Pojan suu käy vilkkaampaan tahtiin kuin isän. Säkyläläisen Mäkitalon tuvan penkeillä istuvat vastakkain vanha ja nuori isäntä Juha, 61, ja Atte, 33, Mäkitalo. Molempien silmissä on samanlainen tuima tuike, kun puhutaan maatilan asioista: tilakokojen paisumisesta, työn sitovuudesta sekä jokakeväisestä uuden kasvun ihmeestä.
"Yritän olla isääni viisaampi ja kertoa jo nyt pojilleni Akselille ja Aleksille kaikesta tilanhoitoon liittyvästä", Atte Mäkitalo sanoo ja lisää oppineensa itse paljon yrityksen ja erehdyksen kautta.
Mutta hyvin ovat asiat menneet perille näinkin. Atte Mäkitalo on istunut traktorin pukilla nassikasta saakka, joten tilan työt olivat tuttuja, kun hän otti isännän hommat vastaan keväällä 2014.
Mäkitalo kokeili nuorempana myös lentopalloammattilaisen uraa, mutta päätyi tilalliseksi lapsuudenhaaveen siivittämänä. Hän tiesi, mihin ryhtyi, koska oli suorittanut isänsä tavoin maamieskoulun ja hankkinut myöhemmin vielä agrologin tutkinnon.
"Olin valmistautunut konkreettiseen muutokseen erittäin hyvin, mutta henkinen myllerrys tuli yllätyksenä. Tilanomistajan vastuuta ei ymmärrä, ennen kuin se lankeaa omille harteille."
Vanha isäntä kertoo asian tuntuneen hänestä päinvastaiselta.
"Olin haaveillut jo pitkään siitä, etten ole enää vastuussa tästä kaikesta. Kun sopimuspaperi oli allekirjoitettu, oloni oli kevyt."
Pehmeän laskun eläkepäiviin turvaa se, että hänen ja Hanna-Leena-vaimon uusi koti sijaitsee vain kivenheiton päässä tilalta.
"Saan yhä kanaloiden hälytykset kännykkääni, mutta nyt voin laittaa puhelimeni myös äänettömälle", Juha Mäkitalo kertoo.