Poimi parhaat asiakasomistajan edut nyt myös verkosta

Ruoka ja reseptit

Uusimmat reseptit

Arkiruoka

Kasvisruoka

Edullinen ruoka

Pataruoat

Terveellinen ruoka ja ravitsemus

Ilmastoystävällinen ruoka

Kauden kasvikset

Kalareseptit

Yrtit

Hävikkivinkit

Leivonnaiset

Ässäkokki

Kokkaa Kotimaista

Joulu

Pikkujoulut

Itsenäisyyspäivä

Joulun muistilista

30 joulun ruokalahjaa

Joulukarkit

Joululaatikot

Joulun kalapöytä

Joulukinkku

Maukkaimmat joulukakut

Joulun juustokakut

Joulusalaatit

Gluteenittomat jouluruoat

Vegaaniset jouluruoat

Syksy

Sadonkorjuu

Juurekset

Nopeat kasvisruoat arkeen

Arjen luottokeitot

Leivo sämpylät ja leivät

Lapset kokkaamaan

Neuleohjeet

Lue näköislehti

Elämä ja ihmiset

Samarbete

Osallistu

Tilaa uutiskirje

Parempi paikka elää

Ihmiset

Fiksua taloudenhoitoa

Laumasuoja-podcast

Toimitus

Edut ja vinkit

Palaute

Mainostajalle

Käyttöehdot

Tietosuoja

Arvonta- ja kilpailurekisteri

Asiakasomistaja- ja asiakasrekisteri

S-ryhmä.fi

S-kanava.fi

Uusi Yhteishyvä on ilmestynyt! Nouda oma lehtesi nyt S-ryhmän kaupoista kautta maan.

Uusi Yhteishyvä on ilmestynyt! Nouda oma lehtesi nyt kauppareissulta.

Hokke Långstedt istuu autojen keskellä moottoriajoneuvojen ympärille rakennetussa miesluolassaan ja polttaa tupakkaa..

YH0323 nakokulma verkko paakuva 2400x1350

Herttinen, mitä ”luolia”! Nick Tulisen kuvat esittelevät Suomen huikeimmat ”mancavet”

__Kalle Mustonen__, Helsinki

Vastapainoksi sahanpölylle ja jättimäisten veistosten työstämiselle varaston nurkalle on alkanut rakentua Eurorack-syntetisaattorista ja vanhasta kelanauhurista johdoilla ja kolvaten yhdistetty äänitaidepiste. Siinä Kalle Mustonen tekee erilaisia äänimaisemia ja tunnelmia.

Aikoinaan Kallen isä korjasi mielellään perheenjäsenten ja tuttujen videonauhurit ja radiot autotallissaan.

“Tämä euroräkki-homma taitaa olla aikalailla keski-ikäisten miesten harrastus. Se voi karata melko kalliiksi. Itse kolvaamalla pääsee kyllä alkuun, mutta silti saa kyllä uppoamaankin reilusti rahaa, jos innostuu.”

__Hokke Långstedt__, Helsinki

Kerma Car Clubin perustamiskirjaan kirjoitettiin ikääntyvien miesten syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa.

”Ja sellaista se on ollutkin”, Hokke Långstedt sanoo.

Tila on täynnä autoihin, veneisiin ja moottoripyöriin liittyviä asioita. Mutta tärkeintä on porukka, joka koostuu Långstedtin mukaan kuusikymppisistä vanhoista raggareista. Yleensä klubilla on aina joku, kun sinne menee ruuvailemaan.

”Joskus saattaa olla, että ruuvaaminen jää ja bamlataan vaan. Se on terapiaa.”


__Chris ja Ellen__, Lohja

Kokkina työskentelevä Chris Dare ja sisustussuunnittelua opiskeleva Ellen Romi suunnittelevat ja toteuttavat haaveitansa Lehmijärven rannalla, Lohjalla.

Heillä on tontilla useampi asuntovaunu ja merimieskontti, joissa on eri teemansa. Kuvan asuntovaunussa on karaoketeema, joten siinä on myös äänentoisto ja karaokemahdollisuus. Joskus he järjestävät tiloissa juhlia, ja niissä voidaan myös tarpeen tullen yöpyä.


__Klaus Klemola__, Tampere

Elokuvajärjestäjä Klaus Klemolan mielestä rumpujen soitto kaikessa primitiivisyydessään on kaikkein ihaninta, siinä on jotain vähän shamanistista.

Vuonna 2020 hän vuokrasi nykyisestä talosta yhden huoneen yksille rummuille pitääkseen soittotekniikkaa yllä 20 vuoden tauon jälkeen. Homma eskaloitui: nyt koko talo on vuokralla ja siellä on 50 rumpusettiä. Joukkoon mahtuu esimerkiksi __Spede Pasasen__ kirsikka-setti mahonkiviilulla.

Vaikka monilla rumpukavereilla on suunnitelmia talolle, Klasu toivoo ettei harrastukseen liittyisi mitään taloudellisia tavoitteita. Hänen ajo-ohjeensa Rumputaivaaseen onkin ”että heti, kun markkinatalous loppuu, niin tää on heti siinä vasemmalla".


__Pussy club__, Helsinki

Kaverit järjestivät Arty saturdays -luovaa tapahtumaa saman talon yläkerrassa. Se synnytti __Paulan__, __Jasminin__, __Rebekan__ ja __Marien__ idean vuokrata oma tila keskenään. 

Nyt Pussy Clubilla järjestetään tekemistä laidasta laitaan: tuftausta, dj-hommia, tankotanssia ja maalausta.

Joskus luovia asioita tehdään yhdessä, ja toisinaan kaveritkin tulevat toteuttamaan projektejaan: tantra-hierontaa, tarot-kortteja ja babyshowereita. Tilalla hengaillaan yhdessä ja erikseen erilaisen tekemisen, bileiden tai jatkojen merkeissä.

Valokuvaaja __NICK TULINEN__ 

•	Taiteilijanimeltään FireDick666 on toiminut freelance-valokuvaajana ja -ohjaajana yli 10 vuotta.

•	Opiskellut Lahden Muotoiluinstituutissa, asuu Helsingissä.

•	Työskentelee yritysidentiteettien ja mainonnan parissa.

•	Omassa mancavessaan Nick harrastelee retrokameroita ja tulostelee taideprinttejä.


Lue myös

Ravitsemusterapeutti Aino Niemi sekoittaa ruisleipätaikinan aineksia.

YH0323 ruokateesini verkko paakuva 2400x1350

Pulla päivässä ei pilaa terveellistä ruokavaliota, lupaa mielen ja ravinnon yhteyttä tutkiva Aino Niemi

Terveellisen ruokavalion on todettu vähentävän masennusriskiä, kun taas paljon prosessoitua lihaa, valkoista viljaa, sokeroituja juomia ja kovaa rasvaa syövällä on suurempi riski sairastua masennukseen.

”Tuon yhteyden havaitseminen ei kuitenkaan kerro, syökö ihminen epäterveellisesti, koska on masentunut, vai onko epäterveellinen ruokavalio yksi masennukseen vaikuttava tekijä”, sanoo terveystieteiden maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti __Aino Niemi__.

Niemi toimii väitöskirjatutkijana *Ruokaa mielelle* -tutkimuksessa. Siinä selvitetään, voiko motivoivalla ravitsemusohjauksella lievittää masennusoireita ja parantaa masentuneen ruokavaliota ja elämänlaatua, syömiskäyttäytymistä sekä työ- ja toimintakykyä. 

Tutkittavat jaetaan pienryhmiin, joista puolet saa ravitsemusohjausta ja puolet ohjausta muuhun mielekkääseen arjen toimintaan. 

Niemi kertoo, että ruokavaliomuutosten tai ruokavalio-ohjauksen tehosta masennuksen hoitoon on tehty maailmassa vain muutama tutkimus.

”Masennukseen vaikuttaa niin moni tekijä, ettei sitä voi hoitaa pelkästään ruokavaliolla. Mutta olisi tärkeää huomioida ruokavalio muun hoidon tukimuotona, koska usein masennukseen liittyy heikkolaatuisempi ruokavalio.”

Esimerkiksi välimerellinen eli paljon kalaa, oliiviöljyä, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja kasviksia sisältävä ruokavalio on mielenterveydelle suotuisa. Mielenterveyttä tukee myös suomalaisen ravitsemussuosituksen mukainen ruokavalio. 


”Itseltään ei kannata vaatia ääripäitä eli olla syömisistään liian tarkka muttei myöskään syödä mitä sattuu. Jos joskus syö jotakin epäterveellistä, se ei vaikuta haitallisesti kehoon tai mieleen.

Meistä jokaisella on hyvä olla ruokailuun liittyviä rutiineja, mutta niihin tarvitaan joustovaraa. Pysyvän painonhallinnan kannalta joustava syöminen on parempi kuin hyvin tiukka rajoittaminen. Täyskieltoja on vaikea noudattaa, ja siksi ne aiheuttavat herkästi turhaa stressiä ja syyllisyyttä. Ne voivat myös johtaa ahmimiseen. 

On tärkeää löytää itselleen toimiva tapa herkutella. Jos joku haluaa nauttia päiväkahvin kanssa pullan joka päivä, siitä ei ole haittaa, jos syö muuten terveellisesti. Toinen taas ei osta herkkuja kotiin, mutta sallii itselleen herkutteluhetket vaikkapa kahviloissa ja kyläillessä.”

1. Pulla päivässä ei pilaa terveellistä ruokavaliota

”Ruokailuhetki on paljon muutakin kuin syömistä. Se on sosiaalinen tapahtuma, jolla on merkitystä paitsi ravitsemuksen myös mielenterveyden ja elämänlaadun kannalta. Yhdessä syöminen on kohtaamista ja kuulumisten vaihtamista toisten ihmisten kanssa.

> Suomalaisten olisi hyvä syödä enemmän yhdessä.

Sosiaalisuus ja toimivat ihmissuhteet tukevat mielen hyvinvointia. Tutkimuksissa on todettu, että perheiden tapa kokoontua yhteen syömään voi ehkäistä nuorten mielenterveysongelmia.  

Luulen, että Suomessa yhdessä syömisen kulttuuri ei ole niin vahva kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomalaisten olisikin hyvä syödä enemmän yhdessä.

