Juoksukenkäostoksilla kannattaa kysy itseltään, mihin tarkoitukseen uudet lenkkarit tulevat: minkälaisessa maastossa niillä juostaan ja millä vauhdilla, millainen on oma juoksutekniikka ja onko jaloissa rasitusvammoja tai juostessa ilmeneviä kipuja.
Vääränlaiset kengät saattavat pahentaa kipuja ja vähentää juoksunautintoa. Sopivat kengät suojaavat jalkoja ja voivat siten jopa parantaa suoritusta.
Valitse juuri sinun jalan rakenteelle sopiva juoksukenkä. Juoksu kuormittaa jalkaterää ja alaraajoja hyvin yksipuolisesti verrattuna esimerkiksi pallopeleihin, joten juoksukengän valinnassa on hyvä huomioida sekä jalkaterän yleinen joustavuus ja rakenne että mahdolliset virheasennot ja liikehäiriöt.
Oman jalan rakennetta voi arvioida tarkastelemalla jalkaterän sisäkaaren muotoa ja korkeutta. Jalkateriä on kolmea perustyyppiä: neutraaleja, matala- ja korkeakaarisia sekä näiden välimuotoja. Usein matalakaarisuuteen liittyy yliliikkuvuutta ja askeltaessa ylipronaatiota, korkeakaarisuuteen puolestaan jalkaterän joustamattomuutta ja niin sanottu alipronaatiota.
Oman jalan rakennetta voi hahmottaa astumalla märällä jalalla asfaltille tai paperiarkille ja tarkkailemalla siihen muodostuvaa jälkeä.
Neutraalissa, sopivasti joustavassa jalassa sisäkaaren kohdalle jää aukko, kun taas jalan keskiosa ulkosyrjän puolelta jättää jäljen. Kuormitus jakautuu tasaisesti kolmeen tukipisteeseen eli kantapäälle ja päkiälle isovarpaan ja pikkuvarpaan taakse. Koko päkiä ja varpaiden päät kuormittuvat.
Normaalisti toimivassa ja kivuttomassa jalkaterässä kannattaa suosia neutraaleja kenkiä. Pronaatiotuki on neutraalisti askeltavalle turha, jopa haitallinen.
Joustamattomassa, korkeakaarisessa jalassa ulkosyrjän kohdalla on "kuiva" kohta. Tällöin jalkaterän keskiosa ei kuormitu ja päkiän sekä kantapään kuormitus lisääntyy.
Jäykkä, joustamaton jalkaterä hyötyy juoksujalkineen tuomasta lisäiskunvaimennuksesta erityisesti kantapään ja päkiän alla. Jalkineella ei kuitenkaan tulisi lisätä jalkaterän jäykkyyttä, vaan jalkaterän olisi hyvä joustaa mahdollisimman paljon. Siksi kiertosuunnassa löysärakenteisempi jalkine on suositeltavampi. Mikäli askellus on supinoiva, eli askel painottuu liiaksi ulkosyrjälle ja jalkaterä kiertyy sisäänpäin, on erityisen tärkeää välttää pronaatiotukea. Supinoivaan askellukseen voi käyttää myös liikettä kontrolloivia jalkineita.
Matalakaarisessa jalassa sisäkaaren alue koskettaa maahan ja alueelle jää märkä jälki. Mikäli sisäkaaren kohta on täysin maassa, puhutaan lattajalasta. Lattajalka kiertyy helposti liikaa sisäänpäin eli se ylipronatoituu iskua vaimentaakseen. Matalakaarinen jalkaterä ei kuitenkaan aina välttämättä ylipronatoidu.
Matalakaarinen jalka voi kaivata lievää sisäkaaren tukea jalkineen sisäpohjaan. Mikäli jalassa esiintyy ylipronaatiota, välipohjan pronaatiotuki voi vähentää pronaation määrää ja näin pienentää nivelen kuormitusta. Jos pronaatio on voimakasta, voi jalkineen etuosan pronaatiotuella olla merkitystä. Tarvittaessa myös yksilöllisellä tukipohjallisella voidaan tukea jalkaterän toimintaa.
Myös juoksuvauhti ja maasto vaikuttavat kenkien valintaan. Lyhyessä ja nopeassa vauhtijuoksussa kannattaa valita kevyt ja joustava, hyvin rullaava jalkine. Kannan iskuvaimennuksella ei ole nopeassa juoksussa suurta merkitystä, koska silloin kontakti on yleensä jalkaterän keskiosalla tai jopa päkiällä.
