Nyt lapset kokkaamaan! - Yhteishyvä

Nyt lapset kokkaamaan!

Hyvä ruoka ja hauskat kokkaushetket eivät ole aikuisten yksinoikeus. Lasten ruokakulttuurin puolestapuhujat kertovat nyt, miksi keittiön ovet kannattaa avata myös jälkikasvulle.

Jaa Somessa
Teksti
Lena Nelskylä
Kuvat
SOK

Piti istua siivosti ja olla hiljaa. Syödä lautanen tyhjäksi ja kiittää, vaikkei ruoasta olisi pitänytkään. Monen muistot lapsuuden ruokailuhetkistä saattavat olla ahdistavia, ja vanhempien makuun valmistetut ruokalajit maistuivat vierailta. Keittiö oli aikuisten valtakunta kuumine kattiloineen ja terävine veitsineen.

Nykypäivän jälkikasvulla asiat ovat toisin, onneksi. Nyt lapsia houkutellaan mukaan kyökin puolelle. Ruoanlaittaminen ja yhdessä syöminen ovat yhä useamman perheen ajanvietettä, johon haetaan inspiraatiota matkoilta, ravintoloista ja blogeista. Media tekee oman osansa, sillä televisio-ohjelmia ja ruokakirjoja suunnataan lapsille. Julkkiskokit ovat pikkuväen suosikkeja. Kokkikerhot täyttyvät hetkessä, eikä kotitalousopetuksen suosiolle näy loppua.

Ruoka on iso osa vallalla olevaa hyvinvointibuumia. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kysymys kuului Suomessa, onko ruokaa. Nyt tiedustellaan pikemminkin, millaista ruokaa tänään syödään.

Ruoka on 2010-luvun statusjuttu. Jos aikuiset arvostavat hyvää, monipuolista ja maistuvaa ruokaa, mikseivät lapsetkin? Kun vanhemman lautasella on ajatuksella valmistettu annos, lapsen edessä olevat nauravat nakit ranskalaisineen näyttävät lähinnä irvokkailta.

Siksi on aika puhua pikkukokkien puolesta.

Ihan pihalla alkuperästä

Toimittaja-tietokirjailija Elina Lappalaisen mielestä ruokakeskustelu on suuresta määrästä huolimatta jäänyt turhan yksipuoliseksi.

"Ruoan terveellisyydestä puhutaan paljon, mutta ihmiset ovat ihan pihalla ruokatuotannon ympäristövaikutuksista ja siitä, mistä ruoka tulee. Millaisissa olosuhteissa eläimet kasvatetaan ja millaisen elämän ne elävät?" hän kysyy.

Lappalainen voitti Tieto-Finlandian 2012 teoksellaan Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä. Viime vuonna häneltä ilmestyi Nakki lautasella -lastenkirja, jossa samoja teemoja käsitellään lapsille sopivaan sävyyn.

Lappalainen korostaa, ettei hänen tarkoituksenaan ole moralisoida vaan jakaa tietoa ja herättää keskustelua. Hän uskoo, että mitä enemmän kansantajuista tietoa on tarjolla, sitä useampi pohtii valintojaan ja muuttaa tottumuksiaan eettisesti kestävämpään suuntaan.

"Jokaisen olisi hyvä tietää ruokansa alkuperä ja tehdä kulutuspäätökset tiedon pohjalta. Välin-pitämättömyys on kaikista pahinta. Se on itsekästä ja mukavuudenhaluista ja johtaa turhaan kärsimykseen", Lappalainen ilmoittaa.

Hän korostaa, että aikuisten vastuulla on kertoa lapsille, mistä ruoka tulee. Tehtävä on kiusallinen ja aihe vaikea. Tästä syystä se kierretään helposti kaukaa.

"Lapsille ei saa valehdella, mutta heitä ei myöskään kannata järkyttää tarkoituksella. Ruoan alkuperästä voi puhua lapsen ikätason mukaan."

