Keväisiä kukkia

Toukokuussa kukkivat esikot viihtyvät auringossa ja kalkkipitoisessa maassa.

Talven ajan sisällä olleen esikon voi keväällä istuttaa puutarhaan pirteyttä ja iloa tuomaan. Esikot saattavat myös talvehtia.

Hyasintti on muutakin kuin tuttu joulukukka. Sen viehättävä kukinto tuo tuoksua ja väriä keväiseen puutarhaan.

Sopivassa paikassa, lämpimään ja hyvin ojitettuun kasvupaikkaan istutettuna hyasintti voi viihtyä vuosia, mutta kukinto harvenee vuosien myötä. Istuta hyasintin sipulit maahan syyskuun aikana.

Idänsinililjat eli monelle tutummin scillat kukkivat huhti-toukokuussa sinisenä mattona. Ne leviävät sivusipuleista, eikä niitä tarvitse jakaa kovin usein.

Idänsinililja viihtyy puolivarjoisassa paikassa puiden juurella ja nurmikolla. Siniset scillat ja keltaiset kevätesikot muodostavat viehättävän yhdistelmän.

Joulukukkanakin myytävän jouluruusun voi istuttaa keväällä puutarhaan puiden tai pensaiden juurelle.

Jouluruusu viihtyy kalkkipitoisessa, voimakkaassa maassa. Jos istutat sen havujen tai alppiruusujen läheisyyteen, kalkitse maata jouluruusun kohdalta. Monivuotinen jouluruusu leviää myös siemenistä, joten taimen ympärille ilmestyy pieniä siementaimia.

Keltavuokko on Etelä-Suomessa luonnonvaraisena kasvava lehtojen vuokko. Melko harvinainen kasvi kukkii valkovuokkojen tapaan aikaisin keväällä. Sitä tapaakin usein valkovuokkojen seassa.

Kasvualustaltaan vaativan keltavuokon voi saada kukoistamaan myös omassa puutarhassa, mieluummin ostettuna kuin luonnosta siirrettynä. Keltavuokko on myrkyllinen.

Varjossa ja puolivarjossa kasvava kevätkaihonkukka leviää mattomaiseksi pinnaksi ja ilahduttaa kauniin heleänsinisillä kukilla ja herttamaisilla, raikkaanvihreillä lehdillä.

Lemmikin kukkia muistuttava kevätkaihonkukka leviää rönsyistä. Se kukkii touko-kesäkuussa ja viihtyy kosteahkossa maassa. Istuta perennojen tapaan kevään ja alkukesän tai syksyn aikana.

Krookukset eli sahramit ovat kevään varhaisimpia puutarhan iloja. Valkoisina, keltaisina, liiloina ja sinisinä kukkivat krookukset istutetaan usein nurmikolle, puiden juurelle tai luonnonpuutarhaan, jossa ne saavat levitä rauhassa.

Istutusaika on syksyllä. Krookukset sietävät hyvin kylmyyttä ja talvea, mutta ovat valitettavasti myös myyrien suosikkeja.

Lumikellot innostuvat kukkimaan, kun lunta on vielä maassa. Tavanomaisin kukinta-aika on maalis-huhtikuu, mutta leutoina talvina Etelä-Suomessa voi huomata herttaisia kellomaisia lumikelloja jo aiemminkin.

Kasvi viihtyy koko maassa, eikä ole kasvualustankaan suhteen kovin vaatelias. Istuta lumikellot puutarhaan syyskuussa.

Touko-kesäkuussa keltaisina kukkivat mukulaleinikit viehättävät yksinkertaisilla kukillaan. Munuaisenmuotoiset lehdet ovat kiiltävät ja kuihtuvat kesällä.

Mukulaleinikki peittää maan tiheänä kasvustona, mutta antaa tilaa muille kasveille kesän kuluessa. Kasvi leviää juurimukuloilla ja varsien itusilmuilla.

Orvokki on kevään ensimmäinen kesäkukka. Sen voi istuttaa ulos jo toukokuussa, sillä orvokit eivät välitä pienistä hallaöistä.

