Facebook: Ihana ostosretki. Ostettiin mökille lähiruokaa illaksi. Meri tuoksui. Minä ja Keke 10 vuotta yhdessä. Uskomatonta onnea!
Todellisuus: Käytiin kaupassa. Otettiin vakuumi-lihaa ja silakoita. Paluumatkalla silakkapaketista tihkui nestettä auton verhoiluun, ja nyt koko kosla haisee mädältä. Keke repii pihalla auton täytteitä, ja minä yritän päätellä, minkä eläimen lihaa tuli ostettua.
Facebook: Löysin fantastisen reseptin. Grillipihvit konjakki-marinadissa valkosipulivoin ja grillattujen tomaattien kera. Tää on niin kesää.
Todellisuus: Netti pätkii taas. Kiipesin kännykän kanssa mökin katolle. Pidin toisella kädellä kiinni antennista ja toisella nostin kännykän taivaalle. Naapurin ukko ajoi juuri silloin pihaan. Se jutteli Keken kanssa, mutta vilkuili koko ajan minua. Lähtiessään se puhui jotain Mönninkylän vapaudenpatsaasta. Sain napattua jonkun reseptin. Oltiin unohdettu kaikki kulhot kotiin, mutta onneksi löysin Jesperin vanhan potan ja konjakin tähteet. Marinoin pihvit.
Twitter: Tuuli tyyntyy varmasti illaksi. Mieli myös. Grilli kuumana ja me kaksi myös vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. #grillikuumana #kuumasuhde #avio-onni
Todellisuus: Keken piti hommata uusi kaasupullo. Unohti. Se veti sukellusmaskin päähänsä ja lähti silakalta haisevalla autollaan huoltsikalle snorkkelin putki ikkunasta ulos työnnettynä. Nyt on lämmitetty grilliä jo kaksi tuntia. Meillä tuulee aina. Kaasupullosta on jäljellä enää kolmasosa. Valkkaripullosta on jäljellä enää pohjat.
Facebook: Skål! Järvi. Pihvi. Tomaatit. Suomen kesä ja suomalainen ruoka!
Todellisuus: Keke väitti, että pihvin pinnan pitää pisaroida ennen kuin sen voi kääntää. Ainoa joka pisaroi oli taivas. Puolen tunnin grillaamisen jälkeen minä arvelin, että en tarvitse sittenkään uusia sandaaleja tänä kesänä. Keke puolestaan arveli, että tarvitsee nyt sen vuosikertakonjakin, jota on säästellyt jo pari vuotta tätä tilaisuutta varten. Minä annoin sille sen marinadin. Se joi sen suoraan potasta.
Twitter: Suomen kesä = rakkaus! #onni
Todellisuus: Suomen kesä.
Kolumnisti Timo Parvela on kirjailija, joka tarkkailee kotipellon reunalta muuttolintuja ja maailmanmenoa.