Helsingin keskustan keskeisillä paikoilla, patsaiden silmien alla on vuosikymmenten aikana tapahtunut yhtä sun toista. Teimme kirjailija Kjell Westön kanssa kävelyretken, jonka aikana pohdimme, mitä patsailla on näkemästään ja kuulemastaan kerrottavanaan jälkipolville.
Ratakadulla on osoitteena hieman salamyhkäinen leima. Muun muassa suojelupoliisi pitää siellä päämajaansa. Kadun alkupäässä, pienen Koulupuistikon vehreässä ympäristössä istuu Zacharias Topelius (1818–1898). Lasten ympäröimänä hän pitää leppoisaa lukuhetkeä.
Kun Topelius nostaa katseensa kirjasta, hän näkee Korkeavuorenkadulla suoraan edessään Supon edeltäjän, Ohranan, talon. Venäjän vallan aikaan sinne kuljetettiin öisin suurruhtinaskunnan vihollisiksi epäiltyjä henkilöitä, jotka jatkoivat Pietariin perusteellisempaan käsittelyyn. Topeliuksen muistomerkki paljastettiin vasta vuonna 1932, jolloin talo oli Suomen puolustusministeriön ja yleisesikunnan käytössä.
ZT: "Marsalkka Mannerheim laukkasi täällä vähän väliä siihen aikaan, varmaan matkalla puolustusneuvoston kokoukseen. Olemme sen verran eri ikäpolvea, että emme tavanneet henkilökohtaisesti, mutta entisenä toimittajana yritin tietysti pysyä ajan tasalla.
Enimmäkseen näillä nurkilla on liikkunut lapsia ja nuorisoa, kuten nykyään on tapana sanoa. Kouluja tässä on runsaasti ympärillä: suomalainen Norssi ja vieressäni oleva ruotsinkielinen Brobergska samskolan, joka tosin suljettiin 1970-luvun puolivälissä. Rakennuksesta tehtiin Taideteollinen museo. Kun 1930-luvulla tulin tälle paikalle päivystämään, koulut olivat vielä voimissaan ja molempia kotimaisia kieliä kuuli ympärillä. Silloin käytiin myös kiivasta kamppailua kieliryhmien välillä, vaikka pakkoruotsia ei vielä sanana tunnettukaan. Erityisesti marraskuun 6. päivänä pantiin nyrkit heilumaan ja väärää kieltä puhuvia vastaantulijoita hakattiin puolin ja toisin.
Meno oli rauhallisempaa Johanneksen kentällä, joka oli erityisesti talvisin eräänlainen seuraelämän keskipiste. Kentän rusettiluistelussa oli tyttöjä ja poikia tungokseen asti. Moni on tavannut siellä elämänkumppaninsa jään pintaa kaarrellen musiikin tahtiin."
Topeliuksen muistomerkin veisti vuonna 1909 Ville Vallgren. Alun perin siitä kaavailtiin hautamuistomerkkiä. Kansalaiskeräyksen avulla se valettiin pronssiin ja pystytettiin juhlavin menoin Kouluaukiolle 13.5.1932. Taustalla oli tyytymättömyys aiemmin julkistettuun, Topeliusta symbolisemmin kuvaavaan Gunnar Finnen veistokseen Taru ja totuus, joka paljastettiin saman vuoden syksynä.