Yhdessä syömisen tulisi olla myös nautinnollista. Jos ei nauti ruoasta millään tavalla, kannattaa pohtia, mistä se johtuu. Onko kyse syyllisyydestä ja ajatuksesta, ettei ehkä ansaitse nautintoa? Jos välttelee muiden seurassa syömistä omien sääntöjen, rajoitteiden tai häpeän takia, on syytä hakea apua.

Myös ruoanlaitto porukalla on kivaa yhteistä tekemistä. Yhdessä syömisen ja kokkaamisen kautta ruokailuun voi saada joustavuutta. Joskus voi syödä omista tavoista ja säännöistä poikkeavasti, eikä se haittaa mitään.”


2. Yhdessä syöminen tekee hyvää mielelle

”Arkena ei kannata vaatia itseltään liikoja ruoanlaitossa, sillä silloin kynnys kokkaamiseen voi kasvaa turhan suureksi. 

Kokkaan arkisin todella yksinkertaista ruokaa. Syön usein kalaa riisin tai pastan ja kasvisten kanssa. Käytän paljon myös perunamuusijauhetta ja valmiskastikkeita.

Monipuolinen ruoka on hyväksi mielelle, mutta monipuolisen ruoan ei tarvitse olla monimutkaista. Ruoanlaittoa voi helpottaa esimerkiksi käyttämällä eineksiä, eikä haittaa, vaikka samaa ruokaa tulisi syötyä useampana päivänä peräkkäin tai vaikka joka viikko. 

Eineksiä on monenlaisia, joten kannattaa kuitenkin olla tarkkana siinä, mitä ostoskoriinsa valitsee. Esimerkiksi monet kastikkeet, keitot ja laatikkoruoat ovat hyviä, terveellisiä vaihtoehtoja. 

Mielelle suotuisa ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia. Jos valmisruoassa ei ole kasviksia, niitä kannattaa lisätä siihen. Se käy helposti esimerkiksi käyttämällä pakastevihanneksia. Vihannekset pakastetaan tuoreina, joten niissä on vitamiineja tallella. Vihanneksia on kuitenkin hyvä syödä myös tuoreena, mutta aina ei tarvitse tehdä valmista salaattia. Esimerkiksi minitomaatit ja porkkanaraaste ovat helppoja vaihtoehtoja.”  


3. Einesten käyttöä ei tarvitse hävetä

__NÄIN SYÖN__

•	__Jääkaapissani on aina__ jogurttia, hedelmiä, kananmunia, valmiskastiketta sekä hiivaa, sillä leivon paljon leipää.

•	__Salainen ruokapaheeni on__ kermavaahto, vaikka ei se oikeastaan ole salainen. Tykkään kermavaahdosta, ja jos sitä on tarjolla, syön sitä paljon.

•	__Kasvatan itse__ innostusta mennä kokkauskurssille tai opetella tekemään herkkuruokia, koska kokkaan pääasiassa simppeliä arkiruokaa.

•	__80-vuotiaana haluan syödä__ kotimaisia tuotteita. Ja maapähkinävoita! Syön sitä leivän päällä sekä puuron ja banaanin kanssa. 


*Ruokaa mielelle* –tutkimuksen uusiin ryhmiin haetaan osallistujia. Rekrytointi jatkuu lokakuun loppuun saakka. Lue lisätietoa [täältä](https://www.ruokaamielelle.fi/). 

Tiia ja Virpi Kanerva halaavat hotellin sängyllä.

YH0323 Vauvavapaa verkko paakuva 2400x1350

Vauva-arki muuttui hetkessä jäätäväksi väsymykseksi – ”Yksikin hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä”, sanovat hotelliyön virkistämät vanhemmat

Helsinkiläiset __Tiia__ ja __Virpi Kanerva__ saivat esikoisensa viime joulun alla. Hartaasti odotettu vauva-arki ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan odotusten mukaan. Suloinen __Valo__-vauva nimittäin kärsi syntymästään asti kovista vatsavaivoista, joiden vuoksi Kanervan perheen yöunet jäivät usein kolmen tunnin mittaisiksi.

”Olimme niin jäätävän väsyneitä, että jotakin oli tehtävä”, Tiia ja Virpi muistelevat. 

He päätyivät puhumaan tilanteestaan varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntijalle. 

“Kysyimme, voisimmeko viedä Valon yöksi hoitoon, vaikka hän on vasta kuukauden vanha. Asiantuntija suositteli sitä lämpimästi”, Tiia kertoo. 

Tiia on Valolle äiti. Virpiä taas kutsutaan pariskunnan keksimällä nimellä ippe.


Tiian isä ja bonusäiti eli mumma ehdottivat, että he tulisivat hoitamaan Valoa yön yli Kanervien kotiin. Mumma oli hoitanut Valoa jo kerran aikaisemmin, jotta Tiia oli saanut nukkua muutaman tunnin. 

Ratkaisu oli Valon kannalta paras mahdollinen, sillä hän sai olla kotona tuttujen hoitajien kanssa.

“Olen siitä todella kiitollinen. En arvannut, että joku haluaisi valvoa yötä pienen vauvan kanssa. Valo rauhoittuu ihanasti mumman vatsalle nukkumaan. Tiesin, ettei meidän tarvitsisi olla huolissamme”, Tiia sanoo.

Virpi on samaa mieltä. Hän kertoo arvostavansa sitä, että Tiian vanhemmat jaksavat ja haluavat olla avuksi.

## Lähilomien asiantuntijat

Valo on pyöräyttänyt Tiian ja Virpin elämän ympäri, mutta on myös asioita, joista pariskunta ei suostu luopumaan. Sellaisia ovat muun muassa teatteri ja muu kulttuuri. Valo onkin päässyt nauttimaan kulttuuririennoista yhdessä vanhempiensa kanssa. 

“Valon ensimmäinen teatteri oli vauvojen aistiteatteriesitys kesäkuussa. Odotamme, että pääsemme kokemaan hänen kanssaan muitakin meille tärkeitä asioita”, vanhemmat kertovat.

Tiia ja Virpi myös lähilomailevat paljon, joten monenlaiset hotellit ja elämysmajoitukset ovat heille tuttuja. Siksi pariskunnan oli helppo valita hotelli myös ensimmäiselle vauvavapaalle lomalleen. Toiveet olivat selkeät: Tiia halusi nukkua kellon ympäri, Virpi myös saunoa. Molempien toiveet toteutuivat.

Hotelliyöllä oli iso vaikutus Tiian ja Virpin jaksamiseen. He saivat nauttia hotelliaamiaisenkin rauhassa.  Virpin sanojen mukaan yö oli kympin arvoinen kokemus.

"Jo yksi hyvin nukuttu yö auttaa pitkään jaksamaan”, Tiia toteaa.

Tutut hoitajat omaan kotiin

Isovanhemmilla ja Valolla oli sujunut kaikki hyvin. Mumma ja vaari olivat nukkuneet yön olohuoneessa vuodesohvalla Valon pyörillä kulkevan ensipedin vieressä. 

”Valo syö hyvin, ja molemmat isovanhemmat halusivat herätä syöttämään häntä”, Tiia kertoo.

Tiiaa ja Virpiä jännitti, oliko yö ollut isovanhemmille liian raskas. Huoli oli kuitenkin turha.

“Isäni sanoi, että ei yksi valvottu yö heihin vaikuta. He olivat menossa vielä samana päivänä uimaankin. Välillä tuntuu, että heissä on enemmän virtaa kuin minussa ja Virpissä”, Tiia sanoo.

Ensimmäisen onnistuneen hotelliyön jälkeen Tiia ja Virpi ovat käyneet noin kerran kuukaudessa viettämässä aikaa kaksistaan esimerkiksi teatterissa tai ystävien juhlissa. 

“Nykyään Valo on joskus yötä vaarilla ja mummalla, ja hän nukkuu siellä hyvin. Puhuimme jo raskausaikana, että olemme ikionnellisia, jos vauva saa elämäänsä meidän lisäksemme muitakin turvallisia aikuisia”, Tiia sanoo.


Kahdenkeskeistä aikaa kerran kuussa

Haminalaiset Valtteri Päärnilä ja Joosa Brusila mopojensa kanssa.

YH 0323 tienpäällä006 (2)

Kesätyörahat mahdollistavat mopoilun

"Mopoilu on pään tyhjentämistä muusta", sanoo __Valtteri Päärnilä__. 

Hän on kokoontunut ystäviensä __Joosa Brusilan__,  __Nico Wahlbergin__ ja __Timo Ilvosen__ kanssa pienelle sivutielle Haminan sataman läheisyyteen.

”Tämä paikka on iltaisin suljettu liikenteeltä, eikä lähistöllä asu ketään”, Joosa Brusila perustelee tapaamispaikan valintaa.

Paikka on muidenkin moponuorten tiedossa, ja pian kuuluukin lisää moottorin pärinää.


”Nyt kuuluu sellainen ääni, että Aino on tulossa.”

__Aino Pesulla__ on allaan vanha Suzuki PV, jolla hänen isänsä ajoi omassa nuoruudessaan. Mopo saa aikaan ihailua ja hyväntahtoista virnuilua. 

”Paljon kulkee?”

”Oletteko kateellisia?”, Aino naljailee. 

Hän on saanut isältään tiukat ohjeet tunnearvoltaan merkittävän mopon käyttöön.

Tämä ilta kulkee todennäköisesti samaa kaavaa kuin muutkin: nuoret käyvät syömässä ABC Kipparissa, ajelevat ja temppuilevat.

Kesällä mopot vievät kaveriporukan kaiken vapaa-ajan. He sanovat tienaavansa omat rahansa kesätöissä. Joosa aloitti säästämisen jo kauan ennen mopokorttia.

”Seiskaluokalla tein töitä koko kesän mopon ostoa varten. Kasiluokalla säästin bensarahaa, varaosia ja vakuutuksia varten. Mopoharrastus on kaiken rahan arvoista.”  

Samu Haber soittaa ikkunalaudalla akustista kitaraa ja katsoo ulos.

