Alakerran baari vaikutti – Tarja Halonen kertoo, miksi ei palannut vanhaan kotiinsa presidenttikausien jälkeen
Pääsimme tutustumaan, millaisia muistoesineitä, perintökalusteita ja taideteoksia presidentti Tarja Halosella on. Kodin tekevät Halosen mukaan rakkaat ihmiset, eläimet ja esineet. Tässä järjestyksessä.
Nyt kyläillään!
Tässä sarjassa Yhteishyvä kyläilee kiinnostavien suomalaisten luona.
Valkoiset orkideat kukkivat ikkunalaudalla, kaikenkokoiset taulut täyttävät seiniä, vitriinikaapit ja tasot pursuavat mitä erilaisimpia muistoesineitä vuosien varrelta. On veistoksia, astiastoja ja palkintoja.
Olemme kylässä presidentti Tarja Halosen toimistolla, joka emännän mukaan muistuttaa monessa mielessä hänen kotiaan. Työhuoneessa on verhoja ja matto, perintökalusteita ja kasveja. Taulut vaihtavat välillä osoitetta toimiston ja kivenheiton päässä sijaitsevan kodin välillä.
Kotona, kerrostalon ylimmässä kerroksessa Helsingin Hakaniemessä, on toisinaan levällään myös Halosen omia keskeneräisiä töitä. Halonen opiskeli lukion jälkeen vuoden taidehistoriaa ennen kuin siirtyi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, ja käy edelleen säännöllisesti piirustuskursseilla ja taideleireillä.
”Tietynlaista sotkuahan siitä tulee, kun on tavaroita siellä täällä”, presidentti sanoo harrastuksestaan.
Kuvanveistoa, suosikkiaan, Halonen harrastaakin vain leireillä ja äidiltään perityllä Karjalohjan-mökillä.
Ei kiitos hotellisisustukselle
Taiteen lisäksi sekä kotona että toimistolla on kasapäin kirjoja. Halonen lukee paljon, hänen puolisonsa tohtori Pentti Arajärvi vielä enemmän.
Halonen sanoo, ettei kiinny esineisiin. Tutut tavarat, etenkin taulujen, kirjojen ja mattojen kaltainen esineistö, kuitenkin luo kodin tuntua. Halonen on huomannut, että moni suosii nykyään hotellimaisen minimalistista sisustusta.
”Nuoriso asuu sillä tavalla eri lailla kuin vanhempi sukupolvi, että ei haluta pitää kirjoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä. Se on minusta aika sääli, koska niillä tehdään pesää.”
Halonen myöntää auliisti, että kun työ vaati paljon reissaamista, kodin järjestys kärsi.
Halonen tosin myöntää, että hänelle on kertynyt sellaistakin tavaraa, josta olisi jo aika luopua.
”Saisin enemmän heittää tai antaa pois vanhoja tavaroita, mutta elämän mittainen julkisuus tekee sen, että siinä on aina omat riskinsä”, hän harmittelee.
Joka tapauksessa kodin tekevät ennen kaikkea rakkaat ihmiset. Ja eläimet.
”Sanoisin aika tiukasti, että talo ilman kissaa ei ole koti.”
Uusi nelijalkainen perheenjäsen
Kissat tassuttelivat Halosen elämään lasten toiveesta. Uusperheen lapset toivoivat alun perin koiraa, mutta ajatus muuttui, kun hoitokoirasta huolehtiminen osoittautui työlääksi. Niinpä perheeseen tuli kissa. Sen jälkeen paluuta lemmikittömään elämään ei ole ollut.
Halosen kolmas kissa, lahja Venäjän pääministeri Dmitri Medvedeviltä, menehtyi noin vuosi sitten sairastuttuaan äkillisesti. Halonen ja Arajärvi eivät osanneet olla ilman kissaa pitkään, vaan adoptoivat Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kautta persialaistyyppisen Dafnen. Yhdistys katsoi, että tavallista enemmän hoitoa vaativa kissa sopi kokeneille kissanomistajille.
Rescuekissa on Halosen mukaan hyvin kiltti ja seurallinen.
”Hän on kova juttelemaan. Nau nau!” Halonen havainnollistaa.
Dafnen lisäksi Halosella ja Arajärvellä on yli 40-vuotiaiksi ehtineet punakorvakilpikonnat Miki ja Kiki.
Työhuoneen sohva on Halosen tädin vanha. Kun työpäivä venyy pitkäksi, Halonen nappaa käyttöön muumityynyn: "Meillä on sellainen sanonta, että on treffit Muumipapan kanssa."
Kolme aikakautta
Presidentti Tarja Halosen mielessä elämä jakautuu kolmeen: aikaan ennen presidenttiyttä, aikaan virka-asunnoissa ja aikaan niiden jälkeen. Vaikka elo Mäntyniemessä ja Kultarannassa oli omalla tavallaan mutkatonta, ei ole oman kodin voittanutta, Halonen sanoo.
”Virka-asunnossa ruoat, vaatehuolto ja kaikki muu tuli talon puolesta, mutta siinä oli toisten tarkkailun alla aamusta iltaan.”
