Kaikki ravitsemukselliset erot eivät ole luomulle yksinomaan myönteisiä. Luomutuotteissa on tyypillisesti tavanomaista vähemmän jodia ja seleeniä, sillä maaperä sisältää näitä kivennäisaineita niukasti. Luomumaitoon ei myöskään lisätä D-vitamiinia toisin kuin suurimpaan osan tavallisista maidoista.
Jodin ja D-vitamiinin riittävä saanti ei ole pelkästään luomua suosivien huoli, vaan riittävän saannin turvaamisesta on annettu erillisiä suosituksia koko väestölle. Esimerkiksi D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan ympärivuotisesti lapsille ja nuorille, raskaana oleville ja imettäville naisille sekä ikääntyneille.
Seleeniä ei käytetä luomulannoitteissa, mutta luomukotieläinten rehuihin sitä lisätään. Maa- ja metsätalousministeriön alaisen seleenityöryhmän raportti vuodelta 2011 kertoo, että suomalaiset saavat 70 prosenttia ravinnon seleenistä maidosta ja lihasta. Seleenin saanti on Suomessa viime vuosina ollut pääasiassa riittävällä tasolla.
Raija Tahvonen muistuttaa, että yksittäisten ravintoaineiden pitoisuuserot eivät kerro riittävästi luomun terveellisyydestä.
"Koko eliniän aikainen ruokavalio vaikuttaa esimerkiksi elintapasairauksien riskiin ja sairastumisikään", professori sanoo.
Luomuruoka on puhtaampaa, suosi EU:ssa tuotettua
Professori Raija Tahvosen mukaan lasten ja nuorten, hedelmällisessä iässä olevien aikuisten sekä raskaana olevien naisten kannattaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Suosituksen syynä ei kuitenkaan ole luomuruoan ravitsemuksellinen koostumus vaan alhaisemmat raskasmetalli- ja torjunta-ainejäämien pitoisuudet.
Muun muassa Newcastlen yliopistossa ja Ruotsin maatalousyliopistossa tehtyjen vertailujen mukaan esimerkiksi haitallista raskasmetalli kadmiumia on luomutuotteissa noin puolet vähemmän kuin tavanomaisissa tuotteissa. Kadmiumia päätyy viljelykasveihin maaperästä sekä fosfaattilannoitteista, joita luomuviljelyssä ei käytetä.
"Viranomaisten suositukset kadmiumin saannin turvallisista rajoista vaihtelevat, mutta nykyistä vähäisempi saanti olisi selvästi hyväksi sekä lapsille että aikuisille", Tahvonen sanoo.
Vähemmän torjunta-ainejäämiä
Kasviperäisissä luomutuotteissa on selvästi harvemmin torjunta-ainejäämiä kuin vastaavissa tavallisissa tuotteissa. Tämä on seurausta siitä, että luomutuotannossa sallitaan torjunta-aineita selvästi vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa.
Pro Luomu -yhdistyksestä kerrotaan, että luomuviljelyn torjunta-aineiksi on hyväksytty kymmenkunta erilaista tehoainetta. Tavanomaisessa tuotannossa niitä on sallittu noin 150.
EU:n jäsenmaat ovat laatineet yhteiset normit torjunta-ainejäämien sallituista määristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa. Normien noudattamista valvotaan sekä kansallisella että Euroopan tasolla.
Eviran viimeisimmät valvontatiedot vuodelta 2012 osoittavat, että satunnaisnäytteistä 52 prosenttia sisälsi torjunta-ainejäämiä, mutta luomunäytteistä vain 8 prosenttia. Kotimaisista luomutuotteista kasvinsuojeluaineiden jäämiä ei löydetty lainkaan. Eniten jäämiä oli EU:n ulkopuolelta tuoduissa tuotteissa.
Osa tutkituista luomunäytteistä sisälsi useiden eri torjunta-aineiden jäämiä.
"Torjunta-aineiden turvallisuutta testataan aine kerrallaan, joten tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa siitä, miten eri torjunta-aineet yhdistettynä vaikuttavat ihmisen terveyteen. Eri torjunta-ainejäämille ei siten ole määritelty niiden yhteenlaskettua enimmäismäärää, jota ei saisi ylittää", Tahvonen tähdentää.
Tullilaboratorion valvontatiedot vuodelta 2013 osoittavat, että noin seitsemän prosenttia tutkituista ulkomaisista luomuelintarvikkeista sisälsi jäämiä luomutuotannossa kielletyistä kasvinsuojeluaineista. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat eivät sisältäneet jäämiä, mutta niitä löytyi esimerkiksi teestä, juureslastuista ja kuivatuista yrteistä.
Tutkituista tavanomaisista elintarvikkeista 61 prosenttia sisälsi jäämiä kasvinsuojeluaineista. Määräysten vastaisia tuotteita löytyi selvästi yleisemmin EU:n ulkopuolelta tuoduista kuin EU:n alueella tuotetuista elintarvikkeista.