YH0323 minunpaivani verkko paakuva 2400x1350

Samu Haber ei innostu aikaisten aamujen voittajatunnista, sillä yön maaginen hetki on paljon tärkeämpi

"Parasta on, kun saan herätä kotona omassa sängyssäni. En ole aamuihminen, mutta herään aina kello 8.40 ja pidän kiinni päivärytmistä. 

Aamurutiinini on hortoileva hammaspesu, peiliin moikkaus, kahvi, Hesari ja iso lasillinen vettä vitamiiniporeen kera. 

En syö aamulla mitään. Se on ollut aina tyylini, ja energiaa riittää silti."

8.40 Toistuvat aamurutiinit

"Harrastan liikuntaa terveys edellä, sillä haluan jaksaa työssäni. Kuntosalilla käyminen tai lenkkeily ei ole kuitenkaan koskaan innostanut minua. 

Viisi vuotta sitten löysin kamppailulajit __Tomi Björckin__ kautta, ja nyt käyn treeneissä kuutena päivänä viikossa. Taekwondo inspiroi myös mieltä, ja lajista olen saanut sekä hyviä ystäviä että uutta sisältöä elämääni. 

Joulukuussa tavoittelen mustaa vyötä, ja jonakin päivänä aion saavuttaa neljännen tason mustan vyön."

9.45 Taekwondoa ja mattopainia

"Treenien jälkeen on ensimmäisen aterian aika. En kokkaa itse, vaan tilaan ruokaa studiolle tai käyn Helsingin keskustan lounaspaikoissa. Syön mitä mieli tekee, mutta liian raskas lounas saa minut uniseksi. 

Sooloartistina teen edelleen studiolla musiikkia samojen ihmisten kanssa kuin Sunrise Avenuen aikaan. Suurin muutos on se, että saan olla enemmän kotona. 

On ollut huikeaa kokea elämäni ensimmäinen kotimainen festarikesä ja kiertää Euroopan sijasta suomalaisia paikkakuntia. Kesän suunnitelmat tosin muuttuivat osittain, kun polvestani repesi heinäkuun alussa kierukka Jiu-Jitsu treeneissä. Tunsin heti, että nyt meni jotain rikki. 

Polvi leikattiin heti seuraavana päivänä ja Ruisrockin päälavalla piti olla jo vajaan vuorokauden kuluttua. Sinä viikonloppuna oli kaksi festarikeikkaa, ja kivusta huolimatta pystyin esiintymään yllättävän hyvin. Välispiikit olivat varmasti välillä vähän sekavia!

Tuon viikonlopun jälkeen sairastuin rajuun influenssaan viideksi viikoksi, ja yksi festariviikonloppu peruuntui kuumeen takia. 

Elokuun puolivälissä olo alkaa olla taas normaali ja polvikin toipuu hyvää vauhtia. Koko heinäkuu meni käytännössä sängyn ja sohvan pohjalla koipi jäykkänä ja influenssassa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kesä jatkuu yhä ja moottoripyörälläkin uskaltaa taas ajaa. 

Polven kuntoutus kestää vielä muutaman viikon ennen kuin saan taas treenata kamppailulajeja kunnolla, mutta sehän maistuu vaan paremmalta pienen tauon jälkeen."


12.00–18.00 Liikkuva lounas ja sairastelua sohvan pohjalla

"Töiden jälkeen uin ja saunon. Valmentajani tutustutti minut avantouintiin, ja siitä on tullut minulle hyvänlaatuinen addiktio. Käyn meressä lähes päivittäin ympäri vuoden. 

Olen kuullut, että saunapaikassa ollaan huolestuneita, jos minua ei ole näkynyt muutamaan päivään. Kaveriporukkani saunaseurassa tavoitellaan kamppailulajeista tuttuja dan-arvoja eli vyöasteita avantouinnissa."  

19.00 Meren kautta saunaan

"Illalla pesen treenipuvun ja käyn läpi työhön liittyviä asioita. Syön jotain vatsaa täyttävää, kuten pastaa tai sushia. 

> Nautin yön kaihoisista hetkistä, ja venytän nukkumaanmenoa.

Puolen yön aikaan raitiovaunujen kolina loppuu, kaupungin syke hidastuu ja energia on rauhallista. Nautin yön kaihoisista, hiljaisista hetkistä ja venytän nukkumaanmenoa. 

Isojen konserttien alla nukun huonosti. Rutiiniksi muodostunut venyttely auttaa rentouttamaan kehoa ja nukahtamaan.

Olisi siistiä olla superihminen, joka käy 10 kilometrin lenkillä kello 5.30, mutta yön hetki on minulle tärkeämpi. Silloin olen salakavalasti luova. Minulla on flyygeli olohuoneessa, mutta vanhassa kivitalossa äänet eivät kuulu muihin asuntoihin – tai näin naapurit ovat minulle kertoneet."  


24.00 Kaupungin syke pysähtyy

__KAUPAN KAUTTA__

__Ostoskoriini päätyy__ ohuita ruispaloja ja paljon vihreää. Puolet ostoksista on vihannesosastolta. Pepsi Max on paheeni, jota tulee kannettua kotiin paljon.

__En käytä aikaa__ kaupassa kiertelyyn. Olen tehokas ja käyn tutussa kaupassa, jossa limen löytää katsomattakin. Mökille mennessä saatan hengailla ison Prisman makkarahyllyllä ihmettelemässä valikoimaa.

__Kun haluan hemmotella itseäni,__ ostan minttu-Puffetin. Kuorin sen kokonaan, annan sulaa hetken, nuolen reunat ja litistän herkun litteäksi keksiksi. Se on meditatiivinen hetki, johon keskityn, enkä hotki kuin koira.

__Hedelmäosastolla__ ostan banaaneja sekä kotiin että matkalle välipalaksi. Olen tarkka siitä, millaisia banaaneja valitsen.


__KUKA?__

__Samu Haber__, 47

Soolouraa tekevä laulaja-lauluntekijä.
Tuli tunnetuksi Sunrise Avenue -yhtyeen perustajana.
Asuu Helsingin kantakaupungissa puolisonsa ja lelumursun kanssa.

Nanson pääsuunnittelija Noora Niinikoski istumassa Nanson pääkonttorilla.

YH0323 suomi design verkko paakuva 2400x1350

Alusasut ja sukkahousut vaihtuivat farkkuihin ja pellavaan – näin Nanso on säilyttänyt asemansa suomalaisten suosikkina

Muodin maailmaan kuuluu muutos: trendejä ja muotimerkkejä tulee ja menee. Mutta yksi on ja pysyy.

Suomalaisten ikisuosikki löytyy Helsingin Sörnäisten teollisuusalueelta. Konttorin oven avaa __Noora Niinikoski__, Nanson pääsuunnittelija. Nanso puolestaan on yksi Suomen vanhimpia vaatebrändejä. Sen tarina alkoi hitusen yli sata vuotta sitten.

Nanson pääkonttori ja showroom sijaitsevat suuressa valoisassa teollisuustilassa, entisessä hattutehtaassa. Enää täällä ei tehtailla tuotteita, mutta ideoita uusista mallistoista ja tulevista bisneksistä kylläkin.

Nokialla sijainneesta ja vuonna 2016 suljetusta Nanson tehtaasta on tuotu tänne muistoksi valtava viherkasvi, joka kukoistaa keskellä konttoria. Se toimii ikään kuin tilanjakajana: viherkasvin toisella puolella esitellään Nanson seuraavan kauden uutuuksia ja toisella puolella ovat Nanson valmistamat Voguen syksyn sukkamallit.

Osa tilasta on avotoimistoa. Rekeillä vaatteet odottavat pääsyä verkkokaupan kuvauksiin.

Tiloja ja mallistoja esittelevä Noora Niinikoski on tehnyt komean uran suunnittelijana: hän on valmistunut maineikkaasta Central Saint Martinsin muotikoulusta Lontoosta ja toiminut Marimekon pääsuunnittelijana.

Kahdeksan viime vuotta Niinikoski on luotsannut Nanson suunnittelua. Ne ovat olleet hyviä vuosia: Nanson brändiä on kirkastettu ja tulosta kasvatettu.

”Meillä on valtavasti potentiaalia Suomessa. Olemme tutkitusti Suomen tunnetuin vaatebrändi”, Noora Niinikoski sanoo.

Omia kivijalkamyymälöitä on jo 25.

”Avaamme noin neljä myymälää vuodessa. Uusin liike avattiin Vaasaan.”
Nansolle tärkeitä ovat myös Sokokset ja Prismat, jotka myyvät merkkiä kaikkialla Suomessa. 

”Sokoksilla on laaja ja monipuolinen valikoima Nanson tuotteita. Sokoksissa tuotteemme ovat hienosti esillä. Myös Prismat tavoittavat valtavan määrän ihmisiä. Moni kohtaa niissä Nanson ja tutustuu tuotteisiimme.”


Nanso ja itsenäinen Suomi syntyivät lähes samaan aikaan. Tuolloin Suomessa aloitettiin myös ensi kertaa vaatteiden teollinen valmistus. 

”1920-luvulla Nansolla oltiin lähellä ihoa ja tehtiin intiimejä tuotteita, kuten alusasuja ja laamapaitoja”, Niinikoski kertoo.

Niinikosken mukaan Nanson timantinkova ydin on sama kuin sata vuotta sitten: tuotteiden tulee olla mukavia ja laadukkaita. Mutkattomia ja kohtuuhintaisia perusvaatteita valmistava yritys on joutunut keksimään itsensä moneen kertaan uudelleen, jotta pärjäisi kilpaillulla alalla.

”Olemme mukautuneet kuhunkin aikaan, ja sitä on edellyttänyt lainsäädäntökin.”

Esimerkiksi 1960-luvulla Suomesta poistettiin tuontitullit ja ulkomailta alettiin tuoda vaatteita.

”Silloin sukkahousujen valmistus muuttui kannattamattomaksi ja Nansolla keksittiin aloittaa trikootuotteiden valmistus. Samalla siirryttiin piilotetuista vaatekerroksista vapaa-ajan tuotteisiin.”

Noora Niinikosken aikana Nanson mallistot ovat muuttuneet radikaalisti. Trikoon lisäksi tuotteita valmistetaan esimerkiksi neuleesta, pellavasta ja viskoosista. Mallistoon on tullut takkeja ja monenlaisia housuja. Tikkitakit ja pellavavaatteet ovat olleet isoja hittejä, Niinikoski kertoo. Ensimmäiset Nanson farkutkin valmistettiin jo viisi vuotta sitten. 