Pitkille lenkeille voi valita tukevamman ja tehokkaammin iskuja vaimentavan juoksukengän. Toisaalta juoksun taloudellisuuden vuoksi pitkällekin matkalle kannattaa valita mahdollisimman kevyt jalkine. Hidasvauhtisessa kantajuoksussa on olennaista, että jalkine rullaa kannalta päkiälle ja varvastyöntöön.
Myös juoksijan juoksutyylillä ja painolla on suuri merkitys. Kantajuoksija tarvitsee iskunvaimennusta kantapään alle ja koko jalkaterällä juokseva etu- keskiosan alle. Aloittelevan, raskastekoisen juoksijan kannattaa valita tukevampi jalkine, joka antaa luustolle ja lihaksistolle aikaa totutella uuteen kuormitukseen.
Lisäksi juoksualusta vaikuttaa kengän valintaan. Esimerkiksi asfaltti vaatii kengältä tehokkaamman iskunvaimennuksen, kun taas metsäpoluilla juoksevalle sopii pehmeäpohjainen, kosteutta hylkivä jalkine. Poluilla juokseva voi kaivata etuosaan lievää päällisosan vahvistusta varpaiden suojiksi.
Kengän päällinen on usein synteettistä materiaalia, joka hengittää, on kevyttä ja kestää ulkoa tulevaa kosteutta. Usein käytetään kalvollista Gore-Texia. Kantakapin sisäosa sekä jalkapöytää vasten tuleva läppä ovat usein joustavia ja pehmustettuja, mikä tekee kengästä mukavamman käyttää. Päälliseen voidaan lukea myös nauhoitus, joka lisää tukea ja istuvuutta.
Juoksukengän välipohjassa sijaitsevat tärkeät iskunvaimennukseen sekä jalkaterän asentoon ja toimintaan vaikuttavat rakenteet. Iskunvaimennukseen käytetään muun muassa ilma- tai geelityynyjä, jotka on sijoitettu kantapään ja päkiän kohdalle. Yleisimmät välipohjamateriaalit ovat etyylivinyyliasetaatti (EVA) ja polyuretaani (PU) tai näiden yhdistelmät.
Jotkin välipohjan iskuvaimennusmateriaaleista saattavat kovettua pakkasessa, jolloin koko jalkine voi muuttua kovaksi. Nykyään vaimennusmateriaalina on käytetty myös Poronia, joka kestää pakkasta kohtalaisen hyvin. Välipohjan päällä on niin sanottu pinkopohja, joka voidaan valmistaa erilaisista materiaaleista sen mukaan, halutaanko kenkään lisää jäykkyyttä vai joustoa.
Ulkopohja on yleensä kulutusta kestävää kumimateriaalia kuten hiilikumia. Ulkopohjan paksuus määrittyy pitkälti sen mukaan, millaiselle alustalle jalkine on suunniteltu. Ohut ulkopohja parantaa juoksijan tuntumaa ja herkkyyttä alustaan, kun taas paksumpi ulkopohja tukee jalkaterää paremmin etenkin kovalla alustalla juostessa.
Huonot kengät voivat aiheuttaa lukuisia vaivoja. Yleisimpiä alaraajavaivoja ovat päkiäkivut, kantakalvon eli plantaarifaskian kiputila, säären ulkosyrjän "penikkataudit" ja polven alueen kivut, kuten "juoksijan polvi" eli polven ulkosivun kiputila. Lonkan alueella esiintyy limapussin tulehduksia sekä lihas- ja jännevaivoja. Myös akillesjänteen vaivat ovat juoksijoilla suhteellisen yleisiä.
Vääränlaisesta jalkineesta voi aiheutua myös kynsi- ja ihomuutoksia, kuten hiertymiä, kynsien irtoamista, isovarpaan kynnen sisäänkasvua, rakkoja ja kivuliaita kovettumia, jotka kroonistuessaan känsiintyvät. Liian pienet kengät voivat heikentää jalkaterän verenkiertoa tai aiheuttaa hermojen pinnetiloja, mikä johtaa jalkaterän osien puutumiseen.
Moni jalkaterän kiputiloista ja penikkataudista kärsivä on käyttänyt voimakkaasti pronaatiotuettua jalkinetta ja jalkaterän toimintaa ohjaavaa pohjallista, vaikka siihen ei olisi ollut tarvetta. Siksi neutraalille ja normaalisti joustavalle jalalle kannattaa valita neutraali kenkä.
Liian tukeva kenkä voi heikentää koko alaraajan luontaista iskunvaimennusta ja altistaa rasitusvammojen syntymiselle erityisesti polvissa.
Liian joustava kenkä saattaa lisätä jalkaterän sivusuuntaista liikettä, mikä voi johtaa toiminnalliseen jalkaterän kallistumiseen liiaksi sisä- tai ulkosyrjälle.