Sointu Borg paljastaa, mitä kaikkea hänen kasvoilleen on tehty

Monen kolmekymppisen naama on luonnostaan yhtä sileä kuin vauvan peppu ja huulet nuorekkaan täyteläiset. Ympärilleen katsomalla huomaa kuitenkin, että nykyään moni hakee lisää sileyttä ja täyteläisyyttä ammattilaisten piikeistä. Maassa roikkuva naama kun tuntuu häämöttävän kulman takana!

Niin teen minäkin. Kahden viime kuukauden aikana olen käynyt kasvojen kimmoisuutta lisäävissä Hifu- ja Profhilo -hoidoissa sekä antanut ammattilaisten ruiskuttaa naamaani botoxia. Lisäksi kasvojani on vuosien varrella muotoiltu  täyteaineilla.

Kaikkeen tähän on vuosien varrella uponnut useampi tuhat euroa. Hintavaa herkkua, mutta en halua näyttää ryppyiseltä TV-kameroissa ja naistenlehtien kansissa.

Mutta mikä rypyissä minua niin kauheasti pelottaa? Enkö suostu “vanhenemaan arvokkaasti”? Olenko niin turhamainen, että minulla on pakkomielle pysyä ympäristön silmissä haluttavana ja nuorekkaana? En osaa sanoa.

Seuratessani naiskehohin kohdistuvaa nettikommentointia tuntuu että emme voi voittaa. Joko nainen operoi itseään liikaa tai antaa itsensä rupsahtaa. Naiskehossa kun on ulkopuolisten mielestä aina jotain arvosteltavaa.

Et ole tarpeeksi nuori, et tarpeeksi vanha, et tarpeeksi ryppyinen tai tarpeeksi sileä. Jos olisit, se horjuttaisi talouttamme, sillä naiskauneuden ympärille kietoutuva miljardilbisnes pitää kapitalismin rattaat rasvattuina.

Me pelkäämme ikääntymistä, ja sillä tahkotaan rahaa.

Vanhentuva naiskeho on monille jostain syystä kammotus, ja olen osa ongelmaa. Kuluttamamme media ihannoi nuoruutta ja kauneutta. Elämme kulttuurissa, joka painostaa meitä pysymään nuorekkaina, koska muuten menetämme arvomme. Nostamme jalustalle naiskehoja, joissa ei näy ikääntymisen merkkejä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että 50-60 -vuotiailla Hollywood-kaunottarilla on takanaan massiivinen koneisto, joka auttaa heitä “ylläpitämään ulkomuotoaan”. Leikissä mukana pysyminen maksaa maltaita.

Katoaako naisen arvo, kun hän ei ole enää haluttava? Kun en ole seksuaalisesti relevantti, olen irrelevantti.

Mutta ehkäpä emme pelkääkään ryppyjä ja roikkuvaa ihoa, vaan nähdyksi ja kuulluksi tulemisen katoamista. Näkymättömyyttä kenen silmissä? Nuorten, miesten, toistemme?

Jostain syystä ulkonäköä pidetään pääomana ja sen “menettäminen” johtaa näkymättömyyteen. Moni varttuneempi ystävättäreni on kuvaillut minulle tuntemuksiaan siitä, että tuntee itsensä nuoreksi, mutta ei tunnista enää peilikuvaansa.

Kognitiivisen psykologian tohtori Amber Wardell puhuu The Paradox of Women’s Aging -artikkelissaan “ikääntymisen naamiosta”. Ikääntymisen naamiolla (the mask of aging) tarkoitetaan joidenkin naisten ikääntymisen kokemusta, jossa he eivät pysty sovittamaan sisäistä nuorekasta minäänsä ikääntyvän ulkoisen kehonsa kanssa.

Wardell kuvailee aihetta osuvasti: “Sisäisesti he tuntevat itsensä nuoriksi ja elinvoimaisiksi. Mutta kun he katsovat peiliin ja näkevät naisen, joka näyttää melko viisaalta, mutta ei kovin nuorelta, tätä ristiriitaa on vaikea hyväksyä. - - Koska tunnemme itsemme edelleen nuoriksi, ajatus siitä, että meitä pidettäisiin vähemmän arvokkaina kuin olimme parikymppisinä, on mahdotonta hyväksyä.”

Kyse ei olekaan kauneudesta, vaan arvostuksesta. Näköpiirissä on kuitenkin uusi aalto, jota esimerkiksi Pamela Anderson edustaa. Hän esiintyy haastatteluissaan ja red carpeteilla meikittä ja kertoo löytäneensä todellisen rakkauden kehoaan kohtaan vasta viidenkympin kieppeillä. Pamela tuntuu olevan vapaa!

Minäkin voisin aloittaa pienestä ja puhua omassa ystäväpiirissäni myönteisesti ikääntymisen merkeistä. Juhlia kehoni hiljattaisia muutoksia, sillä onhan iän kertyminen etuoikeus.

Mutta haluanko ikäänytä “arvokkaasti” tekemättä naamalleni mitään? En. Annan itselleni luvan käydä botox-hoidoissa myös tulevaisuudessa.

Sami Sykkö nosti Yhteishyvän kolumnissaan esiin Kris Jennerin kavojenkohotuksen. Se oli monen - myös minun - mielestä ällistyttävän upea. Haluan ehdottomasti istahtaa rouvasiässä Park Avenuen plastiikkakirurgien kerman vastaanottopenkille! En nimittäin ole yhtä rohkea kuin Pamela.

Mutta samalla muistutan itseäni siitä, että ulkonäkö ei ole suurin pääomani. Se on korvieni välissä.