Kahden lapsen äiti Tuija Pehkonen, 40, ajattelee, että lasten saamiseen liittyvistä vaikeista asioistakin on lupa puhua. Pehkonen aloittaa Yhteishyvän uutena kolumnistina.
”Olemme tulleet siihen ikään, että kukaan ei jaksa enää bailata iltaisin”, Tuija Pehkonen, 40, sanoo ja nauraa.
Tapaan helsinkiläisen toimittaja-juontajan kahvilassa, jonka tarjoilut johdattavat keskustelun juhliin. Haastatteluhetkellä Tuija on järjestämässä nelikymppisiä ystävilleen, mutta tyyli on eri kuin aikaisemmin. Parhaat juhlat ovat nykyisin niitä, joissa samppanja virtaa, mutta kotiintuloaika on ennen kahtatoista. Kuka enää jaksaa valvoa aamun pikkutunneille?
Tuija Pehkonen asuu perheineen Helsingin kantakaupungissa. Sävymaailmaltaan koti on vaalea ja harmoninen muutamine väripilkkuineen. Jotakin Tuijan elämänvaiheesta kertoo kuitenkin se, että hän nimeää kotinsa lempipaikaksi kodinhoitohuoneen.
Palautumisen tarve kumpuaa pikkulapsiarjesta: Tuijan ja hänen puolisonsa, lumilautailija, juontaja ja selostaja Eero Ettalan, 40, lapset ovat 2- ja 5-vuotiaita, ja viime vuodet ovat olleet unettomia.
”Tämä on elämä, jota olemme toivoneet. Lapset ovat tuoneet iloa, josta en osannut haaveillakaan. On kuitenkin tärkeää sanoa ääneen, että vanhemmuus on välillä tosi raskasta. Ilo ja uupumus kulkevat usein rinta rinnan”, Tuija sanoo.
”Tämä on elämä, jota olemme toivoneet. Lapset ovat tuoneet iloa, josta en osannut haaveillakaan.”
Kun nuorimmaisen univaikeudet olivat pahimmillaan, vanhemmat kokeilivat ”aivan kaikkea”, että saisivat hänet nukkumaan. Välillä he nukkuivat eri huoneissa, jotta edes toinen saisi pienen pätkän arvokasta unta.
Lopulta nuorimmainen oppi nukkumaan – ilman ennakkovaroitusta.
”Minulla ei ole muille vanhemmille mitään reseptiä, sillä en tiedä itsekään, mitä tapahtui”, Tuija ihmettelee.
Vanhemmuus sai hellittämään perfektionismista
Elämän ristiriitaisuuksista Tuija kirjoittaa myös Yhteishyvän uutena kolumnistina. Elokuussa starttaava kolumnisarja kertoo muun muassa ruuhkavuosista, lapsiperhe-elämästä ja arjen sattumuksista ja oivalluksista.
Kahden lapsen vanhempien elämä on nimittäin jatkuvasti täynnä uusia, odottamattomia tilanteita.
”Ihmettelen, miten ihmiset kertovat, että lapsi vain soljahti elämään eikä mikään muuttunut.”
Tuija myöntää, ettei ole edelleenkään täysin vapaa vanhemmuuden paineista.
Tuija sanoo, että heillä on muuttunut ihan kaikki.
”Asioita ei voi enää toteuttaa päähänpistoista. Kahden yrittäjän töiden aikataulutus vaatii viikoittaista alas istumista ja tarkkaa kalentereiden läpikäymistä. Usein joudumme myös pyytämään apua lastenhoitokuvioiden kanssa.”
”Ihmettelen, miten ihmiset kertovat, että lapsi vain soljahti elämään eikä mikään muuttunut. Meillä on muuttunut ihan kaikki.”
Muutoksiin on täytynyt tottua myös kotona. Helsingin kantakaupungissa asuva pariskunta on tajunnut, että koti ei tule olemaan täydellisen siisti vielä pitkään aikaan.
Etenkin Tuijan on täytynyt hellittää perfektionismistaan lasten myötä. Ei ole kerta kaikkiaan järkevää kulkea pikkuisten perässä jokaista sotkua siivoamassa. Se vie liikaa aikaa ja vähentää elämäniloa.