Lappalainen muistuttaa, että lihansyöntiä olisi hyvä vähentää eettisten syiden lisäksi myös terveys-vaikutusten vuoksi. Suomalaisperheissä syödään punaista lihaa enemmän kuin suositellaan, sillä yksi tai kaksi punaisesta lihasta valmistettua ateriaa viikossa riittäisi. Kasviksia lapset taas syövät alle puolet suositellusta.

Pelkät raasteet ja kurkkuviipaleet eivät riitä. Niiden lisäksi olisi syytä valmistaa lämpimiä kasvisruokia esimerkiksi palkokasveista ja tofusta.

"Lihansyönti liittyy vanhempien arvoihin, sukupuolirooleihin, omaan mukavuudenhaluun ja tottumuksiin", Lappalainen sanoo.

Kukin koti tavallaan

Kotien ruokailutottumukset eroavat suuresti toisistaan. Nämä erot ovat kiireen ja työelämän epävarmuuden täyttämässä nyky-yhteiskunnassa ehkä suurempia kuin koskaan ennen. Esimerkiksi kouluterveyskyselyistä on käynyt ilmi, että vain harva perhe syö yhdessä saman pöydän ääressä. Ruokailu on monelle lähinnä tankkausta.

Riihimäellä sijaitsevan Pohjolanrinteen koulun kotitalousopettaja Anneli Rantamäki sanoo, että ruokakasvatus ei voi olla pelkästään vanhempien tietotaidon ja kärsivällisyyden varassa.

"Joissain kodeissa ruoanvalmistus on perheen yhteinen harrastus, toisissa ruoka on einesmättöä, joka syödään seisaaltaan mikron edessä", Rantamäki kertoo kokemuksistaan.

Laiskuus, välinpitämättömyys ja tietämättömyys omaksutaan helposti kotoa. Tästä syystä myös kotitalous-opettajien liiton puheenjohtajana toimiva Rantamäki haluaa olla oppilailleen innostava esimerkki ja vaihtoehto kotikeittiössä mahdollisesti vallitsevalle hällä väliä -asenteelle.

"Tavoitteena on, että jokainen oppilas tekee mahdollisimman paljon itse ja saa siten mahdollisuuden onnistua ja kasvaa. Muistan, kun yksikin tyttö kulki fileeroimansa lohipalan kanssa ympäri luokkaa ja hehkutti, että mä tein tämän itse."

Ennen kuin päästään onnistumisen kokemuksiin, Rantamäen on kuitenkin saatava oppilaansa innostumaan. Tästä syystä hän sanoo tekevänsä myyntityötä suomalaisen ruokakulttuurin ja siihen liittyvien arvojen eteen.

"Mitä tahansa teemmekin, minun on ensin myytävä aihe oppilailleni."

Työ ei ole aina helppoa, sillä oppilaat tekisivät mieluummin tortilloita kuin karjalanpaistia.

Opitaan ja ollaan ylpeitä

Rantamäkeä harmittaa, ettei suomalaista ruokakulttuuria arvosteta entiseen malliin eikä kotimaisia raaka-aineita osata hyödyntää. Maakuntien perinneruoat uhkaavat kuolla isovanhempien mukana, eivätkä Jaakko Kolmosen kaltaiset hahmot enää pidä suomalaisen ruoan puolta mediassa.

Kauppojen juureslaarien ohi kävellään, koska niissä on lantun tapaisia kummajaisia. Samaan aikaan ostoskärryihin tungetaan eineksiä tai aasialaisia maustekastikkeita. Rantamäki haluaa, että suomalainen ruoka pysyy lautasella, vaikka ruokavaliomme kansainvälistyisikin.

"Ei meidän tarvitse hävetä syömisiämme, vaan meidän tulisi olla ylpeitä omasta ruokakulttuuristamme. Ei pöydässä aina tarvitse olla thaibasilikaa tai crème brûléetä. Haluan opettaa, ettei edullisen ruoan tarvitse näyttää halvalta."