Laamapaidoista pellavavaatteisiin

Mutta ei Nanson leipälajia eli trikootakaan ole unohdettu.

”Trikoo on palautettu kunniaan. Heti aloitettuani teimme esimerkiksi väljän, laatikkomaisen, yksivärisen T-paidan, jossa on pieni rintatasku. Sen nimi on Taskuteepaita ja se on myynyt todella hyvin. Se yllä voi mennä töihin tai mihin tahansa.”

Nanson kuviolliset trikootuotteet tunnetaan hyvin, mutta viime vuosien menestyneimmät tuotteet ovat olleet yksivärisiä. Niinikoski kertoo, että Nansolla nähdään paljon potentiaalia nimenomaan yksivärisissä, ajattomissa ja helposti yhdisteltävissä tuotteissa. Sellaiset tuotteet sopivat myös tähän aikaan, kun vastuullisuus on päivän sana.

”Vastuullista on se, että tuotetta käytetään paljon ja sillä on pitkä elinkaari. Nanson vaatteiden pitää olla helppohoitoisia ja hyvistä materiaaleista tehtyjä.”

Mutta trendit kuuluvat muotiin yhtä kiinteästi kuin lahkeet housuihin. Kuinka ajattomuus ja ajankohtaisuus yhdistetään?

”Tuomalla tuotteisiin esimerkiksi ajankohtainen väri tai mittasuhteet. Suunnittelijan pitää nähdä, mitä on nyt ilmassa”, Niinikoski sanoo.
Nansolla trendejä ei imaista pureksimatta, vaan ne muokataan omalle asiakaskunnalle sopiviksi.

”Otetaan esimerkiksi ylisuuret mittasuhteet. Olemme versioineet trendiä tavoilla, joista asiakkaamme pitävät.”


Trikoosta ei luovuta

Kirottu inflaatio! Edullisten vaatteiden aika tuntuu jääneen – ainakin toistaiseksi – taakse. Hinnat ovat kohonneet poikkeuksellisen nopeasti.

”Vaatetusteollisuus kasvaa koko ajan, ja neitseellisiä kuituja käytetään yhä enemmän. Mutta niitä ei valmistu samaa tahtia kuin kulutus kasvaa. Raaka-aineita ei ole loputtomasti. Se nostaa hintoja”, Niinikoski sanoo.

Hän näkee tilanteessa hyvääkin. Raaka-aineiden kierrätyksen tärkeys on vihdoin ymmärretty, Niinikoski iloitsee.

”Tulevaisuudessa vaatteita valmistetaan oletettavasti niin, että osa kuiduista on kierrätettyä, osa neitseellistä.”

> ”Vastuullista on se, että tuotetta käytetään paljon ja sillä on pitkä elinkaari.”

Ja vaatteet myydään yhä useammin uudelleen, Niinikoski arvelee. Hän kertoo, että Nanson  Uusi elämä -konseptissa vialliset tuotteet korjataan ja laitetaan uudelleen myyntiin. Lisäksi asiakkaille tarjotaan korjauspalvelua ja kierrätystä yhteistyökumppanin kanssa.

Unohdetaan hetkeksi ongelmat ja puhutaan lopuksi vaatteiden tuomasta ilosta. Mitkä ovat pääsuunnittelijan suosikkeja hänen itse suunnittelemistaan vaatteista?

”Tällä hetkellä tarvitsen vahvoja värejä. Vuorottelen raikkaan pinkin ja kirkkaan vihreän pellavapaidan välillä.”

Ja jalassaan Niinikoskella on tietenkin Nanson farkut.  


Kierrätys korostuu entisestään

__Nanso__

•	Nanso perustettiin vuonna 1921. Yritys alkoi värjäämöstä, jonka nimi oli Nokian Kutomo ja Wärjäys Oy.

•	Alkuaikoina Nanso valmisti pumpulisen pehmeitä ja joustavia alusvaatteita.

•	Nanso rakennutti vuonna 1949 Nokian ensimmäisen kerrostalon, Nansolinnan.

•	1950-luvulla nailonsukkien valmistuksesta tuli merkittävä bisnes. Parhaimmillaan Nanso valmisti kolme miljoonaa sukkaparia vuodessa.

•	1970-luvulla vienti Ruotsiin kasvoi, ja omaleimaisia yöpaitoja vietiin myös Saksaan ja Yhdysvaltoihin. 

•	Vuonna 2016 pääsuunnittelija Noora Niinikoski aloitti työt Nansolla ja mallistojen uudistus alkoi. Trikoon lisäksi Nansolle tuli uusia tuoteryhmiä, kuten neuleita ja takkeja.

•	Vuonna 2021 Nanson tulos oli pitkästä aikaa voitollinen.

Kaksi nuorta naista ottaa selfietä Heymon Lucky One -sviitin pilvenmuotoisten peilien edessä.

YH023 3upeinta verkko paakuva 2400x1350

Pinkkejä pilviverhoja, mahtavia maisemia – kurkkaa tästä hotellien kolme komeinta meitsiespottia

Jos matkustat katsomaan Eiffel-tornia, Times Squarea tai Pisan kaltevaa tornia, selfiehän sen edessä pitää ottaa. Kuten sanotaan: pics or it didn’t happen.

Selfie-kulttuuri on tullut jäädäkseen, eikä kuvia oteta enää pelkästään todisteeksi siitä, että tuli käytyä kivassa paikassa. Niitä otetaan myös muistoksi ainutlaatuisesta elämyksestä.

Kotimaassa päheimmät selfiet napataan hengästyttävien maisemien tai arpaonnen suosiessa pinkin pilviverhon edessä.  

Legendaarinen näköalavessa on ehdoton must-kohde pääkaupunkiseudulla vierailevan bucket-listalla. Solo Sokos Hotel Tornin 12. kerroksessa sijaitseva wc tarjoaa huikean panoraamamaiseman yli Helsingin.

Vessassa on vuosien varrella kuvattu elokuvakohtauksia, ja eräs Tornin kanta-asiakas hankki itselleen aikanaan jopa porttikiellon ryhdyttyään kaupungin kattojen yllä luvattomiin puuhiin.

Nykyisin kulmavessa palvelee myös Helsingin parhaana selfienottopaikkana, johon kannattaa vaikka jonottaa.

*Solo Sokos Hotel Torni, Yrjönkatu 26, Helsinki*

Ateljee Barin kulmavessa, Helsinki

Jos Espoon Keilaniemessä sijaitsevaan Heymo by Sokos Hotelsin Lucky You -sviittiin onnistuu pääsemään selfietä ottamaan, voidaan puhua melkein lottovoitosta.

Sviittihän on yleensä hotellin kallein huone ja myös sisustukseltaan jollain tavalla erityinen. Lucky You -sviittiin pätee jälkimmäinen: sisustus on todella uniikki, mutta sitä ei voi saada rahalla vaan ainoastaan arpaonnella. Uuden hotellin kahdeksannessa kerroksessa sijaitseva sviitti nimittäin arvotaan kaikkien hotellista huonevarauksen tehneiden kesken aina, kun se vapautuu edelliseltä voittajalta. Jos onni potkaisee, on selfie pilvikalusteiden edessä osuva todiste voitosta.

*Heymo 1 By Sokos Hotels, Miestentie 5, Espoo*

Heymon Lucky You, Espoo

Selfie-kohteiden ehdotonta aatelia on korona-aikana huippusuosioon noussut Koli.

Somefiideissä on viime vuosina näyttänyt siltä, että yksi jos toinenkin on hurauttanut Pohjois-Karjalaan poseeraamaan Kolin huipulle.

Astetta ylellisempi Koli-selfie syntyy huippujen tuntumassa Break Sokos Hotel Kolin ulkopaljuilla. Taustalle tallentuu silmänkantamattomiin jatkuva Pielinen ja avarana kaartuva taivas. Lasi kuplivaa käteen ja smile – siinä täydellisen meitsien ainekset!

*Break Sokos Hotel Koli, Ylä-Kolintie 39, Koli*

Break Sokos Hotel Kolin ulkopalju, Koli

Kaupan lipan alla sadetta pitävät vaaleanpunaiseen kesämekkoon sonnustautunut Teija Leimu, puoliso Ari Juurakko sekä Virpi Kurkioja, Katri Yrjölä ja Sirpa Alamettälä. Heitä yhdistää sukulaisuus ja mökkinaapuruus.

Kaupan lipan alla sadetta pitävät vaaleanpunaiseen kesämekkoon sonnustautunut Teija Leimu, puoliso Ari Juurakko sekä Virpi Kurkioja, Katri Yrjöjä ja Sirpa Alamettälä. Heitä yhdistää sukulaisuus ja mökkinaapuruus.

Teija Leimu, Ari Juurakko, Virpi Kurkioja, Katri Yrjölä, Sirpa Alamettälä

Pori Jazzien lähellä sijaitsee Sale, joka on heinäkuussa kuin onnellisten ihmisten kauppa: ”He tulevat kuin Naantalin auringot”

”He tulevat kuin Naantalin auringot, rempseästi piknik-mielellä. Iloinen mieli on tarttuvaa”, sanoo myymäläpäällikkö __Kirsti Kytömäki__.

Porissa eletään heinäkuun puolessa välissä vuoden vilkkainta kautta. Pori Jazzien aikaan kaupungin kävijämäärät moninkertaistuvat, hotellit ovat täynnä ja ravintoloissa käy kuhina.

Myös Kirjurinluodon vieressä sijaitsevassa Sale Vapaudenkatu Porissa asiakkaiden tunnelma on katossa. Festivaalipäivinä ostoksillä kävijät ovat tavallista kaupassakävijää nuorempia ja hyväntuulisempia. 

Kassalla joku hyräilee. Myymäläpäällikön nauru raikaa.


Kirsti Kytömäki on työskennellyt Sale Vapaudenkatu Porissa ja Sale Torissa noin kaksi vuotta. Hänen mukaansa festivaaliajat ovat työssä parasta.

