Juontaja Sami Kuronen elää keittiössä kaksoiselämää – pinaattiletut vaihtuvat sinkkuviikolla poroon

Aina kun pikku-Sami tuli mummolaan, tuvan pöydällä odotti leivinuunissa paistettu tuoksuva lihakukko. Lihakukko valmistetaan kalakukon tapaan leipäkuoreen. Kuoren sisään piilotetaan vaikkapa karjalanpaistilihoja ja riisiä. Koko komeus kypsyy uunissa hiljalleen useita tunteja meheväksi ja rapeaksi.

”Teen kukkoa toisinaan myös itse. Se on järjettömän kokoinen mötikkä, jossa riittää syötävää moneksi päiväksi. Urakka jää paljolti minulle, sillä kukko ei ole 10-vuotiaan tyttäreni Oonan suurin suosikki.”

Pohjois-Karjalan makuja ei voi sanoa voimakkaiksi, mutta se ei vie niiden painoarvoa.

”Ne ovat tärkeitä, koska niissä on se tuttuus”, Kuronen kuvailee.

Mummolassa hän sai aina syödä kyllikseen seitinohuesta ruistaikinasta rullaksi käärittyjä, riisillä täytettyjä sultsinoita ja pyöreitä meheviä piiraita, vatruskoita, joiden täyte saattoi olla suolainen tai makea.

Niin kuin tutut maisemat tai tuoksut voivat herättää uinuvia muistoja, näin tekevät myös maut.

”Huomasin, että tuttujen ruokien maistelu toi mieleeni asioita, jotka luulin jo unohtaneeni. Muistin esimerkiksi vanhempieni eron ja oman eroni Oonan äidistä.”

Kuronen ei ole aina ollut mikään kulinaristi. Sisäinen kokkailija löytyi pikkuveljen, ammattikokki Pasi Kurosen, keittiöstä.

”Reilut kymmenen vuotta sitten asuimme ex-vaimoni kanssa lähellä veljeni kotia ja vietimme usein aikaa kaikki yhdessä. Minusta oli kiehtovaa seurata veljen ruoanlaittoa.”

Kiinnostus ei jäänyt vain katseluun, isoveli halusi myös pilkkoa ja paistaa.

”Siihen aikaan minulla oli vielä kasapäin ennakkoluuloja erilaisia ruoka-aineita kohtaan. En syönyt sieniä enkä etanoita, koska ne olivat ällöttäviä. Kasvikset ylipäätään olivat minusta arveluttavia”, Kuronen muistelee huvittuneena.

Mutta veli osasi loihtia herkkua niljakkaista etanoistakin, ja kohta Sami Kuronen halusi kokeilla samojen herkkujen valmistusta kotona.

”Kännykkä oli keittiössäni yhtä tärkeä väline kuin kauha. Soitin vähän väliä veljelle ja tarkistin, miten jokin valmistusvaihe pitikään suorittaa.”

Pikkuhiljaa itseluottamus ja taidot kasvoivat.

Nykyään arkiruoan valmistus sujuu Kuroselta vaivatta. Kaupassakin Kuronen kulkee kuin automaattiohjauksessa. Kauppalistaakaan ei tarvita. Kärryyn sujahtaa tasainen setti ruokaympyrän jokaisen sektorin tuotteita.

”Paljon kasviksia, lihaa ja kalaa sekä leipää, perunaa, riisiä ja pastaa. Rahkaa ja marjoja ostan aina, sekä Oonalle hänen lempijogurttiaan”, Kuronen luettelee.

Hän pyrkii tekemään ruoan aina tuoreista raaka-aineista. Kuronen suosii kotimaisia raaka-aineita ja sesonkiruokaa. Keväällä parsaa, alkukesästä uusia perunoita ja syksyllä marjoja. Välipalana syödään omenoita, banaaneja, appelsiineja ja mandariineja. Leivän päällä maistuu avokado.

”Välillä innostun vihersmoothieista, joihin laitan lehtikaalia, limeä, päärynää ja passionhedelmää.”

Jääkaapista löytyy hätävarana myös jokin valmisruoka, kuten kaupan pinaattikeitto, lihamakaronilaatikko tai lasagne.

”Oona pitää pinaattiletuista, joten sekin on yksi toimiva kiireen pelastaja”, Kuronen sanoo.

”Kun Oona on luonani, pidämme tiukasti kiinni ruoka-ajoista. Aamupalan syömme yhdessä, lounaan kumpikin syö arkena tahoillaan, viiden aikaan syömme päivällisen ja kahdeksalta iltapalan.”

Oman ruokakirjan tekeminen vaati paljon enemmän työtä kuin mitä kotikokki oli osannut kuvitella.

”Jotenkin ajattelin, että riittää, kun kirjoitan reseptit, teen annokset ja kuvaamme ne. Pian huomasin, että on ihan eri asia kirjoittaa itselleen kuin niin, että kuka tahansa osaa ohjeeni pohjalta kokata saman ruokalajin.”

Pasi-veli auttoi viilaamaan reseptit sellaisiksi, että ammattilainenkin voi ne hyväksyä. Hän sai itseoikeutetusti kirjasta oman luvun, jonka resepteissä on haastetta kokeneemmallekin kotikokille.

Kuronen itse briljeeraa ruoanlaitolla lähinnä viikonloppuisin. Silloin hän saattaa tehdä kokonaisen menun rakentelusta vapaapäivän pääohjelmanumero.

”Se tarkoittaa, että alan jo keskiviikkona selata Instagramista inspiraatiokuvia ja miettiä menun osia. Joskus lauantain päivällisen valmistelu alkaa jo perjantaina, jos vaikkapa liha täytyy saada marinadiin”, Kuronen kuvailee.

Kuronen tietää, miten hän saa elämänsä naisen onnelliseksi. Kun Oona tulee isän luo, Kuronen tekee tyttärelleen luonnonjogurtista, marjoista ja hunajasta herkullisen superjuoman.

Kirjassa Kurosella on erikseen luku hurmaamiselle. Date Night -lukuun hän on koonnut sellaiset reseptit, joilla treffi-ilta saa arvoistaan nostetta. Yksi Kurosen hurmausannos on poron sisäfilee, jonka oheen hän tarjoaa maa-artisokkapyreetä ja karpalokastiketta.

”Poroa ei täällä etelässä useinkaan löydä tuoreena, mutta ainakin Itäkeskuksen Prismasta poronfilee löytyy pakasteesta sieltä, mistä löytyvät myös äyriäiset ja kampasimpukat.”

Muissa lihaherkuissa Kuronen luottaa Itäkeskuksen Prisman Wotkin’sin lihatiskin lihamestarien ammattitaitoon.

”Sieltä saan aina asiantuntevia neuvoja vähän erikoisempien lihojen valmistukseen.”