Onko luomuruoka terveellisempää?

Luomulla tarkoitetaan luonnonmukaista, ympäristöystävällistä ja eettisesti korkeatasoista ruoan tuotantotapaa. Luomutuotannossa suositaan viljelykiertoa eli kasvilajien vuorottelua samassa kasvupaikassa sekä luonnonmukaisia kasvitautien ja -tuholaisten torjuntamenetelmiä. Kemiallisia lannoitteita ei käytetä, ja eläinten pitää päästä kesäaikaan laiduntamaan tai vähintään ulkotarhaan liikkumaan.

Luomutuotteiden terveysvaikutuksista tiedetään toistaiseksi vähän, sillä laadukkaiden tieteellisten tutkimusten toteutus on hankalaa. Luonnonvarakeskuksen professori Raija Tahvonen toteaakin, että luomuruoan terveysvaikutusten tutkiminen luotettavasti vaatisi pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. Parhaassa tutkimusmallissa osa ihmisistä sitoutuu käyttämään pelkästään luomuruokaa ja osa pelkästään tavallista ruokaa.

"Tällaiseen järjestelyyn sitoutuminen on ihmisille vaikeaa, ja tämä heikentääkin tutkimustulosten luotettavuutta. Lisäksi osa ravinnon terveysvaikutuksista ulottuu sukupolvien yli eli ne tulevat esille vasta lapsissa tai lastenlapsissa", Tahvonen kuvailee luomuun liittyviä tutkimushaasteita.

Odottavalle äidille luomukasviksia

Haastavaa tutkimusaihetta on toki yritetty lähestyä tieteellisesti. Viime syksynä julkaistiin laaja norjalainen tutkimus, jonka mukaan runsas luomukasvisten käyttö pienentää raskaana olevien naisten riskiä saada raskausmyrkytys.

Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 28 000 norjalaisnaisen raskausajan ruokavaliota.

Raskausmyrkytyksen riski oli pienin äideillä, jotka ilmoittivat syövänsä paljon tai pelkästään luomuvihanneksia. Tutkimus ei kuitenkaan antanut täsmällistä selitystä sille, miksi luomukasvikset pienentävät raskausmyrkytyksen riskiä.

Suomessa raskausmyrkytykseen eli pre-eklampsiaan sairastuu 3–8 prosenttia odottavista äideistä. Se nostaa verenpainetta ja lisää valkuaisen erittymistä virtsaan. Tila on vaarallinen sekä äidille että lapselle ja vaatii sairaalahoitoa.

"Vaikka tämä on vain yksi tutkimus, näyttää vahvasti siltä, että raskaana oleville naisille voisi luomukasvisten suosimisesta olla etua", Tahvonen toteaa.

Luomussa enemmän antioksidantteja

Luomuruoan ja tavallisen ruoan koostumuseroja on jo helpompi vertailla. Newcastlen yliopiston johtama tutkimusryhmä analysoi äskettäin 343 aikaisemmin tehdyn tutkimuksen tulokset. Tämä on laajin tähän mennessä toteutettu luomuruokatutkimus ja sen mukaan luomutuotteissa voi olla jopa 60 prosenttia enemmän antioksidantteja kuin vastaavissa tavallisissa tuotteissa. Vertailu koskee luomukasviksia, -marjoja, -hedelmiä ja -viljaa.

Sama tutkimus osoittaa, että luomutuotteissa on nitraattia keskimäärin 30 ja nitriittiä keskimäärin 87 prosenttia tavallista ruokaa vähemmän. Tämä on seurausta siitä, että luomuviljelyssä ei käytetä typpilannoitteita. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suosituksen mukaan etenkin pienten lasten nitraatin ja nitriitin saantia pitää rajoittaa.

Newcastlen yliopistossa on vertailtu myös luomumaidon ja tavallisen maidon rasvahappokoostumuksia. Vertailun mukaan luomumaidossa on enemmän terveydelle hyödyllisiä rasvahappoja. Esimerkiksi monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus on luomumaidossa korkeampi.

"Ravitsemuksen kannalta ero on käytännössä hyvin pieni ja erot katoavat kokonaan, jos sekä luomumaito että tavanomainen maito ovat tehotuotettua", Raija Tahvonen kuitenkin selventää.