Tämän vuoden elokuussa voimaan tulee uusi opetussuunnitelma, jossa koulujen ruokakasvatus saa isomman roolin kuin nykyiset kolme kotitalousopetuksen viikkotuntia. Ruokakasvatuksen on tarkoitus ulottua köksänluokasta muihin oppiaineisiin ja juurtua koulujen toimintakulttuuriin. Kouluruokailuhetket halutaan valjastaa entistä monipuolisemmin opetuskäyttöön. Silloin käsitellään esimerkiksi ruokaan liittyvää tapakasvatusta, terveellisyyttä ja ympäristöasioita.

Ilman perheen yhteisiä aterioita ja ohjattuja kouluruokailuhetkiä moni lapsi lähinnä vain söisi eikä oppisi.

"Edullisen ja helpon ruoan ei tarvitse näyttää halvalta."

Lautasmallia pidemmälle

Jotta lapset oppisivat syömään hyvää ruokaa ja ymmärtäisivät ruokakulttuuria lautasmallia pidemmälle, on aikuisten katsottava ensin itse peiliin. Tätä mieltä on Pipsan keittokirja pienille ihmisille -ruokakirjan julkaissut kokki Pipsa Hurmerinta.

Hän sanoo, että vanhempien ja muiden aikuisten velvollisuutena on antaa lapsille mahdollisimman hyvät eväät elämään – ihan konkreettisesti. Tästä syystä Hurmerinta haluaa puhua myös kaikista pienimpien ruokailusta julkisesti ja sanoja säästelemättä.

"Pienenä opitut asiat kannetaan aina mukana. Ei tarvitse sitten tehdä myöhemmin elämäntaparemonttia, kun asiat ovat menneet jossain vaiheessa päin persettä", Hurmerinta pamauttaa.

Kaksivuotiaan pojan äiti on perehtynyt tutkimuksiin, joiden mukaan pienten ihmisten ravitsemukseen kannattaisi kiinnittää huomiota jo yhdeksän kuukautta ennen syntymää. Hedelmöitystä seuraavalla tuhannella päivällä on nimittäin kauaskantoiset vaikutukset lapsen kehitykselle ja tulevalle terveydelle.

"Kyse ei ole pelkästään lihavuudesta, vaan ensimmäisten vuosien ruokailutottumukset voivat merkittävästi vaikuttaa esimerkiksi keliakian ja allergioiden riskiin."

Hurmerinta sanoo, että harvaan asiaan liittyy yhtä paljon erilaisia näkemyksiä kuin lasten kasvattamiseen. Ruokaan liittyvät kysymykset nostetaan usein kasvatuskeskusteluiden kärkeen.

"Ravitsemussuositukset eroavat paljon ajasta ja paikasta toiseen. Vanhemmuudesta tulee helposti suorittamista, jos lastaan alkaa kasvattaa kaikkien normien ja suositusten mukaan."

Eines ei ole syntiä

Hurmerinta kertoo pärjänneensä poikansa kanssa maalaisjärjen ja kärsivällisyyden turvin. Kaksivuotiaan lautasella vallitsevat samat periaatteet kuin äidinkin. Sinne päätyy laadukkaista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Silloin tällöin syöty valmisruokakaan ei ole kokin mielestä synti, jos tuoteselostuksessa on oikeita raaka-aineita eikä pelkkää listaa e-koodeja.

Kokin esikoinen ei kuitenkaan ole osoittautunut synnynnäiseksi kulinaristiksi vaan on pikemminkin nirso.

"Uskon, että jos parsakaalin tunkee joka päivä lautaselle, jonain päivänä se päätyy suuhun."

Lapset ovat luonnostaan ennakkoluuloisia erilaisia makuja kohtaan ja oppivat matkimalla, joten aikuisen on näytettävä esimerkkiä. On turha vaatia, että lapsi syö höyrytettyä parsaa ja lohta, jos itse vetää vieressä hampurilaisia.