Kun paluu siviiliin kahden presidenttikauden jälkeen lähestyi, Halonen ja Arajärvi päättivät etsiä uuden kodin. Aiempi asunto Helsingin Kalliossa oli kyllä mieleinen, mutta pariskuntaa kismitti samassa rakennuksessa toimivan ravintolan toiminta. Kun Halonen oli valittu presidentiksi, se oli muuttanut nimekseen Pub Pressapari.
”Ravintola käytti sitä hyväkseen kaupallisesti, emmekä me halunneet enää asua siellä.”
Halonen on tuonut lehtihyllyjen yläpuolella olevan maalauksen Yhdysvalloista useita vuosia sitten. Hänen mielestään se on hyvin ajankohtainen myös tässä ajassa.
Kun vierailija odottaa presidentin tapaamista, hän voi tutkailla toimiston seinälle kiinnitettyjä muistoja Tarja Halosen uran varrelta.
Uuden kodin valitsi Arajärvi. Hän löysi tutuilta nurkilta ”sopivan kokoisen”, reilun sadan neliön, asunnon 1990-luvun taitteessa rakennetusta kerrostalosta.
Nykyisessä kotikorttelissa sanotaan päivää, kun kohdataan.
”Ihmiset siellä ovat oikeasti naapureita keskenään”, Halonen sanoo.
Halonen on asunut valtaosan elämästään juuri Kalliossa. Siellä hän syntyi jouluaattona 1943, ja siellä hän viihtyy edelleen. Kaupunginosa tunnettiin pitkään työväen luokan alueena, ja sähköasentajan ja kotiavustajan tytär kuvaileekin lapsuudenkotiaan "ihan tavalliseksi työläisperheen kodiksi". Jos Haloselta kysytään, alueen syvin olemus ei ole yli 80 vuodessa muuttunut.
”Kallio on omalla tavallaan karhean läheinen. Minun mielestäni siellä on hyvin ihmisläheinen tunnelma.”
Tarja Halonen pyrkii näkemään tuttaviaan enemmän nyt, kun työ ei enää rajoita ajankäyttöä yhtä paljon kuin ennen.
Elämää ei voi suunnitella loppuun asti
Halonen ja Arajärvi tekevät molemmat yhä töitä, vaikka ovatkin virallisesti eläkkeellä. 82-vuotias Halonen laski matkustaneensa viime vuonna työn vuoksi lähes kuukausittain.
Aiemmin arki oli tietenkin vielä vauhdikkaampaa. Koti on Haloselle paikka, jossa saa rauhoittua kiireiden keskellä. Tärkeitä maadoittumispaikkoja ovat myös mökki Karjalohjalla ja siirtolapuutarhamökki Helsingin Marjaniemessä.
Ikä ja sen mukanaan tuomat krempat ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tahti on hidastunut. Halosen takareisi revähti koripallossa juuri ennen koronasulkua, eikä tasapaino ole sen jälkeen ollut entisellään. Sittemmin on tehty molemminpuolinen lonkkaleikkaus. Arajärvi puolestaan liikkuu hyvin, mutta kuulo ja näkö ovat heikentyneet, Halonen selvittää.
Halonen on tuonut toimistolleen sekä oman että puolisonsa suvun perintöaarteita.
Arajärvi vastaakin toistaiseksi tasapainoa vaativista kotitöistä. Ruoanlaitto puolestaan on Halosen kontolla, ”pakon sanelemana”. Puolisolta onnistuu kuulemma vain kahvin ja kaurapuuron keitto.
Loput kotityöt jakautuvat sen mukaan, kumpi milloinkin ehtii tehdä.
Tulevaisuuden asumiselta Suomen ensimmäinen naispuolinen ulkoministeri ja naispuolinen presidentti toivoo samaa kuin luultavasti moni muu ikäisensä.
”Toivon, että voisin mahdollisimman kauan asua ja toimia itsenäisesti. Ja että viimeinen vaihe ei kestäisi kovin pitkään.”
Sen tarkempia suunnitelmia Halosella ei ole.
”Olen sitä mieltä, että elämää ei voi suunnitella loppuun asti. Kukaan meistä ei voi tietää, tuleeko ensi viikolla tiiliskivi päähän.”
Työhuoneen puinen tuoli on Syyriasta. Peräseinällä on taidetta chileläissyntyiseltä Héctor Wistuba-Lorcalta ja Rafael Wardilta, joka maalasi myös Halosen virallisen muotokuvan.
Halonen arvostaa suomalaista asumista. Hän tietää, että juoksevan veden ja jätteiden lajittelun kaltaiset asiat eivät ole maailmalla läheskään niin yleisiä kuin voisi luulla.
- 1.Tämä on kevään 2026 ihanin trendiväri – kilpailee kestosuosikin kanssa
- 2.Teethän joka hammaspesun jälkeen näin? Vältyt punahomeelta
- 3.Miten jonkun meikki näyttääkin niin hyvältä? Taikasana voi olla: kiinnityssuihke
- 4.Monen suosikkihousut palaavat muotiin! Ja ihanat ne ovatkin
- 5.Ole tyylikäs kuin ranskalainen! Tämä klassikkoasuste tekee paluun
- 6."Painonhallintamielessä voittaja" – Tätä leipää kannattaa suosia
Uusimmat jutut sähköpostiisi