Vähemmän jodia, seleeniä ja D-vitamiinia

Kaikki ravitsemukselliset erot eivät ole luomulle yksinomaan myönteisiä. Luomutuotteissa on tyypillisesti tavanomaista vähemmän jodia ja seleeniä, sillä maaperä sisältää näitä kivennäisaineita niukasti. Luomumaitoon ei myöskään lisätä D-vitamiinia toisin kuin suurimpaan osan tavallisista maidoista.

Jodin ja D-vitamiinin riittävä saanti ei ole pelkästään luomua suosivien huoli, vaan riittävän saannin turvaamisesta on annettu erillisiä suosituksia koko väestölle. Esimerkiksi D-vitamiinivalmisteen käyttöä suositellaan ympärivuotisesti lapsille ja nuorille, raskaana oleville ja imettäville naisille sekä ikääntyneille.

Seleeniä ei käytetä luomulannoitteissa, mutta luomukotieläinten rehuihin sitä lisätään. Maa- ja metsätalousministeriön alaisen seleenityöryhmän raportti vuodelta 2011 kertoo, että suomalaiset saavat 70 prosenttia ravinnon seleenistä maidosta ja lihasta. Seleenin saanti on Suomessa viime vuosina ollut pääasiassa riittävällä tasolla.

Raija Tahvonen muistuttaa, että yksittäisten ravintoaineiden pitoisuuserot eivät kerro riittävästi luomun terveellisyydestä.

"Koko eliniän aikainen ruokavalio vaikuttaa esimerkiksi elintapasairauksien riskiin ja sairastumisikään", professori sanoo.

Luomuruoka on puhtaampaa, suosi EU:ssa tuotettua

Professori Raija Tahvosen mukaan lasten ja nuorten, hedelmällisessä iässä olevien aikuisten sekä raskaana olevien naisten kannattaisi lisätä luomutuotteiden käyttöä. Suosituksen syynä ei kuitenkaan ole luomuruoan ravitsemuksellinen koostumus vaan alhaisemmat raskasmetalli- ja torjunta-ainejäämien pitoisuudet.

Muun muassa Newcastlen yliopistossa ja Ruotsin maatalousyliopistossa tehtyjen vertailujen mukaan esimerkiksi haitallista raskasmetalli kadmiumia on luomutuotteissa noin puolet vähemmän kuin tavanomaisissa tuotteissa. Kadmiumia päätyy viljelykasveihin maaperästä sekä fosfaattilannoitteista, joita luomuviljelyssä ei käytetä.

"Viranomaisten suositukset kadmiumin saannin turvallisista rajoista vaihtelevat, mutta nykyistä vähäisempi saanti olisi selvästi hyväksi sekä lapsille että aikuisille", Tahvonen sanoo.

Vähemmän torjunta-ainejäämiä

Kasviperäisissä luomutuotteissa on selvästi harvemmin torjunta-ainejäämiä kuin vastaavissa tavallisissa tuotteissa. Tämä on seurausta siitä, että luomutuotannossa sallitaan torjunta-aineita selvästi vähemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Pro Luomu -yhdistyksestä kerrotaan, että luomuviljelyn torjunta-aineiksi on hyväksytty kymmenkunta erilaista tehoainetta. Tavanomaisessa tuotannossa niitä on sallittu noin 150.

EU:n jäsenmaat ovat laatineet yhteiset normit torjunta-ainejäämien sallituista määristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa. Normien noudattamista valvotaan sekä kansallisella että Euroopan tasolla.

Eviran viimeisimmät valvontatiedot vuodelta 2012 osoittavat, että satunnaisnäytteistä 52 prosenttia sisälsi torjunta-ainejäämiä, mutta luomunäytteistä vain 8 prosenttia. Kotimaisista luomutuotteista kasvinsuojeluaineiden jäämiä ei löydetty lainkaan. Eniten jäämiä oli EU:n ulkopuolelta tuoduissa tuotteissa.

Osa tutkituista luomunäytteistä sisälsi useiden eri torjunta-aineiden jäämiä.

"Torjunta-aineiden turvallisuutta testataan aine kerrallaan, joten tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa siitä, miten eri torjunta-aineet yhdistettynä vaikuttavat ihmisen terveyteen. Eri torjunta-ainejäämille ei siten ole määritelty niiden yhteenlaskettua enimmäismäärää, jota ei saisi ylittää", Tahvonen tähdentää.