Vanhempien oma ruokavalio on yhtä tärkeä kuin se, millä tavoin ruoasta puhutaan kotona. Monipuoliseen ruokavalioon kuuluu toisinaan toki herkkujakin, mutta niistä ei kannata Hurmerinnan mukaan tehdä numeroa.

"Jos lapselle sanoo, että nyt saat sokeria tai nauti siitä jäätelöstä, he alkavat miettiä, että tässä on nyt joku juttu."

"Jos parsakaalin tunkee joka päivä lautaselle, jonain päivänä se päätyy suuhun."

Muuta ensin ajatteluasi

Paljon jauhelihaa, jotain broilerisuikaleista, pinaattilettuja, nakkikastiketta, kalapuikkoja ja perjantaisin pitsaa. Monen lapsiperheen ruokalista on viikosta toiseen sama.

"Jos perheessä on valikoivasti syövä lapsi, koko perhe lipsahtaa helposti syömään muutamaa lapsen makuun sopivaa ruokaa. On kuitenkin harmi, jos ruoasta nauttiminen ja kulinaristiset kokeilut katoavat elämästä lasten vuoksi", sanoo toimittaja-ruokakirjailija Maija Koski.

Kyse on toki viitseliäisyydestä, mutta myös ajattelutavan muutoksesta. Mitä jos ottaisikin lapset pienestä pitäen mukaan osaksi ruokaharrastusta? Tästä lähtökohdasta ovat syntyneet Kosken ja hänen miehensä Miikka Järvisen kaksi Apukokkikirjaa. Niiden jokainen resepti on kirjoitettu niin, että aikuinen ja lapsi voivat valmistaa ruokalajit alusta loppuun kimpassa.

"Yhdessä valmistettu ja nautittu ruoka on rakkautta", Koski summaa.

Koski on varma, että jos lapset otetaan mukaan tekemään ruokaa, haistelemaan, maistelemaan ja tutustumaan erilaisiin raaka-aineisiin, ennakkoluuloja on taatusti vähemmän kuin silloin, jos ruoka nostetaan valmiina eteen.

"Meillä on tästä käytännön kokemusta. Ennen kuin muutimme kesällä 2013 vuodeksi Kaliforniaan, kuopus oli kaikkiruokaiseen esikoiseen verrattuna todella valikoiva. Kun palasimme, hänen ruokavalionsa oli muuttunut yhteisten ruoanlaittohetkien ansiosta valtavasti. Jokin aika sitten katselin laivan buffetissa, kun hän pisteli graavilohta poskeensa. Se oli iso muutos pojassa, joka joskus olisi syönyt vain makaronia."

Stressi lähtee keittiössä

Koski ymmärtää, että arjen kiireessä moni vanhempi haluaa minimoida keittiössä vietetyn ajan ja käyttää siksi eineksiä. Kiireen keskellä ei myöskään jaksa opastaa jälkikasvulle kuorimaveitsen käyttöä saati siivota useamman kokin jälkiä.

Aina ei tarvitsekaan jaksaa, mutta joskus kannattaisi yrittää vaikkapa siksi, että yhdessä vietetty aika on tärkeää ja syödäkin pitää joka päivä. Koski sanoo, että hän on aina ollut vähän huono leikkimään lastensa kanssa, mutta ottanut nämä sitäkin enemmän arjen askareisiin mukaan ja nostanut vaikka leivontakulhon lattialle, jotta lapsi on saanut sekoittaa siellä taikinaa.

"Olen huomannut, että mitä kiireisempi tai stressaavampi viikko on, sitä enemmän kannattaa tehdä ruokaa itse. Kokkaaminen on parhaimmillaan terapeuttista ja keittiö hyvä paikka olla yhdessä. Teini-ikää lähestyvä tyttäreni juttelee kuulumisistaan ihan eri tavalla, kun teemme yhdessä ruokaa."

Kosken keittiössä kasvisten osuus on suuri ja ruoan alkuperään kiinnitetään huomiota. Muita tiukkoja periaatteita ei noudateta.