”Tämä on ihan eri kaupunki, kun jazzit alkavat. Kaupunki herää horroksesta. Kaikki tuntuvat olevan hyvällä tuulella”, kertoo Kytömäki, joka työskentelee Sale Vapaudenkatun Porin ja Sale Torin myymäläpäällikkönä.

Pori Jazzien aikaan Sale Vapaudenkadun kävijämäärät kasvavat, mutta ostoksissa korostuvat pienemmät kertaostokset.

Kaupaksi käyvät erityisesti pienet ja nopeat syötävät, joita voi nauttia seisaallaan, kuten sipsit, makeiset, limut, jäätelöt ja kolmioleivät.

Myös alkoholihyllyn luona käy kuhina. Festarivieraat ostavat niitä pääosin kävelymatkaa varten.

”Joidenkin tuotteiden myynti melkein kymmenkertaistuu. Alkoholi on yksi niistä”, Kytömäki sanoo.



Vapaudenkadun Sale sijaitsee Pori Jazzien kannalta hyvällä paikalla, vain muutaman sadan metrin päässä pääsisäänkäynnistä. Paikka on muutenkin komea. 
Valkoinen, korkeuksiin kohoava rakennus on rakennettu vuonna 1938 ja on nykyään suojeltu.

Kaupan lipan alla sadetta pitävät vaaleanpunaiseen kesämekkoon sonnustautunut __Teija Leimu__, puoliso __Ari Juurakko__ sekä __Virpi Kurkioja__, __Katri Yrjölä__ ja __Sirpa Alamettälä__.

Heitä yhdistää sukulaisuus ja mökkinaapuruus.

> Myyjä oli tosi kiva. Hänellä oli niin hyvä meininki

Tunnelmaa ei tarvitse erikseen lämmitellä. Kaupan edustan täyttää nopeasti hyväntuulinen vitsailu.

”Lonkerot piti piilottaa äsken, kun poliisi ajoi ohi”, joku heittää.

Porukka kertoo suuntaavansa Salen luota puistoon, ehkä jopa festivaalialueelle saakka. Salesta he ostivat mukaansa sadeviittoja, lonkeroa ja suklaata.

”Myyjä oli tosi kiva. Hänellä oli niin hyvä meininki”, Teija Leimu kertoo.

Viisikkoa palvellut Kytömäki on palautteesta hyvillään ja toteaa, että pöhinä kaupalla on hyvä koko päivän.

”Iltaa kohden tunnelma vielä kohoaa”, hän vinkkaa.


Raikuva nauru paljastaa määränpään

S-ryhmän osuuskaupat ja yritykset työllistävät joka kesä nuoria kesätyöntekijöitä, ja tänä kesänä määrä on ennätyksellinen 17 000.

Lisäkäsille on tarvetta Pori Jazzien kaltaisten tapahtumien aikaan. Vapaudenkadun Salessa on tavallisesti neljä työntekijää. Nyt työntekijöitä on kahdeksan kappaletta. 

”Neljä on kesätyöläisiä. Kauppa on nuorille tärkeä elämän ensimmäinen työpaikka”, Kytömäki kertoo.

Ensimmäinen kesätyö jazzien aikaan tuo työhön kivan lisän.

Työ on sinänsä samaa, mutta tarkkaavaisuuteen on festivaalipäivinä tarvetta. 

”Alueella asuu paljon eläkeläisiä, jotka tekevät päivittäiset ostoksensa jazzien aikaan. Käytävien täytyy olla tyhjillään, että kaikki mahtuvat”, Kytömäki sanoo.


”Jääkaappi ei voi olla tyhjä – Elämä on arvaamaton”


Yksi käytävällä liikkuvista on __Katri Lepomäki__. Espoosta Poriin matkannut yrittäjä on pukeutunut kauniiseen kesämekkoon ja huokuu ympärilleen iloa.

Poriin hän saapui verestämään vanhoja jazzmuistojaan. Edellisestä kerrasta on aikaa 12 vuotta. Lastensa isän hän tapasi samoilla festivaaleilla 20 vuotta sitten.

> Kuka tietää, vaikka pitäisin festivaalietkot. Elämä on arvaamaton

Tällä kertaa Lepomäki viettää jazzit vip-alueella, eikä tarvitse alueelle festarieväitä. Ostoskorista pilkistävät kuitenkin juustot, pähkinät ja sipsit.

”Ne ovat vierasvaroja. Olen nimittäin maalta kotoisin, eikä jääkaappi voi olla tyhjä. Kuka tietää, vaikka pitäisin festivaalietkot. Elämä on arvaamaton”, Lepomäki sanoo ja nauraa.

Muita festarikävijöitä hän opastaa satsaamaan etenkin kivennäisveteen, sillä veden juominen unohtuu festivaaleilla liian usein.

”Pähkinäpussikin on hyvä olla mukana. Tärkeintä on asenne, sitä ei voi ostaa.”


Festivaalien kyljessä sijaitseva Sale on jazzvieraiden klassikko, mutta festivaalialueella asiakkaita palvelee myös Satakunnan Osuuskaupan Oma Kauppa.

Ulkopuolessa on juhlateltan näköä, mutta sisäpuolelta kauppa pursuaa kaikkea kesävieraille tarpeellista. Kassojen lähellä joku kokeilee massiivisia kuulosuojaimia, toisaalla huovat muistuttavat asiakkaita viilenevän illan tarpeista.


Yksi ostos on ylitse muiden. 

Kun __Erja Lyytinen__ aloittelee soittoaan, Oma Kaupassa asiakkailla tulee kiire pukea ylleen vasta ostettuja sadeviittoja.

Näin tekee myös oululainen aviopari __Esko__ ja __Maria Olkoniemi__.

”Kohta suuntaamme festivaalialueelle. Olemme kesälomareissulla ja tulimme katsomaan Tom Jonesia ja Pepe Willbergiä”, kertoo Esko Olkoniemi.

Pariskunta aikoo tullaa alueelle uudestaan seuraavana päivänä. 

Silloin eväiksi saattaa valikoitua jokin kaupan kätevistä pikkupurtavista.


# Festivaalialueen sisällä on kauppa: näitä asioita sieltä ostetaan

”Kaikki kysyvät, miksei tällaista ole joka paikassa”, kertoo ryhmäpäällikkö__ __Merja Perttula-Vuori__.

Pori Jazzeilla toimiva Oma Kauppa on festivaalikävijöiden suosikki, joka on toiminut alueella vuodesta 2014 lähtien. 

Festivaalikansan ostoskasseihin kertyy eniten limuja ja vettä sekä pientä naposteltavaa, mutta myös yllättävämpiä tuotteita.

”Keräämme ylös asiakkaiden toiveita seuraavaa vuotta varten. Niissä on kaikenlaista aina vauvojen tuteista hammasharjoihin asti. Selkeästi aina ei mennäkään kotiin yöksi”, Perttula-Vuori kertoo.

Kun kesäilta viilenee, kaupasta saa myös tarpeellisia huopia ja nilkkasukkia paljasta ihoa lämmittämään. Perttula-Vuoren hauskin festivaalimuisto liittyy kuitenkin aurinkolaseihin.

”Yhtenä kesänä aurinko yllätti, ja meillä oli myynnissä aurinkolasimalli, joka ei ollut aivan sen vuoden mukainen. Näky oli huvittava. Siitä tuli eräänlainen festivaalihitti.”


Yleisurheilijat Saga Vanninen ja Vilma Itälinna Tampereen Ratinan stadionilla. Saga kantaa Vilmaa reppuselässä.

Saga Vanninen ja Vilma Itälinna

Saga Vanninen on yleisurheilun suurlupaus, joka saa energiaa sopivasta piikittelystä – Nuorten EM-kisoissa hän tavoittelee mestaruutta

Vilma vakavoituu hetkeksi. Hänen päivittäinen treenikaverinsa ja hyvä ystävänsä on omassa ikäluokassaan maailman kärkeä. On ollut hetkiä, jolloin Sagan menestys on tuntunut vaikealta, mutta Vilma on ymmärtänyt, millainen etuoikeus on treenata huippuyksilön kanssa. Se on kasvattanut myös hänen omaa motivaatiotaan ihan uudelle tasolle.  

”On se Saga vaan aikamoinen.” 

Onhan se. 

Saga Vannisesta odotetaan uutta kiintotähteä yleisurheilun huipulle. Hänestä kirjoitetuissa jutuissa puhutaan muun muassa superlupauksesta, poikkeuksellisesta kyvystä ja kaikkien aikojen lahjakkuudesta. Eikä syyttä. Toukokuussa Vanninen lunasti odotuksia ja nousi uudella ennätyksellään kotimaan kaikkien aikojen tilastoissa toiseksi.

Seuraava tulikoe ovat heinäkuun 13.-16. päivä Espoossa pidettävät alle 23-vuotiaiden yleisurheilun EM-kilpailut. Siellä Saga tavoittelee mestaruutta.
Kaksi vuotta sitten hän voitti alle 20-vuotiaiden sarjassa sekä EM- että MM-kultaa. 
Myöhemmin tänä kesänä vuorossa ovat myös aikuisten MM-kisat Budapestissa, mutta Saga pitää nuorten kisoja kauden päätavoitteenaan.

Vilmalle nuorten EM-kisat ovat ensimmäinen arvokisakokemus.


Treenikaverina superlahjakas maailmanmestari

7-ottelu on laji, jossa urheilijoiden on pystyttävä pitämään kisavire yllä kahden peräkkäisen kilpailupäivän ajan. 100 metrin aitajuoksussa, korkeushypyssä, kuulantyönnössä, 200 metrin juoksussa, pituushypyssä, keihäänheitossa ja 800 metrin juoksussa. Vilma kuvailee ottelua flow-lajiksi, jossa onnistuminen ruokkii onnistumista ja päivänvastoin. Ensimmäisen päivän ensimmäiset suoritukset kertovat paljon siitä, miten kisa tulee sujumaan. 

”Jos mokaa, on vaikeaa kasata itsensä”, Saga sanoo.

Yksittäisissä lajeissa kilpaileville kisoja on tarjolla runsaasti läpi kauden, mutta ottelijalle parhaan tuloksen tekemiseen on vain 3-4 mahdollisuutta kesäkaudessa. Saga ja Vilma selittävät miksi.