Näyttävä kokonaisuus syntyy erivärisillä orvokeilla, joista tehdään pienimuotoisia maalauksellisia pintoja ruukkuihin tai parvekelaatikoihin.

Erilaiset pikarililjat kukkivat keväällä. Kuvassa olevassa assyrianpikarililjassa on kellomaista herkkyyttä.

Nuokkuvat kukat kohoavat hentoisissa varsissa noin 10–30 senttimetrin korkeuteen. Assyrianpikarililja sopii hyvin yhteen sinisten lemmikinkukkien kanssa, ja muiden kasvien joukossa se saa tukea hentoiselle kukkavarrelleen. Sipulit istutetaan maahan syksyllä.

Huhti-toukokuussa kukkiva posliinihyasintti viihtyy niin nurmialueilla, pensaiden alustoilla, kukkaryhmissä kuin kivikkoalueellakin. Haalean vaaleansinisissä kukissa on tummempi keskisuoni.

Kukinnan jälkeen posliinihyasintti muodostaa siemeniä, joten se kylväytyy ympäristöönsä ja voi hiljalleen muodostaa tiiviitä mattoja. Kasvualustaksi sopii vettä läpäisevä, kevyt hiekansekainen maa.

Rusokirsikan kukintaa ei voi vastustaa. Hennon vaaleanpunaisina kukkivat puut loistavat kauniina pilvenä.

Kukkaloistosta pääsee nauttimaan huhti-toukokuussa. Rusokirsikka menestyy eteläisessä Suomessa.

Tête à tête -nimellä kutsutut pienet ruukkunarsissit voi kukinnan jälkeen istuttaa puutarhaan. Kukat eivät ole puutarhassa erityisen talvenkestäviä, mutta voivat hyvinkin menestyä monivuotisina.

Keväällä kosteahko ja kesällä kuiva kasvupaikka esimerkiksi pensaiden siimeksessä sopii ruukkunarsisseille. Istuta ulos, kun routa on sulanut. Anna lehtien lakastua rauhassa, jotta ravinto ehtii kerääntyä sipuliin.

Sinivuokko on monelle tuttu kevään tuoja. Kolmiosaiset lehdet talvehtivat vihreinä, ja huhti-toukokuussa ilahduttavat kauniit siniset kukat.

Sinivuokko kasvaa luonnonvaraisena eteläisessä Suomessa. Sinivuokko on rauhoitettu siten, että sen luonnosta kerääminen myyntiin on kielletty. Sinivuokkoa voi levittää loppukesästä jakamalla. Kasvi on myrkyllinen.

Tarhaorvokeista löytyy värejä moneen makuun. Suosituimmat ovat dramaattisen sinisävyisiä. Orvokin voi istuttaa aurinkoon tai varjoon, mutta aurinkoisella paikalla se ränsistyy helposti.

Heinä-elokuussa istutetut taimet suojataan talveksi havuilla. Lakastuneet kukat poistetaan, jotta orvokki ei ala turhaan käyttää voimaa siementen muodostamiseen.

Orvokin kukilla voi kaunistaa jälkiruokia, joten kukkia kannattaa käyttää hyödyksi kevään ja kesän juhlien tarjoiluissa.

"Thalia"-narsissi eli Narcissus triandrus on kaunis ja tuoksuva vaihtoehto narsisseista pitäville. Yhdestä kukkavarresta kehittyy kaksi kolme valkoista, orkideamaista kukkaa.

Kasvi kukkii noin kolmekymmentä senttimetriä korkein kukin ja ilahduttaa pitkään. Melko matalana se sopii hyvin puiden ja pensaiden juurelle istutettavaksi. Istuta narsissit syksyllä.

Syksyn istutukset ilahduttavat jo kevättalvella

Lumen seasta pilkistävät pienet lumikellot ja krookukset ihmetyttävät. Kuinka ne kestävät kylmyyttä, toisinaan jopa lunta ja jäätä?

Krookusten, skillojen ja narsissien kukkaloisto saa toivomaan, että niitä olisi syksyllä istuttanut enemmän – vuokoista, tulppaaneista ja orvokeista puhumattakaan.