"Ihmisen onnellisuuteen liittyy tiivisti se, että pystyy tekemään asioita, joita haluaa tehdä, ja elämään oman näköistään elämää. Eli että ihminen pystyy asumaan kuten haluaa, hoitamaan laskut, harrastamaan, ilmaisemaan itseään, tapaamaan ystäviään. Raha on yksi väline, jolla näitä voi toteuttaa. Sen avulla voi hankkia asioita, jotka vaikuttavat omaan onnellisuuteen myönteisesti. Rahalla pystyy ostamaan itselleen onnellisuutta, jos sitä osaa käyttää oikein.
Rahalla pystyy ostamaan itselleen onnellisuutta, jos sitä osaa käyttää oikein.
Silti väittäisin, että rahalla hankittavat onnellisuutta lisäävät asiat loppuvat jossakin vaiheessa. Silloin hyvä tapa investoida omaan hyvinvointiin on tehdä hyväntekeväisyyttä. Tutkitusti tiedetään, että hyvän tekeminen toisille lisää myös omaa hyvinvointia.
Tämä näkyy Suomessakin: monet erityisesti nuoremman polven varakkaat ovat perustaneet säätiöitä tai järjestöjä, joiden kautta he kanavoivat varallisuuttaan hyviin kohteisiin.
Hyvän tekeminen toisille lisää myös omaa hyvinvointia.
Mitä suurempaan vaurauteen mennään, sitä vähemmän varallisuudessa on suoraan onnellisuuteen vaikuttavia asioita. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan yli 75 000 dollarin (65 000 euroa) vuositulojen ylittävän osuuden vaikutus ihmisen kokemiin onnen tunteisiin on aika marginaalinen.
Suomessa ollaan taloudellisesti varsin tasa-arvoisia. Superrikkaita on varsin vähän, eikä omaisuuksilla ole ollut tapana pröystäillä. Voimme luottaa siihen, että yhteiskunta tarjoaa saman perusturvan kaikille. Tiedämme, että kriisitilanteessa varallisuutemme tai sen puuttuminen ei vaikuta esimerkiksi saamaamme sairaanhoitoon tai kohteluumme oikeuslaitoksessa.
Superrikkaita on varsin vähän.
Hyvään elämään ei tarvita valtavasti rahaa. Aika hyvään elämään riittää se, että ihminen kokee perusturvallisuutta ja hänellä on sopivasti rahaa, luotettavia ja läheisiä ihmissuhteita sekä mahdollisuus toteuttaa itseään.”