”Fyysisesti voisi tehdä useammankin ottelun, mutta henkisen puolen lataus ja siitä palautuminen on ihan omanlaisensa. Liikaa ei pidä tehdä, vaan suunnitella tarkkaan mihin kisoihin panostaa. Ottelemaan ei voi vain mennä.”

Hyvin kulkeneen kisan jälkeen henkinen palautuminen on jopa vaikeampaa kuin pettymyksen jälkeen.

”Tulee sellainen tyhjyys, jossa kaikki lataus katoaa. Pettymyksestä jää nälkää ja yrittämisen halua, kun on pakko päästä heti treenaamaan. Hyvän ottelun jälkeen itsensä kerääminen on pitempi prosessi", Saga ja Vilma kertovat jälleen kuin yhdestä suusta.


Pettymys kasvattaa treeni-intoa, onnistumisen jälkeen tulee tyhjyys

On aika aloittaa päivän treenit. 

Tampereella Ratinan stadionilla tihuttaa vettä ja lämpötila on hieman alle 15 astetta. Ystävät hauskuuttavat toisiaan vetämällä treenitakin hupun korvien taakse ja ilmeilemällä.

Harmaan taivaan alla tunnelmaa nostattaa tarkkaan valikoitu treenimusiikki. Molempien treenilistan kärjessä on räppäri Gettomasa.


Kohti EM-starttia

Vannisen ja Itälinnan treenejä on valvomassa Varalan valmennuskeskuksen valmentaja __Tiia Hautala__, entinen 7-ottelija hänkin. Hautala seuraa sadetutkasta sään kehittymistä, sillä kylmässä sateessa treenaaminen nostaa urheilijoiden loukkaantumisriskiä. Saga ja Vilma ovat osallistumassa seuraavana päivänä Jyväskylässä pituuskilpailuun, joten tänään ohjelmassa on vain kevyt, kehoa avaava ja kisaan valmistava treeni. Hautala tekee päätökseen jäädä Ratinaan.

”Sateessakin pitää oppia urheilemaan”, Hautala sanoo.

Jyväskylän GP:ssä Saga hyppää hopealle.

Seuraavan 7-ottelun hän aloittaa 13. heinäkuuta nuorten EM-kisoissa. Yhdessä parhaan ystävänsä Vilman kanssa Saga asettuu lähtötelineisiin 100 metrin aitajuoksussa, joka on ottelun ensimmäinen laji. Siihen asti Ratinassa treenataan ja piikitellään kaverille tsemppaavasti.


__Alle 23-vuotiaiden yleisurheilun EM-kilpailut Espoossa 13.-16.7.2023__

Kilpailut käydään Espoon Leppävaaran uudistetulla stadionilla. Kilpailutapahtumat alkavat jo keskiviikkona 12.7. pidettävillä 20 kilometrin maantiekävelyillä.

EM-kilpailuun osallistuu yhteensä yli tuhat urheilijaa liki kaikista Euroopan maista. Mukana ovat Euroopan alle 23-vuotiaiden sarjan parhaat urheilijat.

Suomen joukkueessa on mukana alle 20-vuotiaiden EM- ja MM-kisoissa ja osin jo 22-vuotiaiden EM-kisoissa menestyneitä urheilijoita. Jokaiselle kilpailupäivälle on realistista odottaa suomalaismenestystä.

Sokos Hotellit ja Radisson Blu -hotellit ovat nuorten EM-kilpailuiden pääyhteistyökumppani.

Joukkueiden majoitushotellit ovat Espoossa Original Sokos Hotel Tapiola Garden, Heymo 1 by Sokos Hotels ja Radisson Blu Hotel, Espoo sekä Helsingin puolella Radisson Blu Seaside Hotel ja Original Sokos Hotel Presidentti.


Break Sokos Hotel Koli Kylän standard-huone

Break Sokos Hotel Koli Kylä

Suomen upeimmalla paikalla sijaitsee uusi hotelli, jonka seinältä löytyy ruotsinlaivaltakin tuttu ratkaisu

”Pielisjärven rannalla ovat niin sanotut Kolin vuoret, ja Karjalan luonto nousee niissä huippuunsa.”  

Näin sanailee __Juhani Aho__ teoksessaan Käynti Kolilla vuonna 1892. 

Julkaisusta on aikaa, mutta teksti ei ole vanhentunut päivääkään. Jokaisen suomalaisen tulisi nähdä Kolin huiput edes kerran elämässään. 


S-ryhmällä on Kolilla kaksi hotellia, joista toinen avasi ovensa juhannuksena. Yhteishyvä tutustui Break Sokos Hotel Koli Kylään avajaisviikolla. 

Kun auto kaartaa Kolin kylälle, uutta punapintaista rakennusta ei voi olla huomaamatta. Nelikerroksinen hotellirakennus ammentaa piirteitä kansallisromantiikasta. 

Break Sokos Hotel Koli Kylä hyödyntää modernia teknologiaa. Sähkö hotelliin tulee osittain aurinkopaneeleista, joita makaa pihalla kokonainen joukko. Parkkipaikalla on latauspistokkeita sähköautoja varten. 

Hotellin aulassa vastaani kävelee nuori pariskunta retkeilytamineissaan. Useammalla asiakkaalla on mukanaan koira. Pentumaisesti haukahteleva beagle näyttää kaipaavan kauempana olevaa emäntäänsä. Toinen karvaturri vaikuttaa siltä, että se on viettänyt koko päivän kansallispuistossa. 

Hotellinjohtaja __Pasi Ripatti__ kertoo, että kyseessä on koiraystävällinen hotelli, mutta lemmikeille on varattu tilat hyvän välimatkan päästä allergiahuoneista. 

”Erityisesti hotelli on suunniteltu lapsiperheitä ja aktiivimatkailijoita ajatellen”, Ripatti kertoo. 

Tämän huomaa heti aulassa, sillä vastaanoton vieressä on pieni kiipeilyseinä, jossa perheen pienimmät voivat testailla rannevoimiaan. Leikkimökki nököttää tyhjillään, mutta sinne on helppo kuvitella leikit siksi aikaa, kun vanhempi hoitaa tiskillä sisäänkirjautumisen. 


Lapsille kiipeilyseinä ja leikkimökki

Nousen hissillä omaan huoneeseeni kolmanteen kerrokseen.  

Ennen huoneeseen astumista ihastelen näkymää ääneen. Seinillä on reippaasti vaaleaa puupintaa ja tapettia, joka muistuttaa Juhani Ahon kirjoitusta Kolin vehreistä vaaroista. Niitä kirjailija kuvailee kuin eläviksi vaatteiksi, jotka muuttelevat muotoaan auringon säteiden ja varjojen mukaan. 

> Kyseessä on niin sanottu laivasänky. 

Sisällä huoneessa otan kengät pois. Tunnen paljaiden varpaiden alla tekstiilipinnan, joka on yllättävän jämäkkä. Kyseessä on punottu vinyylimatto, jonka rakennuksen sisustusarkkitehtuurista vastannut Arco architecture company valitsi huoneeseen esteettisistä ja käytännön syistä. 

”Tavallinen laminaatti on liian äänekäs, sillä hotellihuoneessa kävellään jopa laskettelumonoilla. Vinyylimatto on helppo puhdistaa”, hotellinjohtaja Ripatti kertoo. 

Ilahdun myös eteiseen sijoitetusta kuivauskaapista, josta on varmasti apua talvisilla laskettelureissuilla.   


Hotellihuoneessa on näppärä seinäsänky 

Break Sokos Hotel Koli Kylän kaikki huoneet ovat kolmen tai neljän hengen standard-huoneita. Isollekin porukalle on tilaa, sillä osan huoneista voi yhdistää.  

Todellinen yllätys löytyy hotellihuoneen seinältä. 

Parisängyn yläpuolelle on sijoitettu sänky, joka muistuttaa ruotsinlaivoilta tuttua vuodetta. 

”Kyseessä on niin sanottu laivasänky. Vieressä on kaappisänky, joka käännetään lattialle. Näitä on muutamissa hotelleissa Suomessa”, Ripatti kertoo. 

Vuode avautuu kätevästi, kun veivaan sen auki ikkunanavaajaa muistuttavalla kammella.  

Petejä vastapäätä sijaitsevat puolapuut, jotka vievät ajatukset alakoulun liikuntatunneille. Samanlaisissa roikuimme pikkulapsina. 

Puolapuissa on tilanteen mukaan lupa antautua leikkiin tai työntekoon. Niihin voi nimittäin kiinnittää puutason, johon saa läppärin etätöitä varten. Toisin kuin vanhemmissa hotelleissa, täällä pistorasioita ja USB-latauspisteitä on runsaasti. 


Kolin matkailun historia ulottuu 1800-luvulle, kansallisromanttiseen karelianismin aikaan. 

Viimekertainen matkailubuumi sijoittui Kolilla koronapandemian aikaan vuonna 2020, kun suomalaiset innostuivat joukolla kotimaanmatkailusta. Seuraavana vuonna Koli valittiin Vuoden kotimaiseksi matkakohteeksi. Tänä vuonna Koli palkittiin Pohjoismaiden parhaana matkakohteena. *

Break Sokos Hotel Koli Kylä vastaa Kolilla majoituspaikkojen puutteeseen. Viime vuosina Sokos-hotellin henkilökunta on joutunut vastaamaan etenkin ryhmämatkalaisten majoituspyyntöihin kieltävästi. 

> Sitä kehiteltiin niin pitkään, että jälkiruoasta tuli täydellinen. 

Nyt S-ryhmällä on Kolilla 130 huonetta lisää. Break Sokos Hotel Koli Kylään ketju palkkasi 50 työntekijää.  

Jotakin ihanan kansainvälistä on siinä, että ensimmäisenä iltana räiskäleeni paistaa Filippiineiltä tullut kokki.  

”Suurin osa työntekijöistä on edelleen suomalaisia ja suomenkielisiä, mutta olemme saaneet työvoimaa Thaimaasta ja Filippiineiltä kansainvälisyysprojektimme avulla”, Ripatti kertoo. 

Ravintolatoimen päällikkö __Sanna Summala__ on työskennellyt Kolilla pitkään. Hän tekee töitä sekä Kolin huipulla sijaitsevassa Break Sokos Hotel Kolissa että uudessa Break Sokos Hotel Koli Kylässä. 

Uuden hotellin illallisravintola on nimeltään Ravintola Tervaskanto. Sinne Summala ideoi tarjoiltavat yhdessä hotellinjohtaja Ripatin ja keittiötoimen päällikön __Jari Heikkisen __kanssa.  

Tarjolla on maistuvia lohturuokia eli pitsaa, pastaa ja burgereita, mutta myös kevyempiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten kalaa. Aktiiviliikkujatkin on huomioitu. 

"He tarvitsevat hiilihydraatteja. Leipää ja perunaa ei ole unohdettu”, Summala sanoo. 

Tavanomaiseksi ruokalistaa ei voi silti kutsua. Summala kertoo, että kastikkeissa on sopivasti twistiä. Hän kehuu etenkin burgereiden pekonihilloa, joka maustaa hampurilaiset taivaallisiksi. Kastikkeissakin on omat jujunsa. Salaisia reseptejä ei ulkopuolisille paljasteta. 

Valitsen listalta Pieliseltä kalastettua kuhaa, joka maistuu ihanalta paahdettujen perunoiden kera. 

Löydän menusta myös Puruveden muikkuja, burgerijauhelihaa Polvijärvellä sijaitsevalta Haukiniemen tilalta ja leikkeitä, jotka henkilökunta käsittelee ravintolan lihaprässissä. 

Jälkiruoaksi tarjoiltu mustikkakukko vaniljajäätelön kera on suorastaan taivaallisen hyvää. Herkku jakoi ensin henkilökunnan mielipiteet, kunnes oikea resepti löytyi. 

”Sitä kehiteltiin niin pitkään, että jälkiruoasta tuli täydellinen. Salaisuus on riittävässä määrässä mustikkaa,” Summala sanoo. 


Tervaskanto-ravintolassa paikallisia makuja

Ruoka on Kolin matkan yksi kohokohdista, mutta pääosaa näyttelee tietenkin luonto. 

Paras tapa ihailla vaihtelevia maisemia on kulkea ylös maisemahissillä. Sen lähtöpaikka on Ukko-Kolin rinteiden ala-asemalla, Rinnetuvan vieressä. Matka ylös kestää kahdeksan minuuttia. 

Tummanvihreät lehtipuut todistavat, että kesä on jo puolivälissä. 

Ennen hissiin istuutumista juttelen muutaman sanan työntekijän kanssa. Hän opastaa, että vaikeuksilta välttyy, kun kulkuvälineeseen istuutuu kuin tavalliseen tuoliin, polvet kunnolla koukistettuina. 

Matkalla ylös mietin Juhani Ahoa. Hän kuvaa Kolin vaaramaisemaa kuin kamelin seläksi. Kumpuilevaa maasto täällä onkin. Kansallismaiseman kuuluisimmat huiput ovat Ukko-Koli, Paha-Koli ja Akka-Koli. 

Maisemahissiltä kävelymatka Ukko-Kolin päälle kestää alle kymmenen minuuttia. 

Kun vihdoin pääsen istuutumaan valkoisen kalliopinnan päälle, Pielisen tyyntä pintaa tuijottamaan, totean itsekseni, että kyseessä on epäilemättä Suomen upein maisema. 


Suurin nähtävyys on luonto 

Kolin huiput on parasta kokea paikan päällä, mutta jos kiipeäminen ylös ei onnistu, voi vaaroja ihailla myös hotellista käsin. 

Break Sokos Hotel Koli Kylän ullakkokerroksessa sijaitsee sauna, jonka voi vuokrata käyttöönsä kolmeksi tunniksi. Sen terassilta aukeaa vaaramaisema kumpaankin suuntaan. 

On juhlallista miettiä, että samoja maisemia ovat ihailleet kautta aikain suuret taiteilijat aina Sibeliuksesta Juhani Ahoon ja __Kurt Vonnegutiin__. 

”Tarinan mukaan Kurt Vonnegut halusi ehdottomasti tulla käymään Kolilla. Hän istui täällä kannon nokassa syöden jäisiä mustikoita ja ihmetteli, voiko tällaista paikkaa olla olemassakaan”, Ripatti sanoo. 



* Vuonna 2021 valinnan Vuoden kotimaiseksi matkakohteeksi tekivät Suomen Matkailualan liitto, Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys sekä matkailuun erikoistunut markkinatutkimusyhtiö TAK Research. Tänä vuonna Koli palkittiin Scandinavian Outdoor Awards -tunnustuksella. 


Tällainen on Break Sokos Hotel Koli Kylä:

- Break Sokos Hotel Koli Kylä sijaitsee keskellä Kolin kylää. Luontoreiteille on hotellilta vain sadan metrin matka. Kolin huipulle on hotellilta matkaa vaativaa retkeilyreittiä pitkin kolme kilometriä, autolla viisi kilometriä. Huipulle voi kulkea myös maisemahissillä. Matka kestää kahdeksan minuuttia. Lähtöpaikka sijaitsee Rinnetuvan vieressä, Ukko-Kolin rinteiden ala-asemalla. 
- Hotellissa on neljä kerrosta, 130 huonetta ja kaksi ravintolaa. Puronmutka Cafe & Bar sijaitsee hotellin aulassa, Ravintola Tervaskanto sen vieressä.
- Autopaikkoja on 130, sähköautojen latauspaikkoja kymmenen. Hotellilla on oma aurinkovoimala ja aluelämpökeskus. Kylähotellille haetaan sekä Green Key- että Sustainable Travel Finland -tunnukset. 
- Hotellin asiakassauna ja tilaussaunat sijaitsevat ullakolla. Tilaussaunassa on poreallas, oleskelutilat ja maisemaparveke. 
- Rakennuksessa on kolme liiketilaa: aktiviteettitoimisto Polar Adventures, Hieronta koli-koli ja Helsinki Distilling Companyn Kolin Tislaamo.


Keikenin lumoava teos Ángel Yōkai Atā Vallisaaressa.

2400x1350

”Taide tuo meille lohtua ja toivoa" –  lue tästä asiantuntijan taidevinkit Helsinki Biennaaliin

Ilmastonmuutos, luontokato, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Elämme aikaa, jossa moni tavallinen kansalainen joutuu pohtimaan valtavan isoja asioita – ja ne aiheuttavat monelle huolta. Miten käsitellä ja ymmärtää maailmassa tapahtuvia myllerryksiä?

Yksi apuväline on taide, sanoo HAM Helsingin taidemuseosäätiön johtaja __Arja Miller__.

”Taiteen kautta voi löytää uusia näkökulmia haasteellisiin asioihin ja kriiseihin. Taide tarjoaa meille lohtua ja toivoa”, Miller sanoo.

HAMin johtajana hän vastaa myös tänä kesänä toista kertaa järjestettävästä kansainvälisestä kuvataidetapahtumasta Helsinki Biennaalista.

Miller kertoo, että Biennaaliin on valittu teoksia, jotka puhuttelevat muitakin kuin vain taidetta ja sen historiaa tuntevia. Biennaalin taide kuuluu jokaiselle suomalaiselle, hän sanoo.

”Kaikki taiteilijat toivovat, että mahdollisimman moni kokisi heidän teoksensa ja saisi siitä elämyksiä. Taidemuseona me olemme tietenkin taiteilijoiden asialla.”

Helsinki Biennaalin nykytaideteoksia pääsee tänä vuonna ihastelemaan Vallisaaren lisäksi Tennispalatsin HAM-museossa, keskustakirjasto Oodissa, Lyypekinlaiturilla Kauppatorilla ja kevyen liikenteen väylä Baanalla. Digitaalisiin teoksiin voi tutustua Biennaalin verkkosivustolla.

Suurin osa teoksista löytyy Vallisaaresta, joka on Millerille tuttu ja mieluisa paikka. Saareen asetetut teokset ovat vuoropuhelussa saaren ainutlaatuisen luonnon kanssa. Miller suosittelee tekemään kohteeseen päiväretken ja istahtamaan teosten tutkimisen lomassa vaikkapa piknikille.

”Vallisaari oli pitkään eristyksissä, koska se oli sotilaskohde. Siellä on paljon kiinnostavaa historiaa, koskemattomia lehtoja, tsaarin vierailua varten 1800-luvulla rakennettu lehmuskuja ja kasvillisuutta, jota ei juuri muualla näe.”

Miller vinkkaa, että Vallisaareen kannattaa ottaa mukaan hyvät jalkineet ja juomapullo. Vallisaari ei ole täysin esteetön.

”Siksi olemme halunneet tuoda teoksia myös muualle. Lyypekinlaiturilta lähtee lautta Vallisaareen, ja sieltä löytyy eteläafrikkalaisen __Dineo Seshee Bopapen__ puhutteleva *Muistan äitejä* -niminen teos. Se vie hetkessä ajatukset pois kaupungin hälinästä.”

Taidetta ympäri kaupunkia 

Museokäynnin on tutkitusti todistettu edistävän hyvinvointia – ja vaikutus on havaittavissa vielä kuukauden kuluttua käynnistä. Miller sanoo ihmisten tarvitsevan kipinöitä mielikuvitukselle sekä paikkoja, joissa uusia elämyksiä ja virikkeitä voi kokea vapaasti.

Hän kannustaa ihmisiä käyttämään museoita itselleen sopivalla tavalla.

”Yhdelle museo on omaa aikaa ja irtiotto hektisestä arjesta, paikka nollata ajatuksia. Toiselle se voi olla paikka kohdata ystäviä ja keskustella yhteisestä taidekokemuksesta”, Miller sanoo.

Hän kuvaa hyvää taideteosta sipuliksi: kuka tahansa voi nähdä teoksen, mutta jokainen saa tulkita sitä omalla tavallaan.

”Taide on vapaa valtakunta, joten jokainen voi ottaa sipulista valitsemansa kerrokset. Ytimeen menevät ne, jotka haluavat, ja kaikkihan eivät edes tykkää sipulista”, Miller toteaa.

> ”Lapsilla ei ole oletuksia siitä, mitä teoksista pitäisi muka ymmärtää.”

Miller kehottaa ihmisiä ottamaan myös lapset mukaan katsomaan taidetta. Niin Millerkin teki silloin, kun hänen lapsensa olivat pieniä.

