Tämän takia nuoriso pelastaa meidät kaikki

"Hei sinä egosentrinen, pilallehemmoteltu ja yliherkkä nuori!

Töitä kyllä on, vaatimuksesi ovat vain liian korkealla. Ai lähetit jo 300 hakemusta? No sitten työhakemuksessasi on pakko olla jotain vikana.

Ja pistä se puhelin pois, se syövyttää aivosi! Ja se on oma vikasi. Vaikka vanhempasi työnsivät kouraasi ensimmäisen älypuhelimesi jo ykkösluokalla.

Tiesithän, että kulutat väärin? Jaa, sinulla ei ole varaa ostaa asuntoa, saatika miettiä perheen perustamista. Epävarmuudesta viis, tarvitsemme kipeästi uusia veronmaksajia!

Oletko masentunut? Lopeta itsesi ylidiagnosoiminen! Koeta jaksaa, pääset ammattilaisen puheille vuoden kuluttua. On sitä ennenkin pärjätty ilman kallonkutistajia. Ja muistutan vielä, että meidän sukupolvemme tapasi hiihtää mukisemmatta 20 kilometriä kouluun ja takaisin.”

Ei ole helppoa olla nuori.

Nuoriso tuntuu aina olevan pilalla. Klikkiotsikoita silmäillessä tuntuu, ettei nuoriso ei ole enää vain pilalla, vaan he ovat pilanneet koko maailman. Mutta missä kohtaa z-sukupolvesta (eli 1997–2012 syntyneistä) tuli syntipukkeja sille, että koko maailma on pilalla?

Nuoriso tulee vielä pelastamaan meidät kaikki, ja kerron pian miksi.

On puhdasta idiotismia, että keksimme älypuhelimet ja sosiaalisen median, altistamme kokonaisen sukupolven huomion kaappaviile algoritmeille ja alamme syyllistää heitä tähtitieteellisistä ruutuajoista. Kauhistelemme nuorten työntekijöiden lyhytjänteistä elämänasennetta, vaikka kellään ei ole tarjota pitkän linjan varmuutta.

Kierrän työkseni puhumassa monenlaisille yleisöille. Moni yritys on pyytänyt minua puhujakeikoillani selventämään, mikä saisi Z-sukupolven sitoutumaan työnantajaan. Haastatellessani nuoria he ovat esittäneet vastakysymyksen: tarjoaako työnantaja mitään sitoutumisen arvoista? Touché!

Tämän syksyn olen kiertänyt puhumassa myös kauppakorkeakouluissa. Siellä sadat motivoituneet parikymppiset kysyvät vaikeita asioita maailmasta, tulevaisuudesta ja työmarkkinoista. Voin kertoa, että se laittaa miettimään asioita ja on kaikessa ihanuudessaan aivan helvetin pelottavaa.

Me aikuiset luomme nuoremmalle sukupolvelle kroonista riittämättömyyden tunnetta aliarviomalla heidän visioitaan ja puhumalla heistä osallistamatta heitä laisinkaan. Romantisoimme vanhoja aikoja ja sorrumme kerta toisensa jälkeen uutta sukupolvea kyseenalaistavaan ja vähättelevään ajatuskaavaan. Näemme “uuden painoksen” miltein aina tottelemattomana, etuoikeutettuna ja välinpitämättömämpänä kuin edeltäjänsä.

Mutta yhdestä asiasta olen varma. Parempi painos on tulossa! Minulla on siitä todisteita. Satoja, jopa tuhansia keskusteluja ja kohtaamisia. Kun nykypäivän parikymppiset päätyvät päättäjien penkkeihin, koen olevani turvassa.

Jokainen nuori sukupolvi kerää ärtymystä osakseen, koska nuoret ovat fiksuja eivätkä halua noudattaa idioottimaisia ohjeita vain siksi, että “näin on aina tehty”. He haastavat pinttyneitä toimintatapoja, uskaltavat uhmata auktoriteetteja ja jalkauttavat organisaatiot nykyaikaan. Näin on aina ollut ja näin on aina tuleva.

Nuoret toimivat peilinä muuttuvasta maailmasta, ja suuri osa meistä vihaa muutosta. Nuoret ovat ukkosenjohdattimia ja saavat siksi niskaansa suhteettoman määrän kuraa.

Mikään sukupolvi ei pohjimmiltaan ole rikki, saatika eroa radikaalisti edellisistä. Toisistaan eroavat ainoastaan sukupolvikokemukset.

Rakkaat nuoret, sulkekaa korvanne älkääkä kuunnelko pölyttynyttä paasausta. Niin kuin “goat” Jeesus totesti: “Anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Ajan myötä uusi syrjäyttää aina vanhan, luonnossa ja liiketoiminnassa.

PS. Jos et tiedä mitä “goat” tarkoittaa, tee niin kuin itse teen selatessani TikTokia: tarkista termin tarkoitus urbaanista sanakirjasta. Lue lisää: