksi ihana ja edullinen perinne on lähikirkkomme Paavalin seurakunnan keskiviikkoinen vegaaniruoka, joka maksaa euron per naama. Siellä on tajuttu, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä. Ruokana on kivasti maustettuja keittoja, herkullisia papukastikkeita ja riisiä. Tällaista kannattaisi tehdä joka seurakunnassa.”
Perjantai on pizzaperjantai
”Esikoisemme syntymästä lähtien vietimme entisen puolisoni kanssa pizzaperjantaita joka perjantai. Teimme pizzat alusta loppuun itse.
Kutsuimme torstai-iltana ex tempore satunnaisia ihmisiä meille perjantaiksi. Nimenomaan emme halunneet sopia kolmen viikon päähän, koska edellisenä iltana tietää melko varmasti, ettei kukaan ole kipeänä.
Pizzaperjantai oli kiva tapa. Ihmiset tutustuivat toisiinsa, ja kaikki saivat hirveän matalalla kynnyksellä ystäviä. Ei sen väliä, vaikka koti olisi ollut törkyinen ja sotkuinen. Tärkeintä oli yhdessäolo.
Tykkäsimme erityisesti Saku Tuomisen Pizze-kirjan pizzoista. Lapsille pitää tehdä margheritaa, koska he eivät syö mitään muuta, tietenkään. Aikuisille teimme valkoisia pizzoja hyvistä sienisäilykkeistä, esimerkiksi kantarellista.
Suosikkeihini kuuluu myös ihana vöner-majoneesipizza sekä kesäkurpitsapizza. Ohuita kesäkurpitsasuikaleita ja päälle hieman suolaa – ihan superhyvää.”
Näin syön
Jääkaapissani on aina alkoholitonta olutta ja porkkanaa.
Salainen ruokapaheeni on vanukkaat. Tai no, ei se niin salainen ole, koska julistan vanukasrakkauttani aika usein.
Jos pitäisi valita yksi ruoka loppuelämäksi, se olisi uuniohrapuuro.
Ruokaperinne, jonka toin lapsuudenkodistani, ovat perheemme vakkarireseptit, jotka äiti laminoi minulle kansioon, kun muutin pois kotoa. Katson sieltä edelleen pannarin reseptin joka kerta, vaikka olen tehnyt sitä satoja kertoja.