Kasoihin kannattaa suhtautua armolla. Tuija Pehkonen luottaa, että siivouspuuska kyllä iskee, kun sille antaa aikaa.
Pedantti perheenäiti on tajunnut, kuinka vapauttavaa on, kun voi kutsua ihmisiä kylään, vaikka koti olisi huiskin haiskin. Ennen hän ei olisi tähän kyennyt. Sotku ei sitä paitsi haittaa ystäviä. Hehän kutsuvat sitä vain kodikkaaksi.
”Meillä pyörii lattioilla pusseja täynnä vaippoja, tutteja ja smoothiepusseja – niitä kertyy viikossa varmaan kahdeksantoista”, Tuija paljastaa.
Voi olla, että Tuija hieman liioittelee kaaosta. Perfektionistin asteikolla asunnossa saattaa olla sekaista, mutta ulkopuolisen silmin lapsiperheen koti on harmonisen tyylikäs.
”Pyykinpesukone tuntuu pyörivän meillä tuhat kertaa viikossa. Jo nyt kauhistuttaa, mitä tapahtuu, kun pojat ja vaatteiden koot kasvavat,” Tuija sanoo.
Kaaoksen iskiessä auttaa, että kotiin tehty remontti on toteutettu osittain lapsiperheen arkea miettien. Etenkin kodinhoitohuone ja ulko-oven vieressä sijaitseva vaunuvarasto ovat osoittautuneet tarpeellisiksi.
”Sinne saa myös Eeron lumilautakamat. Jos hän vain muistaisi laittaa ne sinne”, Tuija sanoo ja nauraa.
Muille vanhemmille Tuija suosittelee lapsiperheystävällisiä materiaaleja ja värejä. Villamatto hylkii likaa, ja monivärinen matto sopii keittiönpöydän alle. Näin lasten ruokatahratkaan eivät haittaa. Suunnitelmissa on paksujen verhojen hankinta. Tarkoitus on vähentää kaikumista ja kovaäänisen perheen melua.
Tärkein kodin järjestyksen ylläpitäjä on kuitenkin yhteistyö.
”Meillä on tasa-arvoinen meininki. Välillä toinen ottaa enemmän vastuuta lapsista ja toinen vaikkapa ruoanlaitosta. Usein minä hoidan pyykkäyksen, Eero keittiön siivouksen ja roskat.”
Rakkaus on voimista suurin
Tuleva rooli Yhteishyvän uutena kolumnistina on vain yksi Tuija Pehkosen töistä. Monipuolisena media-alan ammattilaisena hänet tunnetaan televisiosta, radiosta ja podcasteista. Kesällä hänen äänensä kuultiin Ylen Rakkaustarinoita-podcastissa, ja vuonna 2024 ilmestyi esikoisteos Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta.
Kirjassaan Tuija käsittelee elämänmittaista matkaansa miellyttäjästä oman tien kulkijaksi. Jotakin samaa tuntuu olevan hänen matkassaan äitiyteen. Somejulkaisuissaan hän tuo esiin äitiyden rosoisuutta: väsymystä, meikitöntä arkea ja hetkiä, jolloin kaikki ei ole hallinnassa. Tarkoituksena on murtaa epärealistisia odotuksia ja tarjota vertaistukea.
Tulevissa kolumneissaan Tuija jatkaa samaa linjaa. Viesti on, että äitikin saa olla väsynyt ja loppu tai menettää hermonsa.
”Se ei ole yhtään pois siitä rakkaudesta ja kiitollisuudesta, jota lapsistani tunnen”, hän sanoo napakasti.
Tuijan viesti on, että äitikin saa olla väsynyt ja loppu tai menettää hermonsa.
Tärkeää on sekin, että äidit muistavat huolehtia myös itsestään. Tuija uskoo, että oman hyvinvoinnin vaaliminen ei ole itsekästä, vaan edellytys sille, että voi olla läsnä myös toisille. Perheenäiti tietää, ettei voi antaa lapsilleen parastaan, jos on jatkuvasti aivan poikki.
Toisaalta sekin on ihan ok, että välillä väsyttää. Vaikeina hetkinä on hyvä muistaa, että äitiys on tuonut elämään tunteista suurimman.
”Rakkaus on niin valtava voima, että se on kaiken voittava.”