Tullilaboratorion valvontatiedot vuodelta 2013 osoittavat, että noin seitsemän prosenttia tutkituista ulkomaisista luomuelintarvikkeista sisälsi jäämiä luomutuotannossa kielletyistä kasvinsuojeluaineista. Tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat eivät sisältäneet jäämiä, mutta niitä löytyi esimerkiksi teestä, juureslastuista ja kuivatuista yrteistä.

Tutkituista tavanomaisista elintarvikkeista 61 prosenttia sisälsi jäämiä kasvinsuojeluaineista. Määräysten vastaisia tuotteita löytyi selvästi yleisemmin EU:n ulkopuolelta tuoduista kuin EU:n alueella tuotetuista elintarvikkeista.

Oliko joku jutun termi vieras?

Antioksidantti: Antioksidantit suojaavat ihmisen elimistöä hapettumiselta. Niitä muodostuu ihmisen elimistössä, mutta osa niistä saadaan ravinnosta. Esimerkiksi C- ja E-vitamiini ovat ruoan luontaisia antioksidantteja.

Nitraatti ja nitriitti: Nitraatti on typpeä sisältävä yhdiste, jota esiintyy muun muassa kasviksissa ja talousvedessä. Sitä käytetään lisäaineena elintarvikkeissa. Nitriitti on typpeä sisältävä yhdiste, jota käytetään säilöntäaineena muun muassa makkaroissa ja lihavalmisteissa. Osa nitraatista muuttuu elimistössä nitriitiksi. Runsas nitraatin ja nitriitin saanti voi heikentää veren hemoglobiinin kykyä kuljettaa happea elimistöön. Happea tarvitaan jatkuvasti kaikkialla elimistössä, jotta solut saavat käyttöönsä niiden toiminnassa tarvittavaa energiaa.

Rasvahappo: Ravinnon rasvat muodostuvat glyserolista ja rasvahapoista, jotka ovat hiiliatomien muodostamia ketjuja. Kemiallisen rakenteensa perusteella rasvahapot jaetaan tyydyttyneisiin ja tyydyttymättömiin rasvahappoihin. Osaa monityydyttymättömistä rasvahapoista kutsutaan välttämättömiksi rasvahapoiksi ja ne on saatava ruoasta, koska elimistö ei pysty niitä muodostamaan.

D-vitamiini: Rasvaliukoista D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta. Ravinnossa D-vitamiinin parhaita lähteitä ovat kala, vitaminoidut maitotuotteet sekä margariinit ja kasvirasvalevitteet. Vaikka D-vitamiini tunnetaan erityisesti luustovitamiinina, sillä on elimistössä monia muitakin tehtäviä.

Jodi: Kivennäisaine, jota saadaan muun muassa maidosta, kalasta, kananmunista ja jodioidusta suolasta. Jodia tarvitaan elimistössä kilpirauhashormonien valmistukseen.

Seleeni: Kivennäisaine, jota saadaan parhaiten täysjyväviljasta, lihasta, kalasta ja maitovalmisteista. Seleeniä tarvitaan elimistössä muun muassa rasvojen aineenvaihduntaan.

Kadmium: Kadmium on elimistöön kertyvä haitallinen raskasmetalli, jonka pääasiallinen haittavaikutus kohdistuu munuaisiin. Kadmium on luokiteltu syöpävaaralliseksi eli karsinogeeniseksi aineeksi.

Asiantuntijat: Professori Raija Tahvonen, Luonnonvarakeskus, ylitarkastaja Teija Lindén, Evira ja laboratorionjohtaja Kalevi Siivinen, Tullilaboratorio

Lähteet:

Baranski M & al, Higher antioxidant and lower cadmium concentrations and lower incidence of pesticide residues in organically grown crops: a systematic literature review and meta-analyses, Br J Nutr (2014)

Butler G & Al, Fat Composition of organic and conventional retail milk in northest England. Journal of Dairy Science (2011)

Mie A & Wivstad M., Organic food – food quality and potential health effects. A review of current knowledge and a discussion of uncertainties, SLU/EPOK (2015)

Torjusen H & al., Reduced risk of pre-eclampsia with organic vegetable consumption: results from the prospective Norwegian Mother and Child Cohort Study. BMJ Open (2014)