”Lapsilta tulee usein parhaat tulkinnat taideteoksista. Heillä ei ole estoja eikä oletuksia siitä, mitä teoksista pitäisi muka ymmärtää. He ajattelevat outside the box – ihan niin kuin taiteilijat.”

”Lapsilla ei ole oletuksia siitä, mitä teoksista pitäisi muka ymmärtää.”

Lapset mukaan Biennaaliin

### 1. Diana Policarpo: Ciguatera, HAM Helsingin taidemuseo, Tennispalatsi

”Policarpon teos kertoo Pohjois-Atlantilla sijaitsevista Selvagenssaarista. Taiteilija tuo saariryhmän Tennispalatsiin: salissa on valtavia kallioröykkiöitä, ja videoteokset kertovat mystisen saariryhmän elämästä. 
Vaikuttava teos ottaa Tennispalatsin korkean kaarihallitilan hienosti haltuun.”

Arja Millerin kolme vinkkiä Helsinki Biennaaliin

### 2. Asunción Molinos Gordo: ¡Cuánto río allá arriba!, Vallisaari

”Espanjalaistaiteilija on tuonut ruutikellariin huikean teoksen, jossa on asetettu savesta tehtyjä vesiruukkuja päällekkäin ikään kuin torneiksi. Kyseessä on kaunis installaatio, joka ottaa kantaa veden tasapuoliseen jakautumiseen. Lisäksi teoksessa on myös feministinen teema: jos katsoo tarkkaan, huomaa ruukuissa olevan naisen nautintoon liittyviä kuvia.”

### 3. Alma Heikkilä: Sopeutua yhdessä, Vallisaari

”Heikkilän teos on Vallisaaressa keskellä metsää. Se on pieni paviljonki, jonka sisällä oleva kipsiveistos muuttaa väriään näyttelyn kuluessa, kun kasvipigmentti värjää sadeveden, joka taas värjää vähitellen veistoksen. Kasvipigmentti on valmistettu Vallisaaressa ja muualla Helsingissä kasvavista kasveista. Teos elää ja hengittää metsän mukana.” 

__S-ryhmä tarjoaa ilmaisen Biennaali-elämyksen__

• S-ryhmä on Helsinki Biennaalin toinen pääyhteistyökumppani.

• S-ryhmä tarjoaa 25. elokuuta ilmaisen lauttakyydin Helsinki Biennaaliin Vallisaaressa.

• Lue lisää ja varaa ilmainen lauttakyytisi 18.8. alkaen osoitteesta [s-kanava.fi/vip](https://www.s-kanava.fi/vip). Lippuja on rajattu määrä.

• Aukioloajat ja lisätiedot: [www.helsinkibiennaali.fi](https://helsinkibiennaali.fi/)


Kuvassa Yhteishyvän päätoimittaja Sanna Suokko.

Sanna Suokko kuva Outi Törmälä vaaka1

Tuotteen kallis hinta ei ole tae vastuullisesta tuotannosta

Siitä on piirun verran yli 20 vuotta, kun kanadalaisen journalistin __Naomi Kleinin__ *No Logo* -niminen kirja ilmestyi. Se oli kriittinen analyysi globaalien suuryritysten toiminnan vaikutuksista yhteiskuntaan, työhön ja kulttuuriin. Se paljasti kansainvälisen kilpailun temmellyskentän ja vei lukijan Aasian halpatuotantoalueille, joilla ihmishenki on halvempi kuin pari lenkkitossuja. Teos oli havahduttava ja silmiä avaava.

Viime vuosina kiinalainen pikamuotijätti *Shein* on noussut useasti otsikoihin, minkä seurauksena on jälleen voimakkaasti kyseenalaistettu muodin vastuullisuus ja tapa, jolla kuluttajien ostointoa ylläpidetään.

Kuluttajalle vaatteiden hinta on halpa, mutta todellisen hinnan maksavat toisella puolella maapalloa hikipajoissa työskentelevät ihmiset. He ovat usein alipalkattuja, ja työolot ovat edelleen monilta osin huonot. Tämä mielikuva on vain yksi totuus, joskin räikeä sellainen. Moni yritys tekee ja on tehnyt jo pitkään vaikuttavaa vastuullisuustyötä, joka on kehittänyt vaateteollisuutta eri puolilla maailmaa. 

Myös S-ryhmä selvitti keväällä, millaiset työolot vallitsevat kahdella sen käyttämällä bangladeshilaisella tehtaalla, joissa ommellaan osa Prismoissa myytävistä vaatteista. Tämän lehden teemajutussa kerromme selvityksestä ja ihmisistä ostamiemme Prisma-vaatteiden takana.

Moni haluaisi kuluttaa vastuullisesti, mutta tekee silti ostopäätöksen hinta edellä. Made in Bangladesh -lappu paidan saumassa kirvelee ehkä omaatuntoa, vaikka sen ei välttämättä tarvitsisi. Kokonaisuus ei ole mustavalkoinen: ilman työtä vaatetehtaassa bangladeshilainen ompelija ei pystyisi elättämään itseään, eikä lapsiaan. 

Tuotteen kallis hinta ei myöskään aina kerro erityisen vastuullisesta tuotannosta. Siksi asioista kannattaa opetella ottamaan selvää itse: tunnustelemalla materiaalia, tutkimalla saumoja ja huomioimalla mahdolliset sertifikaatit. Ennen kaikkea on tärkeää miettiä, onko tämä se vaate, jonka todella tarvitsen. 

Entä miten tästä eteenpäin? Vastuullisuuden kehittäminen on aiheena myös Ässästudion Bangladesh-illassa elokuun 30. päivä. Tuolloin kuullaan, mihin asioihin voimme isona kaupparyhmänä vaikuttaa ja miten aiomme tarttua tärkeimpiin kehityskohteisiin. Mukana on S-ryhmän edustajien lisäksi ulkopuolisia vaikuttajia. Keskustelua voi seurata S-ryhmän YouTube-kanavalla. 

__Sanna Suokko__ on Yhteishyvän päätoimittaja, jonka mielestä hyvä nyrkkisääntö vaatekaupoille on ”Osta vähemmän, valitse hyvin ja huolla taiten”. 

Lue elokuun Yhteishyvä-lehden Bangladesh-aiheiset jutut

Lue lehden juttuja digissä

Kuvassa mies vaatetehtaassa isojen lankakerien keskellä.

S-ryhmän kumppanitehtaissa työolot keskimääräistä paremmat  

Kun vaikkapa t-paidan tuotelapussa lukee Made in Bangladesh, moni miettii, missä oloissa tuote on valmistettu.

Myös S-ryhmä hankkii osan myymistään vaatteista Bangladeshista. Keväällä 2023 S-ryhmä selvitti yhdessä Pelastakaa lapset ry:n ja Work Aheadin kanssa kahden bangladeshilaisen vaatetehtaan työoloja. Kyselyyn vastasi 1 754 
S-ryhmän kumppanitehtaan työntekijää.

S-ryhmän vastuullisuusjohtajan __Nina Elomaan__ mukaan selvityksen pohjalla on vuonna 2018 luotu Radikaali läpinäkyvyys -konsepti.

”Ideana on kertoa avoimesti hankintaketjuissa olevista sosiaalisen vastuun haasteista, tuoda ne läpinäkyvästi esille ja keskustella sidosryhmien kanssa.”

Selvityksen mukaan Bangladeshin vaateteollisuudessa on yhä ongelmia, mutta S-ryhmän kumppanitehtaissa työntekijöiden olot ovat paremmat kuin alalla keskimäärin. 

Tutkituissa tehtaissa suurin osa työntekijöistä on pääosin tyytyväisiä työoloihinsa. Työpäivät ovat useimmiten kahdeksantuntisia, ja työnantaja maksaa palkan ajoissa ja oikein. Työntekijöille on tarjolla myös maksuttomia palveluita, kuten lääkärin vastaanotto ja päiväkoti.


Ongelmiakin on. Ylityöt ja palkan riittävyys koskettavat etenkin suurperheellisiä. Osa ei tiedä riittävästi työntekijän oikeuksista. Joiltain työntekijöiden lapsista puuttui syntymätodistus, jota tarvitaan kouluun. Osa tehtaiden haasteista edellyttää pitkäjänteistä työtä. Siksi ongelmien esille tuominen ja työskenteleminen yhdessä sidosryhmien kanssa on S-ryhmälle tärkeää.

”On myös tärkeää tietää, miten vastuullisuusasiat on hoidettu syvemmällä ketjussa”, Elomaa sanoo.

S-ryhmä jatkaa yhteistyötä tehtaiden, muiden ostajien, järjestöjen ja päättäjien kanssa.

Käytännössä työntekijät voisivat saada asiantuntijoilta koulutusta naisten asemasta, työoikeuksista ja turvallisuudesta. Lastensuojelujärjestöillä olisi puolestaan mahdollisuus kouluttaa tehtaan johtoa vaikkapa perheystävällisistä toimintatavoista.

Työ paremman tulevaisuuden eteen jatkuu.  

Näyttelijä Markku Haussila istuu meren rannalla. Katsoo vakavana kameraan.

DSC03720

Näyttelijä ja kirjailija Markku Haussila: Sateenkaarikansan kannattaa juhlia itseään ja pitää kunnolla meteliä ihmisoikeuksista

“Nuorena en kokenut tarvetta puhua seksuaalisuudestani. Olin avoimesti homo, ja perheessäni oli kannustava ja liberaali ilmapiiri monimuotoisuuteen. Seksuaalisuuteni ei ollut mikään juttu, mutta ajattelin silti, että elämäni menee paremmin, jos olen hissukseen ja muovaan itseni yhteiskunnan päättämän normin alle. Olin tottunut alentamaan itseäni ja ajattelemaan, että ei se ole niin paha, jos saa vaan kerran turpiinsa tai vaan yhden tappouhkauksen.

Olin se kiva homo, joka ei puhunut homojen asioista. Oma elämä tuntui turvatulta. Pienensin itseäni ja koin ammatillisesti pakonomaista tarvetta tehdä perinteisiä heteromiesten rooleja. Näin jälkikäteen tuntuu todella väkivaltaiselta tajuta näitä rakenteellisia asioita.” 


Ihmiset

Kaikki aiheesta Ihmiset