"Ajattelen, että jos ruoan tekee alusta asti itse, se on hyväksi keholle, vaikka siinä olisi kermaa ja sokeria", hän sanoo ja lisää:

"Voi ehkä kuulostaa kliseeltä,  mutta uskon, että itse tehdyssä ruoassa maistuu rakkaus."

"On harmi, jos kulinaristiset kokeilut katoavat elämästä lasten vuoksi."

Yhteiseen pöytään

Yhteisten kokkaushetkien lisäksi tärkeää on myös se, mitä tapahtuu, kun ruoka on valmista. Hakeeko kukin ruokaa omassa tahdissaan ja syö missä milloinkin? Lappalainen, Rantamäki, Hurmerinta ja Koski toivovat, että ruokapöytä olisi mahdollisimman monessa kodissa funktionaalinen ja kovassa käytössä oleva huonekalu.

Yhdessä syömisen hyödyistä on myös tieteellistä näyttöä. Jo 1960-luvulta lähtien on tehty tutkimuksia siitä, että perheen kanssa aterioivat lapset ovat myöhemmin menestyneet kaikilla elämän osa-alueilla paremmin kuin ikätoverinsa.

"Se on ihan loogista. Yhteinen ruokailuhetki on osa lasten kasvatusta, jossa keskustellaan ja jaetaan arvoja. Ruoasta voi tulla perhettä yhteen tuova voima, eräänlainen liima", Elina Lappalainen sanoo.

Ehkä pian saadaan tutkimustuloksia myös niistä lapsista, jotka ovat päässeet pienestä pitäen mukaan keittiöön.

Ota apukokki keittiöön  

  • Kun kokkaat lapsen kanssa, unohda kiire ja nipottaminen. Porkkana maistuu samalta oli se sitten lohkare tai siisti viipale.
  • Raivaa kunnolla tilaa keittiöön ja ota tarvittavat aineet esille. Resepti kannattaa lukea läpi ennen hihojen käärimistä.
  • Mene lapsen tasolle. Lattialla istuen voi hyvin vaivata taikinaa tai survoa perunamuusia.
  • Älä väheksy pienten työvaiheiden merkitystä. Sitruunamehun puristaminen voi olla kokkaushetken huipentuma.
  • Hanki lapsen käteen sopivia työvälineitä. Esimerkiksi pienillä saksilla pikkukokki silppuaa yrtit helposti.
  • Maistelkaa ja tutkikaa raaka-aineita. Mitä tutumpia eri ainekset ovat, sitä paremmin ne maistuvat valmiissa ruoassa.

Lähde: Miikka Järvinen ja Maija Koski: Apukokki maailmalla (Schildts & Söderströms 2015)

Kun #pikkukokki kävi keittiössä...

Tiedämme, että todellisuus on usein tarua karumpaa. Jaa siis Facebookissa tai Instagramissa kuva siitä, miltä näyttää kotikeittiössäsi, kun pikkukokki on käynyt kokkaamassa. Käytä tunnisteita #yhteishyvä #pikkukokki. Arvomme osallistujien kesken jutussa mainittuja keittokirjoja. 

Anna lapsen valita ravintolassa

S-ryhmän ravintoloissa lastenlistoilta löytyy paljon muutakin kuin nakit ja muusi (jotka toki maistuvat myös!). Muun muassa Amarillossa, Fransmannissa, Grill it!issä ja Rossossa on maistuva menu lapsille. Vai miltä kuulostaisi jättirapubruschetta, lohi tattikastikkeella tai kananrinta kasvistabboulehilla?

Mikäli lastenlistalta ei löydy sopivaa annosta, voit kysyä pienempää annoskokoa "aikuisten" listalta.

Näin lapset tekivät tämän jutun kuvituksen.

Kuinka lapsen saa kokeilemaan uusia makuja? Lue vinkit.

Muokattu 28.1.2016. Korjattu Elina Lappalaisen kirjan Syötäväksi kasvatetut nimi.

Julkaistu: 25.1.2016
Muokattu: 4.12.2018
Jaa Somessa